5. Journalismin pelastaminen – PRW-malli ja YLE-Sanoma-Nokia

7.5.2012

Juhani Riskun kuusi median pelastamisartikkelia:

  1. Media ja teknologia – oletko oikeassa bisneksessä? (3.10.2011)
  2. Media kuolemankierteessä – media on avuton (8.10. 2012)
  3. Media vaikeuksissa – voiko mediaa auttaa? (20.5. 2013)
  4. Näin media pelastetaan – median turmatutkimus (25.5.2013)
  5. Journalismin pelastaminen – PRW-malli ja YLE-Sanoma-Nokia (3.6.2013 ja 20.7.2013)
  6. Journalismin omia ideoita pelastukselle (19.6.2013)

___________.___________

5. Journalismin pelastaminen – PRW-malli ja YLE-Sanoma-Nokia

PRW-malli tarkoittaa Potter-Risku-Warner -mallia, joka perustuu Matt Potterin, Juhani Riskun ja Charles Warnerin journalismin pelastamismalleihin. PRW-mallin on yhdistänyt kokonaisuudeksi Risku.

Potterilta PRW-malliin otetaan:

  • 99%:n datamalli
  • Most searched-shared-read-talked -malli SSRT
  • Open Journalism -malli

Riskulta PRW-malliin otetaan:

Warnerilta PRW-malliin otetaan:

Näiden kolmen mallin välillä on synerginen yhteys, koska esimerkiksi A-kohdan Open Journalism, Bill-Gates-pays ja Wikimploi ovat toisiaan mahdollistavia ja vahvistavia malleja. Toisiinsa liittyviä ovat myös B-kohdan 99%:n datamalli, 70Jours ja Paper-into-bankruptcy, sillä niissä muutetaan journalismin sisältöä, tavoitetta ja käytäntöjä. Warnerin bankruptcy on myös sikäli reilu tapa ajatella, että konkurssi on edessä niillä, jotka eivät osaa uudistua. C-kohdan SSRT, Search-pays ja TAIC-SIMO liittävät yhteen muut media-teknologia-Internet -toimialat.

Journalismin uudistaminen PRW-mallilla

Journalismi on ongelmissa ja se kannattaa pelastaa. Printtimedia katoaa kiihtyvästi, jäljelle jää pieni osa aikakauslehtiä, iltapäivälehtiä ja paikallislehtiä. Myös digimedia niin Internetissä kuin TV:ssäkin on raa’asti kilpailtua. TV:ssä monopoliyhtiöt kuten BBC ja YLE ovat turvassa budjettirahoituksen vuoksi, mutta niiden ohjelmatuotantoa tilataan enenevästi kaupallisilta mediayhtiöiltä. Nykytoimittajien ammattikunta kurjistuu puolalaisen putkimiehen tullessa liikakoulutettujen media-assistenttien ja AMK-toimittajien muodossa markkinoille. Palkat puolittuvat ja tuotannon laatu tuplaantuu.

PRW-malli tulee pelastamaan 5-10 % media-alan nykyisistä yhtiöistä ja toimittajista. Media-alalla itsellään ei ole omaa radikaalia kokonaismallia, kaikki selviytymisstrategiat perustuvat yhtiöiden laajentamisiin, markkinaosuuden kasvattamisiin ja Internet-haaveisiin vanhoilla keinoilla. Kaikki yhtiöt pelaavat logaritmisesti surkastuvaa nollasummapeliä, jossa jokainen saa yhä vähemmän, voittajatkin. Ohessa PRW-malli on koottu neljäksi pääkohdaksi, Open Journalism70Jours, SIMO ja Bonus. Pääkohtien lyhyt yhteenveto A, B, C ja bonus:

A) Open Journalism. Avoin journalismi yhdistetään kaavalla avoin data + avoin yhteisö + altruistinen raha [Open data + Open Community + Altruistic Funding]. Mallia kuvaa synopsis ”Wikimploin 28 miljoonasta henkilöstä 2,8 miljoonaa tuottaa maailman journalistisen sisällön yhteisten verkostojen ja tiedon avulla filantrooppisten sijoittajien alkuunpanemana.” Open Journalism -ajattelun tärkein inhimillinen ulottuvuus on suuren muutoksen, suuren innostuksen ja suuren vapautuksen voima. Tällä murskaavalla rock-occupy -asenteella maailman kaikki merkittävä hengentuote on kaikkien vastuullisten osaajien käytössä ja siitä voidaan tuottaa satojenkin vuosien jälkeen uutta ja merkityksellistä sisältöä. Kun altruistinen raha alkaa virrata avoimen journalismin rattaisiin, raha ei enää makaa tuottamattomana ja turhana, vaan se saa aikaan merkittävän sivistyksellisen kvanttihypyn.

B) 70Jours. Mark Potterin ihanteellisuudessa myydä 99% journalistin taustatyöstä, jota ei koskaan näy, on hieno. Siinä laitetaan kaikki data, taustat ja haastattelut yhteiseen (puoli)julkiseen tietovarastoon. Sieltä saa hakea lisätietoa, evidenssiä ja linkityksiä laajempaan kokonaisuuteen. Warnerilla on idea irroittaa The New York Times Sulzbergerin perheestä laittamalla lehden konkurssiin ja kutsumalla journalismia myötäileviä bisnesmiehiä uudistamaan lehti yleishyödylliseksi. Tämä on asia, joka tulee kuitenkin eteen kaikissa isoissa lehdissä. Riskun 70Jours-mallissa koko journalismi muuttuu täydellisesti. Journalistista tulee draaman ja todellisen elämän ihanneihminen, hyvän puolustaja ja toteuttaja. Kun uusi journalisti kirjoittaa, hän kirjoittaa ihannetta, visiota, suunnitelmaa ja toimintaohjetta. Kun uusi journalisti alkaa toimia tekstinsä mukaisesti, hän matkustaa paikan päälle, organisoi ja johtaa toiminnan perfektionistiseen päätökseen ja raportoi siitä tekstillä, kuvilla ja elokuvalla. Riskun Wikimploi puolestaan on ammatillinen yhteisö, jossa miljoonat ihmiset voivat laittaa parastaan journalistisen datan relevanssiin ja jakoon. Yhteisön 2 miljoonaa journalistia voi kaapata minkä tahansa digimedian, jos haluavat. Wikimploi on Brainpower Machine, joka hoitaa minkä tahansa alan visioinnin, suunnittelun, organisoinnin ja toteutuksen paremmin kuin alat itse konsanaan. Journalismi on sille vain suupala, maailmassahan on paljon tärkeämpääkin tehtävää.

C) SIMO. Potterin SSRT eli most searched-shared-read-talked -malli tekee Open Journalism -mallia käyttävistä medioista, webbi-uutisista ja lehdistä kaikkein kiinnostavimpia. Kun luotetut ja sisäänkirjautuneet journalistit jakavat tietoarkistoon kaiken, he myös saavat käyttöönsä kaiken. [Tässä on kiire, sillä muuten asian toteuttaa G ilman ehtoja, ja siihen on lopulta pakko mennä mukaan.] Warnerin Search-pays on mainio ajatus, sillä Internetin haku-palvelut tekevät rahaa muiden sisällöillä. Hän tarkoittaa esim. että Microsoftin hakukone Bing voitaisiin vielä alistaa maksamaan hakutuloksista sinne päätyneille sisällön omistajille. Bingistä voisi tulla reilun ja eettisen digikaupan esitaistelija. Kysymys kuitenkin kuuluu: voitko koskaan luottaa Microsoftiin?

Riskun TAIC-SIMO -malli on alansa järein kone, jolla voittaa koko bisneksen, kunhan se asemoidaan ja johdetaan räjähtävästi läpi. Olen ehdottanut mallia monellekin yhtiölle, jotka ovat seuraavana hitaasti kuolevien listalla: Sony, Ericsson, Yahoo, Huawei, News Co, Sanoma, Fujitsu… Malli ei kelvannut, joten nämä yhtiöt jatkavat toimintaansa omilla vanhoilla strategioillaan. Niillä voidaan enää vain ulosmitata nykyinen bisnes ja kuluttaa kassavarat loppuun (malli ’Nokia’). SIMO-mallilla toimivat yhtiöt kuten Apple, Google ja Amazon toimivat hyvin, kukin hieman eri painotuksella ja tarjonnalla. Mallia parhaillaan rakentavat Microsoft, Samsung, HP ja Facebook kompuroivat, koska niillä ei ole visiota eikä johtajaa, eikä täyttä ymmärrystä toimialan muutoksesta. SIMO-mallia eivät myöskään ole ottaneet operaattorit, kuolevat tietokone- ja verkkovalmistajat, eivätkä datapilvi-rakentajat. Tämä osoittaa, että moni toimiala koettaa pitää kiinni vanhasta fokuksestaan ja näin lopulta kuolla vanhuuteen. Käärme voi todella kadota, kun se syö itsensä hännästä alkaen!

TAIC-SIMO -mallin soveltaminen alkaa seuraavasti: rahaa tarvitaan 500 milj. euroa, hanke on neljän yhtiön liitto, yksi on koollekutsuja eli isäntä, hanketta vetää yksi visioiva johtaja ja hänen tiiminsä 27 henkilöä. Suunnittelu- ja toteutusorganisaatiossa on 227 henkilöä, mallilla 27 + 4 x 50 henkilöä, sijainti kolmessa paikassa: New York, Pariisi ja Nordkinnhalvøyassa, kussakin ollaan yksi vuosi kerrallaan. Toteutuksessa on keskeistä valita mukaan yhtiöt, joilla on 500-1000 oman alansa neroa yhdistettävissä hankkeeseen. Näin esim. Nokia ja Yahoo putoavat luonnostaan pois. Ensimmäisen vuoden aikana on rakennettu mm. 28 miljoonan sisällöntuottajan yhteisö, uusi hakukone, dynaamisen visualisoinnin järjestelmä, otettu haltuun 200 mediayhtiötä (ottamalla niiltä joko henkilökunta tai mainostulot), otettu kumppaneiksi kaikilta kielialueilta yksi huippuyliopisto ja kolme keskinkertaista ja satunnaisesti 50 tomppeleinta yliopistoa (mutaation aikaansaamiseksi).

TAIC-SIMO -malli on erityisen visio- ja johtajakeskeinen, mikä edellyttää sopivan yhtiökonsortion luomista ja rakenteet muuttavaa johtaja- ja henkilökuntauudistusta. Miksi? Yksikään nykyisistä rappioyhtiöistä (Sony, Nokia…) ei ole uudistunut johtajistonsa tai henkilöstönsä puolesta, joten miten ne voisivat menestyä? Olisihan se jo tapahtunut.

Bonus) Minkä tahansa kohdan A, B tai C mukaisesti tai niiden yhdistelmillä toimiva yhtiö tai konsortio saa kilpailuetua InterestMachine -konseptin avulla. InterestMachine on Androidin ja iPhonen jälkeen tuleva sisällön, palveluiden, teknologian ja käytettävyyden uusi abstraktio, joka yhdistää aiemmat tuotteet ja tarjonnan. InterestMachinessa menneään vieläkin pidemmälle: mobiililaitteet ovat fyysisesti eri kokoihin venyviä, ohjelmistot eivät enää käytä vanhakantaista koodia ja prosessointia, input/output -menetelmät ovat saaneet useita uusia muotoja, data on muuttunut ymmärrykseksi ja laitteet ymmärtävät ilmiöitä ihmisen tavoin.

Kun konsortio ottaa omistajuuden InterestMachine-konseptista, saa se neuvotteluedun samala tavoin kuin Apple sai iPhonen ja iPadin kautta.

___________.___________

PRW-mallin kohtaamat ongelmat

Media-alan uudistumiskyky on heikkoa. Internetin massamediat ovat Applen, Googlen ja Facebookin tulouttamismallien armoilla. Printtimedia ei enää mahdu digimarkkinoille, sillä nopeimmat ovat jo Internetissä. Uudet digilehdet, kuten The Huffington Post, menestyvät vielä, kun hype ja uutuudenviehätys niiden ympärillä jatkuu.

Media-alan yhteistyökyky on heikkoa. Media- ja journalismiammattilaiset eivät kuuntele TAIC-SIMO -mallin muita ammattilaisia. Kun listaa tuon mallin suurimmat häviäjät, operaattorit, pelkkien puhelinten ja tablettien valmistajat, printti- ja webbimediat, niin ne ovat liittoutumatta heikoilla. Nopeimmat ja elinkelpoisimmat liittoumat selviävät. Jos esim. TimeWarner, Orange, Oracle ja Sony (TWOOS) liittoutuisivat, ne voisivat tehdä oman nerokkaan hakukoneen, mobiilikäyttöjärjestelmän ja julkaisualustan. Samalla luotaisiin kaksi yhteisöä: Application Developer Community ADC ja Content Creation Community CCC, kumpaankin 20 miljoonaa kehittäjää.

Media-alan ongelman ymmärryskyky on heikkoa. Yksikään yhtiö ja henkilö ei osaa kuvitella edessä olevan ongelman laajuutta. Suomessa journalisteja on noin kolme tuhannesta koko väestöstä. Samaa suhdetta kaksi kertaa puolittaen, maailmalla on 5-10 miljoonaa journalistia. Heidän yhteenlaskettu palkka- ja sivukulu on ainakin 300 mrd €/vsi. Mediayhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto on ainakin 800 mrd euroa vuodessa. Journalistisen media-alan ongelma on siis globaalisti luokkaa 800 mrd/€/vsi. Konsultti kysyisi siis: ”minkä arvoiseksi katsotte ongelman ratkaisemisen?TimeWarnerin tapauksessa heidän ongelman arvo lasketaan esim. näin: (28 + 68 + 30) mrd US$ (liikevaihto + arvo-omaisuus + oma pääoma) = 126 mrd US$. Itse lähtisin konsulttina hoitamaan sitä kaavalla (250 + 150 + 100) M€ + bonus 0,05 x säilytetty mrd US$. 250+150+100 on kolmen vuoden aleneva palkkio. Toimintakulut kolmelta vuodelta lasketaan kaiken päälle (luokkaa 3 mrd US$). Muussa tapauksessa voi leikkisästi sanoa ”pitäkää tunkkinne”. TimeWarnerin 126 mrd dollarin ongelma saadaan ratkaistua (0,5 + 3,5 + 3) = 7, eli 7 mrd €:lla, joka on 1/13 – 1/18 ongelman laajuudesta. Laskelmassa oletetaan 126 mrd:n pudonneen 90:een ja dollarit on muutettu euroiksi. Mitä on 7 miljardia dollaria kuluna ja 4 mrd US$ palkkiona siitä, että TimeWarner jää henkiin ja säilyttää vielä 90 mrd US$ arvon ja liiketoiminnan? Moni muu konglomeraatti tuhoutuu tuona samana aikana.

Johtajaongelma on suuryhtiöiden ikuisuusriesa. Kun yhtiön liiketoiminnassa tapahtuu abstraktiomuutos, yhtiön visio, olemassaolon perusta, tuotteet, palvelut ja markkinat muuttuvat. Silloin pitäisi myös vaihtaa johtajisto, henkilökunta, toimitilat, asemapaikka ja logo. Johtaja on synonyymi visiolle. Kuten Applessa, visio katosi Steve Jobsin mukana. PRW-ja TAIC-SIMO -mallit ovat vaatimuksiltaan hankalimpia ja kovimpia johdettavia. Vain visioiva luova johtaja voi organisoida ja johtaa konsortion menestykseen. Jobs poistui, Page ja Brin ovat sitoneet kätensä Googleen, Mayer pipertää Googlelle pikkusiskoa, Ellison ei uskalla, Branson ei lähde, isä-poika Murdoch tuskailee. Ehkä Xavier Niel tekee taas radikaalin abstraktiohypyn!

Aika, nyt on kiire, ensimmäiset voittavat. Media- ja journalismiyhtiöt ovat usein perheyhtiöitä ja sen vuoksi konservatiivisimpia uudistumiselle. Lehtiyhtiöissä, joissa on menty painokone edellä, on henkinen ja operatiivinen viisaus luokkaa painomusteenlevittäjä, joten todennäköisimmin Eero Lehti on viimeinen, joka sai rahaa yhtiöstään myymällä sen. Sanomaan ja Almaan sijoittajat tulevat häviämään eniten, sillä suursijoittajat (1, 2) koettavat ostaa valtaa juuri nyt, kun se on katoamassa. Kyse on eräänlaisesta rahanpesusta, eli sijoittamisesta huvin vuoksi tuottamattomaan leikkiin siitä ilosta, että rahaa on paljon. Samasta syystä Laakkosten perhe pesee automyyntimiljooniaan hevosiin ja raviurheiluun, jotka eivät ole koskaan tuottaneet kenellekään. PRW- ja TAIC-SIMO -mallit, joista olisi aloitettava, toteutuvat ehkä paremmin media-alan ulkopuolisten taantujien koollekutsumana. Voi olla, että Oracle, Fujitsu, Iliad tai Orange ovat ensimmäiset suuret uusmediayhtiöt.

Journalistien muut kompetenssit ovat luokkaa nolla. Tässä on tietenkin syy journalismin tuholle: kun vain ainekirjoitus sujuu, ei sillä kauaa taloa pystyssä pidetä. En ole koskaan tavannut journalistia, joka osaisi naulata vasaralla, luoda lumet, lyöntilaukaista jääkiekkoa, suunnitella kaupungin tai visioida itselleen ja perheelleen mielekkään kesäloman. Miten journalistit edes lisääntyvät?

Journalistien kompetenssit on vakava asia journalismia uudistettaessa. On kuin nykyisissä amerikkalaisissa sisustusohjelmissa, jossa perhe lähtee pois kotoa siksi aikaa, kun koti pannaan kuntoon. Samaa vaaditaan journalisteilta, koska heistä on vain haittaa alaa uudistettaessa. Mutta, eipä kannattaisi journalistin olla poissa kotoaankaan, kun sitä uudistetaan. Hän nimittäin ei tuntisi sitä omakseen enää, ja voi olla, että avaimetkin on vaihdettu. Journalistien kompetensseja ajatellen voidaan kysyä: miten mahtavat media- ja journalismiyliopistojen koulutusisällöt ja henkilökunta muuttuakaan ensi syksyksi 2013? Vanhoilla median, viestinnän ja journalismin opeillahan tuhottiin koko ala.

PRW-mallin lopputulos

Potter-Risku-Warner -mallilla on paljon vääjäämättömiä tuloksia. Tärkein tulos tulee mallin negaatiosta, eli siitä että mallia ei toteuteta. Media- ja journalismialan hyvätkin yhtiöt ja henkilöt häviävät, koska ala jää heitteille. Toimiala ei itse pysty hoitamaan asiaansa, mistä todisteena on sen nykytila.

Vaikka PRW-malli toteutuisikin, valtaosa media- ja journalismialan yhtiöistä ja ammateista katoaa. Syy ei ole mallin, vaan sen, että intressin, tiedon, datan ja draaman jakelu tapahtuu uusia verkostoituneita ja digitalisoituneita reittejä pitkin. PRW-mallilla saadaan pelastettua 5-10 % alan yhtiöistä. Alalle jää myös noin 10 % toimittajien palkkoja nykyiseen verrattuna. Se on vähän verrattuna Nokian suomalaisiin keskipalkkoihin, jotka putosivat 66% vuosien 2008 ja 2013 välillä (HS 31.5.2013): viidessä vuodessa Nokian henkilöstön määrä putosi 15000:sta 5000:een eli kolmasosaansa. 66% nokialaisista saivat lopulta siis palkkaa 0 €/kk, muut 100%. Yhteenlaskien kaikkien nokialaisten keskikuukausiansiot putosivat noin 66%.

Kun printtimedia katoaa (muualta kuin bunkkeroituvilta pikkupaikkakunnilta) ja Internet- ja digi-media yhä yleistyy, on mahdollista toteuttaa mielenkiintoinen mediajättien tuhoutuminen. Esimerkki: PRW-mallin mukainen yhteisö, vaikkapa 0,1-0,3 miljoonaa Wikimploissa toimivaa 70Jours-journalistia, alkaa seurata News Co:n uutisia ja artikkeleita iPadeissä, analysoida sen juttuja ja mainontaa. Sitten he yhtenä päivänä alkavat kirjoittaa vastaavia artikkeleita yhdistäen copycat-metodia, 70Jours-mallia ja voimakasta vyörytystä. Näin News Co:lta katoaa mainostulot yhdessä viikossa. Voimme siis kaataa minkä tahansa jutuilla ja mainoksilla elävän mediayhtiön, jopa ihan vitsin vuoksi (samalla tavalla voimme mobilisoida ihmiset Coca-Colaa, McDonaldsia ja Fiatia vastaan, vain siis sen vuoksi, että se on mahdollista). Tämä suuntaus on omiaan nopeuttamaan suurten mediayhtiöiden hakeutumista PRW-saneeraukseen, sillä nopeimmat voittavat.

PRW-malli on tarkoitettu

Potter-Risku-Warner -mallia voidaan soveltaa menestyksekkäästi journalistisiin mediayhtiöihin suhteuttamalla niiden määrä väestöön ja lukijoihin. 5-10 miljoonaa lukijaa kohden voidaan organisoida noin kaksi taloudellisesti menestyvää journalistista yhtiötä.

Uudet 70Jours-mediayhtiöt voivat myös skaalautua suuremmiksi. Näin esimerkiksi globaaliksi kasvava yhtiö palvelee 1-2 miljardia ihmistä, jolloin liikevaihtokin voi kasvaa vuosittaiseen 20-50 mrd euroon ja henkilökunnan määrä muutamaan tuhanteen.

Voiko Sanoma Oyj olla PRW-yhtiö? Voi ja ei voi, riippuen Sanoman visiosta ja johtajuudesta, yhtiön tulevaisuuden ymmärryksestä ja vastuusta omistajilleen. Ohessa kaksi skenaariota:

1. Sanoma Oyj on ensimmäinen PRW-yhtiö? Tämä olisi ihannemalli Sanomalle sen vuoksi, että yhtiö olisi riippumaton, vauras, kasvava, globaali ja ihailtu journalismin airut. Se olisi PRW-mallin vuoksi vahvistamassa TAIC-SIMO -johtajuutta kutsumalla koolle kolme osapuolta, teknologia-, Internet- ja operaattoriyhtiön. Ne aloittaisivat kaiken sen, mitä yllä C-kohdassa SIMO kuvaillaan. Sanoma konsultoisi vuosittain 1-2 mrd euron liikevaihdolla muita yhtiöitä saavuttamaan tahollaan parempaa journalismia.

2. Sanoma Oyj sulautuu YLEen? Tässä luotan parivaljakkoon John Nichols ja Robert W. McChesney. He ovat kirjoituksessaan How to Save Journalism tukiaisten ja valtionavun kannalla. Ensinnäkin, he näkevät journalismin yleisen hyvän tuottajana samalla tavoin kuin julkisen koulutuksen, maanpuolustuksen, terveydehoidon ja julkisen liikenneinfrastruktuurin. Kaikkea niitä täytyy tukea julkisesti. Journalismi katsotaan myös demokratian mahdollistajaksi ja valvojaksi. Vaikka Nichols-McChesney katsovatkin, että perustaltaan tuetun ja avustetun journalismin pitäisi olla yleishyödyllistä ja epäkaupallista, kannattaa YLE-Sanomasta tehdä journalismi-hybridi: YLE saa budjettirahoituksen ja Sanoma myy mainoksia rahoittaakseen mediansa. Näin valtiollinen Sanoma ei rasita budjettia. Journalistinen vapaus ei ole koskaan ollut uhattuna mainostajien ja rahoittajien painostuksen alla, paitsi eri maiden puoluelehdissä kuten Pohjois-Korea, Neuvostoliitto ja Suomi. Ks. alempana kohta 4 vielä uudempi malli: YLE, Sanoma Oyj ja Nokia Oyj yhdistyvät!

————.———–

Käänne la 20.7.2013, eli Risku sai tukea Pentikäiseltä

Sanoman ja YLEn sulautumisen välivaihe on jo näkyvissä (uutinen Iisalmen Sanomat, 20.7.2013): ”Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen patistaa sanomalehtiä yhteistyöhön Yleisradion kanssa, kertoo Iisalmen Sanomat. Yhteistyö olisi Pentikäisen mielestä tarpeen sanomalehtien talousahdingon vuoksi.” YLEn ja Sanoma Oyj:n tulevaisuudessa on seuraavat vaihtoehdot:

  1. Sanoma Oyj ei liittoudu ja fuusioidu YLEen eli muuta itseään yleishyödylliseksi. Tällöin kaikki Sanomaan sijoitettu raha ja älyllinen pääoma katoaa. Yksinkertaisena syynä on rahan katoaminen palkanmaksusta, sillä tasaisen vauhdin kaavalla Sanoma Oyj:n mahdollisuus maksaa journalistien palkkoja loppuu tulorahoituksen pienetessä kriittisen rajan alapuolella vuonna 2018 toukokuussa. Viimeinen paperille painettu Hesari ilmestyy vappuna 1.5.2018. Sijoittajien raha katoaa häpeällisesti tyhjiin, he eivät koskaan uskaltaneet tehdä radikaaleja ratkaisuja. Johtajathan eivät ehdota mitään mistä he eivät ymmärrä, eivätkä myös siksi, että he riskeeraisivat palkkojaan ja etujaan. Tässä kohtaa katoaa myös valta, siis se entinen painokone edellä -metodilla saavutettu yhteiskunnallinen asema. Nykymediaan sijoittamalla valta vain rapistuu.
  2. Sanoma Oyj fuusioituu YLEen. Näin tapahtuu journalistisen historian kunniakkain teko: Sanoma Oyj:n omistajat tekevät radikaalin eleen journalistisen yleisen hyvän eteen ja antavat omistuksensa, varallisuutensa ja mediaresurssinsa yhteiskunnan henkiseen edistämiseen. Samalla he pääsevät hieman laajennettuun YLEn uuteen hallitukseen (josta on pönöttäjämiehet ja -naiset erotettu). YLEn hallintoneuvosto on jo tällöin lakkautettu ehkä tärkeimmästä syystä: vapaassa ja vastuullisessa journalismissa ei saa olla ainuttakaan vanhan maailman edunvalvojaa sensorina, uhkana ja poliittisen insestin (käsite Ben Zyskowicz, 15.3.2012 HS) henkilönä. Tämä Sanoma Oyj:n toimi luovuttaa Helsingin Sanomien journalistinen pääoma fuusiossa YLEn kanssa elämää edistävälle sivistykselle on maailmanhistorian suurimpia tekoja. Kun median, journalismin ja niiden resurssien luovuttaminen tapahtuu taloudellisesti pyyteettömästi, annetaan Sanoma Oyj:n omistajille oikeus osallistua hallitustyöskentelyyn, johon uuden lain mukaan ei koskaan enää voi päästä puoluepoliittisen yhteyden paljastuttua. Vain tällä tavoin varmistetaan YLE-Sanoman uskottavuus ja legitimisoidaan median neljännen vallan mahdin asema. Sanoma Oyj:stä tulee myös maailman median ja journalismin radikaalin uudistuksen taloudellinen voittaja. Sanoman omistajille taataan yhtiömuotoinen liiketoiminta, joka strukturoi konsultoiden koko maailman median ja journalismin uudistuksen. Tähän kuuluu mm. Googlen pääosittainen alasajo, Internetin kokonaisuudistus, kansalaisvallan uudellenkirjoitus, puoluepolitiikan alasajo, media- ja journalismikoulutuksen kokonaisuudistus (johon nykyisiltä jo valmiiksi alan tuhonneilta tahoilta on pääsy kielletty), aktiivijournalismin (ns. 70Jours) edelleenkehitys. Tämän erillisen Sanoma-yhtiön vuotuinen liikevaihto on 40-50 mrd € ja liikevoittoprosentti 25. Sanoma Oyj:sta voi siis tulla maailman pelastaja ja sen omistajista sankareita sen myötä. Rahaakin on tulossa.
  3. Sanoma Oyj ryhtyy PRW-yhtiöksi. Asiaa on kuvailtu tässä artikelissa ylempänä. Sanoma pysyisi itsenäisenä ja tekisi miljardivoittoja. Tämä on kuitenkin epätodennäköisintä, sillä Sanoman nykyinen hallitus ja johto eivät ole visionäärejä, ammattilaisia ja rohkeita. Kuitenkin tällä mallilla Sanoma olisi pian maailman merkittävimpiä mediayhtiöitä. Listataan tähän muutamia ylempänä mainittuja PRW-yhtiön etuja: Globaali TAIC-SIMO -johtajuus, 70Jours-journalismin omistaja ja alullepanija, maailman merkittävin mediakonsultti, InterestMachine-konseptin omistaja (eli iPhonesta ja iPadistä seuraava laitekokonaisuus), sivistystä ja kulttuuria edistävä liikeyritys (!!), media-alan vahvin brändi...
  4. Erityisen radikaali suomalainen malli: YLE, Sanoma Oyj ja Nokia Oyj yhdistyvät media-teknologia-Internet-operaattori -yhtiöksi, eli puhtaaksi TAIC-SIMO -mallin yhtiöksi. [Ehdotuksen teksti muutettiin mustaksi jo kirjoitusiltana, jolloin sen kävi lukemassa 3224 ihmistä]. Yhtäkkiä meillä olisi globaali ja liiketoiminnaltaan täyteläisempi yhtiö kuin Apple ja nopea haastaja Googlelle. Samalla meillä olisi YLE-Sanomassa BBC:n ja The Guardianin pikkusisko. Ainoa ongelma on Microsoft, joka voitaneen ostaa ulos vielä kolme vuotta jatkuvasta sopimuksesta. Sen hinta on enää noin 2 mrd euroa. Tässä YLE-Sanoma-Nokia -konsortiossa on helpointa toteuttaa kohdan 3 sisältö, kuten InterestMachine, 70Jours ja PRW-malli. Miltä kuulostaisikaan kotimainen BBC-Guardian-Apple-Ericsson -malli, jota kaikkea YSN olisi heti lähes 70-prosenttisesti. YLE-Sanoma-Nokia YSN olisi ensimmäinen vakava rakennelma kolmanneksi ekosysteemiksi. YSN olisi journalismin uusi murskaava ja globaali toimija, se olisi median radikaali abstraktion muuttaja, joka ei kantaisi Googlen urkkijan taakkaa, ei Microsoftin vihatuimman yhtiön stigmaa eikä Murdochin teurastajan leimaa. YSN:llä ei myöskään olisi Huawein ja Kiinan kansanarmeijan tavoitetta saada nuuskiva keltainen kumiankka reitittimiin ja mobiililaitteisiin. Nokian talouden ja tuotteiden aiheuttama sääli muuttuisi sankaruudeksi, YLE kasvaisi BBC:n ja National Geographicin haastajaksi Sanoman avulla. Sanoman kautta YSN olisi journalismin uudistaja, sillä jonkun uskottavan sanomalehden on uudistettava uutisointi ja journalismi. Parasta asiassa on se, että tämä ehdotus on riittävän radikaali ja se on kryptattu suomeksi. Ja kaikki osaaminen on Suomesta, kun jokainen bimbo potkitaan pois yhteenliittymästä, etenkin kanadalaiset, jenkit ja Tasmanian suomalaiset. Malli saadaan toimintaan marraskuussa 2013, ensimmäiset mobiilituotteet, Internet-palvelut ja journalistinen pilotti jouluksi 2013, jos työhön aletaan elokuussa 2013. Kun YLE, Sanoma Oyj ja Nokia Oyj sijoittavat 200 milj. euroa kukin kahdeksi vuodeksi, saadaan sijoitukselle takaisinmaksuajaksi kaksi vuotta. Yleisradio Oy:ta koskeva lainsäädäntö muutetaan siten, että poliitikot puhdistetaan pois itsensä valvojista ja liiketoiminnasta (vältetään ns. Valco-efekti). YSN-hankkeessa sovelletaan ns. käänteistä rekrytointia, eli jokainen joka sanoo asialle ei, ei koskaan pääse vaikuttamaan millään tavalla hankkeseen, ja joutuupa vielä vastuuseen Sanoman ja Nokian rappiosta.

Tällä hetkellä Sanoma Oyj:n kohtalo on kuitenkin 50/50-tilassa, eli yhtiön johto ei tiedä mitä pitäisi tehdä, jatkaa tappiokierrettä vai ryhtyä radikaaleihin toimiin. 50/50-tila on vallalla siksi, että vaihtoehto n:ro 3 ei ole agendalla. Jos pitäisi veikata neljän vaihtoehdon 33/33/33/1 -tilaa, sanoisin, että jäljelle jäänyt 1 % edustaisi järkeä, kukin erillinen 33 % arkuutta. Neljäs vaihtoehto on liian hyvä toteutuakseen, joten se on pakko haudata ja toivoa, että edes Murdoch, Gates tai vaikkapa Branson toteuttaisi sen. Sitäpaitsi onhan Googlekin jo lähtenyt journalismin alueelle.

————.———–

Tässä Sanoman YLE-mallissa nykyiset suursijoittajat ja -omistajat menettävät rahansa ja asemansa markkinatalouden ja mediamurroksen vuoksi. Huono bisnes on huonoa, vaikka siihen sijoittaisi kuinka paljon tahansa. YLE-Sanoma olisi ihanteellinen suomalaiselle journalismille: se olisi rahoituksellisesti turvattu, kahden yhtiön parhaat toimittajat olisivat BBC:n ja The Guardianin tasolla, vapaus tuottaisi ennennäkemättömiä uutisia, artikkeleita, toimintaa ja globaalia näkyvyyttä.

3.6.2013 ja 20.7.2013,  Juhani Risku, Inari

P.S. YLE Oy:n, Sanoma Oyj:n ja Nokia Oyj:n yhdistyminen olisi esimerkillistä globaalilla tasolla: Puoluepolitikka puhdistettaisiin ensimmäisen kerran pois tiedottamisen ja journalismin keskiöstä. Tämä olisi alkua vihan, rajoittuneisuuden ja epäpätevyyden poistamiseksi yhteiskunnan kehittämisestä. Politiikan käytäntöjen saastumiseen on ehkä eniten vaikuttanut vanha journalismi, eli se mikä saakin kuolla. Vanhaa journalismia ovat painokone edellä -journalismi, pörssiosakkeilla mediavaltaa ostava journalismi, ainekirjoitusvimmainen journalismi ja vihapolitiikkaa lööppeihin -journalismi. Vanhaan journalismiin kuuluu myös herran pelko, kritiikittömyys haastateltavan edessä, tosiasioista vaikeneminen ja omanvoitontahtoinen mielistely.

Kun suuri osa päivänpoliitikkojen ja kunnallispoliitikkojen asioista ei koskaan voi edes sisältää vastuuta eikä päätöksiäkään tarvita (sillä pakkotilanteessa päätöksille ei ole sijaa), voidaan valtaosa nykypoliitikkojen henkisestä työstä korvata asiantuntemuksella, nopealla toiminnalla ja järjellä. Monen asian valmisteluun, päättämiseen ja toteuttamiseen voidaan soveltaa suunnittelua, teknologiaa ja algoritmeja. Jos päivähoitopaikkoja pitää syntyvyyden vuoksi rakentaa 20, ei siihen tarvita ainuttakaan päätöstä, vaan tontti, suunnitelma ja rakentamista.

Esimerkkinä viivyttely- ja vihapolitiikan täydelliselle hölmöilylle on Nurmijärven kaavoituslautakunta: yhdellä ainoallakaan ei ole minkään maailman koulutusta, kokemusta ja ymmärrystä kaupunkisuunnittelusta, kaavoituksesta ja yhteiskuntarakenteiden fyysisestä toteutuksesta, josta Nurmijärvellä on hallussaan vieläpä hölmöilyn maailmanennätys – Klaukkala. Olisi ihme, jos klaukkalalaisten asuntojen arvo ei romahtaisi tämän sukupolvia jatkuneen poliittisen järjettömyyden vuoksi. Klaukkala, pääkaupunkiseudun arvokkain alue, on inhimillisen tunaroinnin täydellisin esimerkki. Klaukkalaiset, lähettäkää lasku talonne arvon putoamisesta Nurmijärven kaavoituslautakunnan jäsenille ja kunnanjohtajille, nyt ja takautuvasti. Te muut, matkustakaa nyt ihmeessä katsomaan Klaukkalan onnettomuutta! Klaukkala on politiikan, ei suunnittelun katastrofi.

Nykyjournalismin kuolema on paljolti myös journalistien arkuuden ja alistuneisuuden syytä. En ole huomannut ainoankaan toimittajan* analysoivan esim. Nokian hallituksen ja johtoryhmän monivuotista epäpätevyyttä suhteessa Nokian liiketoimintaan. Kuinka paljon paremmin Nokia olisi pärjännyt, jos hallituksessa olisi istunut hiekkalaatikkoäitejä ja -isä? Tai jos johtoryhmässä olisi ollut lastentarhan 3-5 vuotiaat lapset leikkimässä hoitotätien kanssa Nokian johtoryhmä -leikkiä? Joku nelivuotias tyttö olisi sanonut napakasti, että ”meidän on tässä tilanteessa tehtävä parempia puhelimia”, johon tomera kolmivuotias poika olisi vastannut, että ”valmaan lyhlytään myöt malkkinoimaan? Ja Malko piiltää vaikka lutkean Lumian.” Nuo lauseet eivät edes ole fiktiota, vaan todellisuutta! Eikä yhdenkään toimittajan kynä värähdä. Sietääkin kuolla tuollainen journalismi, joka ei pysty ryhdistämään yhtä Nokiaa ja sen omistajia, saati muutakaan asiaa ja pelastamaan omaa pesäänsä. Hävetkää.

JRi

*Toimittajien lisäksi yksi ainoakaan johtamisen professori, johtamisen konsultti, analyytikko tai investori ei ole arvioinut Nokian johtajien epäpätevyyden suhdetta liiketulokseen ja yhtiön romahdukseen. Samaan aikaan, kun johtajuus on keskeisin inhimillinen asia yhtiöiden menestyksessä, jätetään puhdas hölmöily huomiotta ja annetaan johtamisonnettomuuden jatkua yhtiössä ja uusrekrytoinin kautta levitä muualle yhteiskuntaan ja yrityksiin. On tietysti ymmärrettävää, että johtamisen professorit ja konsultit elävät huonon johtajuuden laajasta ja syvästä vallitsevuudesta, mutta raja on ylittynyt Nokian kohdalla. Yhtiö voitaisin saada kuntoon vuodessa, mutta ei enää nykyprofessorien, konsulttien ja johtajien toimesta. Jos Nokian henkilöstön ja johtajien pätevyys sisällytettäisiin osakkeen arvoon, Nokian osake romahtaisi ke 24.7.2013 ainakin 60 % arvoon 1,224 euroa.

En ole myöskään havainnut ainoankaan analyytikon tai investorin huomaavan, että Nokian liiketoiminta on entisen 25-35 % liikevoiton sijaan 3-4 % alihankkijan ja sopimusvalmistajan tasolla. Tosin ei asiaa ymmärrä yksikään taloustieteen, teknologian ja median professorikaan. Eikö kukaan näistä miljardeja euroja arvioivista ammattilaisista huomaa, että IKEA ja sille sängynjalkaa tekevä yritys ei ole samassa bisneksessä? IKEAlla on koko ketju hallussaan alusta loppuun, vieläpä niin tehokkaasti, että ostajien kansanarmeija kokoaa itse huonekalunsa. Entä Nokia sitten? Se on sängynjalkaa tekevä yhtiö siinä missä Apple on IKEA. Toinen tekee puhelimia ja toinen tekee koko mediaketjun kaikki osat, vieläpä niin, että mediayhtiöiden, operaattoreiden ja applikaationtekijöiden kansanarmeija maksaa 30-70 % tuotosta Applelle. Hävetkää analyytikot, investorit, konsultit ja professorit.

Olisiko jo aika vaihtaa analyytikot, investorit, konsultit ja professorit? Ja johtajat? Toimittajat onneksi hoitavat oman katoamisensa ala-arvoisella journalismillaan, mutta professorit astelevat taas syyskuussa sinisilmäisten opiskelijoiden eteen ilman häpeää.

[Riskun huomio itsestään: Luettuani uudestaan ja uudestaan yllä olevan Post Scriptum -osan, olen yhä vakuuttuneempi asian tärkeydestä ja huolestuttavasta tilasta. Kirjoituksillani olen kuitenkin altistanut itseni kohteeksi asioille, joihin en ole voinut vaikuttaa. Suomi, Eurooppa ja muu maailma aina Klaukkalaa myöten, tulisivat hieman paremmiksi paikoiksi, jos järjen käytölle saataisiin lupa ja kohtuullisesti toimiva rakenteellinen malli. Puolustuksekseni olen joskus miettinyt, että en koskaan rekrytoinut johtajia Nokiaan, en ostanut Navteqia tai Windows Phonea, mutta julkaisin kylläkin analyysin ja ehdotukset Exit Reportissani Nokiassa yhtiön pelastamiseksi kesällä 2009 ja laajemman kirjan keväällä 2010. Enkä ole suunnitellut Klaukkalaa.]

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 62 muun seuraajan joukkoon