Mitä kritiikki on

Juhani Risku: ”Kritiikki on kykyä nähdä eli kykyä ymmärtää, ja vastuuta kertoa ja auttaa sen mukaisesti.”  Kritiikki on huolenpitoa, josta ankarin esimerkki on nuoren taiteilijakisällin oppiessa paremmaksi kuin mestarinsa.

Kritiikkiblogi käsittelee  arkkitehtuurin, muotoilun, taiteen ja teatterin olemusta, rakenteita, toimintaa ja tulevaisuutta analyyttisesti ja kriittisesti tarjoten aina vision, strategian ja operatiivisen organisointimallin. Lisäksi Kritiikkiblogi käsittelee journalismin ja liiketoiminnan tilaa, tavoitteita ja onnistumista. Liiketoiminta laajasti ja journalismi erityisesti ovat merkittävän rakennemuutoksen kourissa,

Kritiikkiblogi syntyi syksyllä 2011 Suomen Lapissa, Inarissa,  ja sitä kirjoittaa Juhani Risku.

Mainokset
Kategoria(t): Kritiikin idea

Talvivaarasta arktinen Cleantech -renesanssi

Cleantech on yleensä kokoelma erillisiä teknologioita, prosesseja ja palveluita, joilla on keskinäinen yhteys toisiinsa. Kun Cleantechin osaset kootaan systeemiseksi kokonaisuudeksi, saadaan toimiva ja liiketaloudellinen malli vientikelpoiseksi.

Cleantechin systeemisyys on helpointa ymmärtää kaupunkirakentamisen kautta. Kaupunkirakentamisessa puolestaan mennään kaupunkisuunnittelu edellä. Suunnittelua edeltää visiointi ja mahdollisten maailmojen konseptointi, eli konseptoidaan jonkin mallin mukaan useita toimivia vaihtoehtoja, ja aletaan viedä osaamista mm. Kiinaan, Venäjälle, Kanadaan ja USAhan.

Alla oleva Case Talvivaara osoittaa Cleantechin olevan prototypoitavissa Suomessa, minkä jälkeen modernia Garden Cityä voidaan viedä menestyksellisesti. Arctic Garden City on geneerinen malli, jota voidaan soveltaa eri kulttuureissa ja mittakaavoissa. Aiheen ympärille on vain koottava parhaat voimat ja pilottihankkeen esisuunnittelu rahoitettava Tekesin ja EU:n toimesta.

Case Talvivaara – Cleantech -renesanssin alku

Talvivaarassa on suomalaisen Cleantechin, arktisen teknologian, energiateollisuuden ja eettisen teollisuuden alku. Tälle on maailmalla suuri tarve ja ala kehittyy kasvavaksi miljardibisnekseksi nopeasti.

Jotta Talvivaara saataisiin jo kevääksi 2014 osaksi Cleantech-strategiaa, on Talvivaara ajettava alas nopeasti ja kaivos suljettava. Näin vapaudutaan osakkaille mahdollisesti maksettavista osingoista ja keinottelu osakkeilla estyy: ”Konkurssin jälkeen Solidiumin ei tarvitsi enää pumpata yhteiskunnan rahaa kannattamattomaan yritykseen (Jukka Oksaharju, Nordnet).  Osakkaiden kohdalla sijoittamisen riski toteutuu reilulla tavalla, ja he saivat osallistua Cleantechin rahoitukseen, sillä heidän rahoillaanhan Talvivaara saatiin alan edellyttämään katastrofaaliseen tilaan. Omistajat eivät ymmärtäneet valvoa omistusmassansa arvoa ja kehitystä.

Arktisuus, kaupunkirakentaminen, Cleantech ja Sotkamo

Mitä kaikkea Sotkamo ja Kainuu voisivat antaa maailmanlaajuiselle teollisuudelle, kaupunkirakentamiselle ja työllisyydelle? Mitä Sotkamo ja Talvivaara voisivat parhaimmillaan olla kaivoksen jälkeen? Sotkamon ja Kainuun tulevaisuus yhdistyvät Talvivaarassa seuraavasti:

  • Talvivaara on eettisen teollisuuden lähtölaukaus
  • Talvivaara on arktisen teknologian keskus keskellä ei-mitään, eli se on globaalisti uskottavin ja skaalautuva moderni teollistamishanke
  • Talvivaara on globaalin Cleantechin keskus, jossa raaka-aine säilytetään tuleville sukupolville ja kaivos puhdistetaan geologisella huippuosaamisella. Tämä yhdistää vastuulliset tutkijat, insinöörit ja yliopistot
  • Talvivaara on arktisen kaupunkirakentamisen malli laajelle uudelle kasvualalle, eli kaupunkirakentamiselle niin arktisille kuin mannermaisillekin alueille
  • Talvivaarasta ja Sotkamosta tulee maailmanlaajuisesti vierailluin keskus, johon matkailijat, toimittajat, päättäjät ja viranhaltijat tulevat katsomaan teollisuuden uusia organisointimalleja.

Millainen on uusi kaupunkirakentamisen malli? Kaupunkirakentaminen, globaalisti suurin ja voimakkaimmin kasvava toimiala, tarvitsee visioita, käytäntöjä ja malleja. Mallit kannattaa suunnitella ja testata ankarimmilla alueilla, eli arktisissa olosuhteissa ja potentiaalisilla laajentumisalueilla (eli Kanadassa, Siperiassa, tundralla ja Suomessa). Se mikä toimii arktisilla alueilla, voidaan skaalata dynaamisesti mihin tahansa olosuhteisiin. Kylmää kestävä rakenne toimii kääntäen kuumilla alueilla. Kylmiin olosuhteisiin perustettu rakennus skaalautuu edulliseksi lämpimissä olosuhteissa.

Ilmaston lämpeneminen, johtui se miljardien vuosien aurinkosykleistä tai ihmisen vaikutuksesta, aiheuttaa globaalia muuttoliikettä kuumilta alueilta viileisiin paikkoihin. Kun varaudumme muuttoon ennakolta rakentamalla kaupunkien malleja ja prototyyppejä, olemme hallitun muutoksen tiellä. Suomella on historiallista uskottavuutta arkkitehtuurissa, kaupunkirakentamisessa, arktisten olosuhteiden hallinnassa ja itsenäisessä hengissäselviämisessä  jo vuosisatoja, joten uuden kaupunkirakentamisen malli on vain askeleen päässä Sotkamosta.

Onko mikään edellisessä realistista? Kaikki edellisestä on normaalia innovaatiotyötä, ammattitaitoa ja johtajuutta niille, joille se on ennestään tuttua. Muille se on pelottavaa ja epäilyttävää. Ainut, mikä ratkaisee eron siinä, missä radikaali innovointi ja rakentaminen toteutuvat, on rohkeus ja kyky toimia nopeasti. Nyky-Suomi on tässä huono ja arka: olemme sotkussa, jonka ytimessä ovat ICT-alan romahdus, poliittinen sekasorto, taloudellinen lama ja näkymien puuttuminen.

Talvivaara-Arctic-Garden-City-Engineering-Ethical-Industry-Center-Juhani-Risku-Architecture-47-Ivalo-Design-planning

Kaavio Arktinen kaupunki, Arctic Garden City, Ledoux-Howard-Risku: Arctic Garden City  (1775, 1902, 1995, 2013). Kaupunkiutopisti Ebenezer Howard ja arkkitehdit Claude-Nicholas Ledoux ja Juhani Risku ovat yhdessä kehittäneet 238 vuoden aikana arktisen puutarhakaupunkimallin sovellettavaksi Talvivaaraan. Mallissa alkutuotanto, käsiteollisuus, teknologia, maatalous, matkailu, kauppa, koulutus ja tutkimus, sosiaalitoimi ja hallinto on verkostoitu ja optimoitu toimimaan yhdessä.

Cleantech ja arktinen teknologia tarvitsevat oman keskuksensa

Agenda: keskitetään suomalainen Cleantech -äly ja -osaaminen, arktinen teknologia, energiateollisuuden ja eettisen teollisuuden tutkimus ja kehitys Kainuuseen. Kun rahoitamme näiden alojen tutkimusta, kehitystä ja johtamista esim. yhdellä miljardilla eurolla, saamme Kainuussa ja Talvivaarassa alueet kuntoon, haitallisen liiketoiminnan lopetettua ja kehitettyä satojen miljardien liiketoiminta.

Maailmalla modernin Cleantech -osaamisen tarve on välitöntä, laajaa ja syvää. Talvivaarasta voidaan kehittää Global Cleantech Center Talvivaara GCC, jossa voidaan mallintaa ja kehittää kokeelliset ratkaisut niin kemiallisesti, fysikaalisesti kuin insinööritieteellisestikin. Talvivaarassa on myös ihanteellista arktisten teknologioiden simulaatio ja käytännön toteutus, jotka tehdään tulevassa Arctic Engineering Center Talvivaara  AEC. Näin arktisen teknologian kehittäminen voidaan viedä todellisiin arktisiin olosuhteisiin pois Etelä-Suomen vesisateista ja Pohjois-Suomen vaisusta ilmapiiristä (Oulu, Rovaniemi).

Arktisten teknologioiden keskiössä ovat myös energiantuotanto ja energiatalous. Talvivaaran keskuksessa kehitetyt ratkaisut ovat todellisissa olosuhteissa koeteltuja, joten ne toimivat koko arktisella alueella. Yhä laajentuva arktisten alueiden valloitus hyötyy tulevasta Talvivaaran AEC:ssa tehtävästä energiateknologioiden kehityksestä juuri niiden eettisyyden ja ekologisuuden vuoksi.

Maps-Talvivaara-Global-Cleantech-Arctic-Engineering-Ethical-Industry-Center-GCC-CEI-AEC-Kajaani-Risku

Kartta Global Cleantech Center Talvivaara GCC  ja sen ohessa Arctic Engineering Center Talvivaara  AEC:lla ja Center of Ethical Industry Talvivaara CEI:lla on keskeinen maantieteellinen asema globaalissa kehitystyössä, kun otetaan huomioon ongelmat, olosuhteeet, teknologiat ja simulaatiomahdollisuudet.

Talvivaarasta eettisen teollisuuden alku

Talvivaara edistää selkeästi myös eettistä teollisuutta ja sijoittamista, tosin käänteisesti. Talvivaarassa sovellettiin keskeneräistä prosessia ja omistajiksi harhautettiin yhtiöitä, pienosakkaita ja valtio rahoittamaan katastrofia. Prosessin toimivuudella uskottelu on eettisesti arvelluttavaa, ja omistajien sokeus ottaa selvää omistamansa yhtiön toiminnasta ja tilasta on eettisesti kestämätöntä. Talvivaarasta voidaan rahoitustutkimuksen alueella kehittää malli aktiiviselle investoimiselle, jossa omistaja haluaa suoraan vaikuttaa yhtiönsä toimintaa. Nokiassa omistajat suurimpia pankkeja, eläkelaitoksia ja osakkaita myöten edustivat ns. tyhmää rahaa, ja tuloksena Nokian arvokkain osa vietiin Microsoftille.

Uutta eettistä teollisuutta voidaan kehittää Talvivaaran kohdalla nopeassa konkurssissa ihanteellisella tavalla. Toisin kuin Nokiassa, Talvivaarassa kaikki johtajat irtisanotaan heti ja ”with fanfare” eli suuriäänisesti. Näin heidän kelvoton johtajuus ei leviä millekään alalle pilaamaan toimintoja Talvivaaran malliin. Eettistä tässä on se, että mikään toimiala ei kestä sarjatunareita, joten heidän matkansa katkaistaan heti alkuunsa. Eettisyyttä on myös jättää nikkelivaranto myöhempien sukupolvien käyttöön, eikä louhia ja jalostaa sitä kannattamattomilla marginaaleilla nikkelin nykysellä hintatasolla ja nykyisessä kilpailutilanteessa.

Talvivaaraan perustettava Center of Ethical Industry Talvivaara CEI on globaalisti uskottava eettisen teollisuuden keskus, koska se perustetaan Nokian kotimaahan ja Talvivaaran tuhoamaan luontoon muuttamaan maailmanlaajuisen teollisuuden suuntaa kohti uutta abstraktiota. Tämä uusi abstraktio käsittää tuottavan teollisen toiminnan visioinnin, organisoinnin ja johtamisen eettisin perustein.

CEI saa konsultoitavakseen mm. Kiinan, USA:n ja Euroopan teollisuuden, joissa on rakenteellisia eettisen toiminnan vastaisia käytäntöjä.

Kaikki voittavat nopealla toiminnalla

Talvivaaran kohdalla on tehtävä päätöksiä muutamassa viikossa. Kun päätökset perustetaan eettisen ja kestävän teollistamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen, voidaan Talvivaaraan sijoitettava 0,5 miljardia euroa jakaa Cleantechin ylösajoon ja Talvivaaran kaivoksen alasajoon nopeasti.

Cleantechin ylösajo ja Talvivaaran kaivoksen alasajo voidaan organisoida niin, että keväällä 2014 Talvivaarassa on toiminnassa keskus, jossa sekä Cleantech, arktisen teknologian että eettisen teollisuuden osastot ovat toiminnassa. Ne verkostoidaan nykyisiin yliopistoihin, joissa on käynnissä vastaavaa toimintaa.

Tätä radikaalia organisointia ja teollista abstraktiomuutosta tarvitaan Suomen nykytilassa. Talvivaarasta on kehitettävissä Cleantechin, arktisen teknologian ja eettisen teollistamisen globaali keskus, joka työllistää suoraan 3000-5000 ammattilaista ja välillisesti noin 12000 henkilöä. Näiden toimintojen globaalin konsultoinnin vuotuinen liikevaihto on 300-700 miljoonaa euroa.

Kun Talvivaarassa aloitetaan kaikkien radikaalien toimintojen, eli Cleantechin, arktisen teknologian, energiateollisuuden ja eettisen teollisuuden organisointi, ensin suomalaisena investointina, alkaa ulkomaisten investointien vyöry. Muutamassa vuodessa kaikkien arktisia teknologioita, energiaratkaisuja ja Cleantechiä kehittävien yhtiöiden on oltava paikalla. Asialla on kuitenkin kiire, sillä monet muutkin arktisen alueen maat kuten Kanada, Ruotsi, Norja ja Venäjä voivat ryhtyä vastaaviin toimiin. Suomelle voi tapahtua samanlainen tappio Ruotsille kuin miten kävi autoteollisuuden arktisessa testauksessa: Ruotsin Arjeplog otti ylivoimaisen aseman autotestauksessa, ja Suomelle jäi vain yksi kymmenys hoidettavakseen.

Hanke on kuitenkin organisoitavissa nopeasti, sillä At Risk Strategies -yhteenliittymällä on strategialuonnos valmiina. Strategiasta suunnitteluun on edettävissä niin, että hankesuunnitelma kustannusarvioineen on valmis maaliskuussa 2014. Talvivaaran alasajoon voidaan ryhtyä limitetysti jo huhtikuussa 2014, ja kesällä 2014 ensimmäiset investoivat partnerit saavat maa-alueet käyttöönsä.

Mitä muuta saamme Talvivaarasta ja Sotkamosta?

Talvivaara ei ole yksin Cleantechin, arktisen teknologian, energiateknologian ja eettisen teollistamisen globaali pelinavaaja. Talvivaaran ympärille voidaan rakentaa kestävää luontomatkailua, arktisten järjestelmien testausta, energiateknologisia pilottiratkaisuja ja kaupunkirakentamisen malliesimerkkejä. Kaupunkirakentaminen on yksi tulevaisuuden merkittävimmistä globaaleista liiketoiminnoista, jossa tarvitaan ekologisia suunnittelu- ja teknologiaratkaisuja, organisointitaitoja ja johtamiseen uusia malleja.

Sotkamo on Talvivaaran keskeinen osa myös muita suuria abstraktiomuutoksia, jotka ovat sekä kansallisesti että globaalisti edessä. Tällaisia suuria muutoksia globaalissa ja paikallisessa selviämisessä ovat mm. (Case Sotkamo):

  • paikallisuuden edistäminen
  • puoluepoliittisten intressien alasajo
  • kuntakeskusten kokonaisremontti (klaukkalasaation estäminen)
  • luonnon ja alkuperäisyyden säilytys
  • abstraktiomuutoksiin varautuminen ja sopeutuminen
  • 10/90-yhteiskunnan hallittu vastaanotto.

Sotkamo on maailmanlaajuisen muutoksen keskiössä, jos se ryhtyy muutoksen visionääriksi ja  johtajaksi. Sotkamossa uudistettavia (romutettevia) asioita ovat puoluepolitiikka, kaivosbisnes-sinisilmäisyys, yhden yhtiön valta-asema, kaavoitus ja kuntakeskuksen rakentaminen, alkuperäisluonnon tuhoaminen ja ummikkoisuus ymmärtää omia voimavaroja, joilla paikalliset vahvuudet saadaan esiin. Sotkamo on vaikeimman edessä: miten uskaltaa uudistua tilanteessa, jossa muut kunnat viivyttelevät ratkaisuissaan? Tämän edessä ovat kaikki kunnat Kehä III:lta pohjoiseen, jossa Sotkamo voi olla tiennäyttäjä.

8.11. 2013,  Juhani Risku, Inari

P.S. Miksi Talvivaara on mahdollista vain Case Sotkamon tapaisella konseptilla?

Luonnolla ei ole intressejä, kuten ei saasteillakaan. Liiketoiminnalla puolestaan on intressi, kuten sitä harjoittavilla henkilöilläkin. Kunnan hallinta ja johtaminen ovat mitä vahvimmin intressiensä puolesta epäsymmetristä, eli poliittinen jakauma syrjäyttää suuren osan väestöstä demokratian ulkopuolelle. Näin tapahtuu erityisesti polarisoituneen valtajakautuman tapauksissa.

Sotkamo, mahdollisen kuntaliitoksenkin tapauksessa, on poliittisesti erityisen polarisoitunut. Tämä on jyrkässä ristiriidassa luonnon, saasteiden ja ulkopuolisten investointien intressien kanssa. On siis todennäköistä, että niinkin hieno idea kuin Talvivaaran GCC, AEC ja CEI ovatkin, niiden toimijat ja investoijat eivät ole järin innostuneita tuomaan aktiviteetteja Kainuuseen. Miksi investoisin liiketoimintaan ja yleiseen hyvään, kun vastaanottavien kuntien poliittinen ilmapiiri on intresseiltään epäsymmetrinen?

Case Sotkamo, eli puoluepoliittisten intressien alasajo, kuntakeskusten kokonaisremontti, ja luonnon ja alkuperäisyyden säilytys, ovat uuden kehityssuunnan ja toimeliaisuuden koelaboratorio. Sen tuloksena saadaan kovasti kaivattua paikallisuuden edistämistä, uusia avauksia abstraktiomuutoksiin varautumiseen ja sopeutumiseen, ja menetelmiä tulevaisuuden 10/90-yhteiskunnan hallittuun vastaanottoon. Tällä on kuitenkin kova hinta, jos Kainuulle halutaan parempi  tulevaisuus. Hintana on luopuminen puoluepoliittisista intresseistä, jolla pitäisi olla ota tai jätä -ehto.

Sotkamo Hiukka Beach Hiidenportin kansallispuisto

Kuvat: Sotkamon Hiukka Beach ja Hiidenportti.

Onnistuessaan Case Sotkamon ota tai jätä -ehto tuo alueelle toimintaa, työtä ja globaalia menestystä. Onnistuessaan Case Sotkamo -mallia viedään kymmenillä ellei sadoilla miljoonilla euroilla kautta EU:n ja muun maailman uudistamaan alueellista yhteistyötä ilman hidastavaa ja haitallista poliittista intressiä. Epäonnistuessaan Case Sotkamo betonoi alueen muuttumisen syrjäseuduksi, jota ei ole enää kovin mukava auttaa.

Miksi Sotkamo? Siksi, että se on tyypillisempi autettava kunta kuin Kajaani. Kajaanin olettaisi kaupunkina osaavan kehittää toimintojaan muiden kaupunkien tavoin. Sotkamo puolestaan on hyvä keskiarvo suomalaisista kunnista ongelmineen, asukkaineen, ja monipuolisen ja arvokkaan luontonsa osilta. Sotkamolla on mahdollisuus suureen abstraktiomuutokseen Talvivaaran epäonnistumisesta Cleantechin ja arktisen kehityksen menestykseen. Sotkamo on myös uskottava kunta, jos ota tai jätä -ehdoissa onnistutaan.

JRi

.

Kategoria(t): Arctic, Arktinen, Cleantech, Muotoilujohtajuus, Sotkamo, Talvivaara, Wikimploi

Nokia kuoli – eläköön TAIC-SIMO -malli

Päivitys la 14.9.2013 Nokian Android-hankkeen johdosta:

Tiedot siitä, että Nokia valmisteli Android-Lumia -puhelimia Microsoftin selän takana, muuttaa asetelmia Microsoftin Nokia-puhelinkaupan jälkeisestä tilasta. Kun asia uutisoitiin (Talouselämä, Taloussanomat, Taskumuro), päättely Nokia- ja Lumia -nimisistä puhelimista ja puhelinsuunnittelun työpaikkojen jäämisestä Suomeen tulevat uuteen valoon.

1. Kannattaako Microsoftin säilyttää Nokia- ja Lumia-brändit omissa puhelimissaan? Ei kannata, sillä miksi mennä joulumarkkinoille kuolevilla brändeillä? Vuoden 2013 joulumarkkinat avaavat Microsoftin saapumisen täysin voimin älypuhelin- ja tablettimarkkinoille. Microsoftin kannattaa vahvistaa omaa Surface-brändiä mahdollisimman monella tuotteella. Surface on sikäli järkevä nimi, että se toteuttaa ns. TAIC-SIMO -mallin mukaisesti medianäyttöpintojen tärkeyttä Screen-bisneksessä, eli medianäyttöliiketoiminnassa. Parhaimmillaan Surface on nimitys kaikille tulavaisuuden viestintäpinnoille, jotka esittävät mediasisältöä. Viestintäpintaahan voivat olla kaikki jo nyt käytössä olevat pinnat kuten laitenäytöt, elokuvakankaat, kaupunkien mainostaulut, rakennusten sisäseinät ja julkisivut, luonnonpinnat ja taivas (Risku 14.9.2013). Microsoftin kovimmat kilpailijat, Apple ja Google-Samsung, ovat johtajia pian kelloista puhelintan ja tablettien kautta tietokoneisiin ja televisioihin. Miksi Microsoftin kannattaisi jättäytyä kilpailemaan Neanderthal-laitteiden kanssa, kun samalla voi toteuttaa InterestMachine™ -järjestelmän?

Microsoftin kannattaa valmistella joulua 2013 mahdollisimman monella Surface-tuotteella. Lumia-muoviin voidaan leimata Windows-ikkunamerkki eteen, näytön alapuolelle, ja puhelimen takakanteen voidaan leimata Windows Phone tai Surface valkoisella, kuten Google leimaa Android-puhelimia.

Lopputulos: Suomessa saadaan Windows Phone -puhelimia ensi jouluna 2013, jos vain olemme ensisijaislistalla. Nokia-nimi on häipynyt älypuhelimista, eikä niissä myöskään ole Lumia-tuotemerkkiä. Hölmöily-klausuuli: Jos Microsoft säilyttää Nokian ja Lumian niminä omassa älypuhelin- ja tablettisarjassaan vielä jouluna 2013, on Amerikkaan periytynyt kaikki se tuhoisa, joka romutti Nokian matkapuhelintuotannon. Kuka silloin on parhaan vitsin kertoja?

2. Kannattaako Microsoftin pitää matkapuhelinten kehitystyö Suomessa? Kannattaisi kyllä osaamisen vuoksi, mutta monet järkevät syyt vievät koko matkapuhelinten kehitystyön pois Suomesta. Ensinnäkin matkapuhelinten suunnitteluosaaminen on hyvin pohjois-amerikkalaista, sillä parhaat puhelimet on suunniteltu San Francisossa, siis Silicon Valleyssa (Apple, Google). Vancouver ja Ontario ovat ex-Nokian ja Blackberryn Kanadan kotipaikkoja, joten alan insinöörejä löytyy Microsoftille helposti. Huomattakoon, että puhelin- ja tablettikehityksen tärkein osa ei ole muovi ja kuori, vaan käyttöjärjestelmä, käyttöliittymä ja laitteen hienovaraiset teknologiat (sensorit, prosessorit…). Suurimmat mobiiliteknologian ja -tuotekehityksen keksinnöt tapahtuvat juuri sensoreissa, Input/Output -menetelmissä, käyttöliittymässä, tietorakenteissa ja visualisoinnissa.

Merkittävä osa suomalaisen mobiiliosaamisen menettämisestä muualle perustuu myös kaikkein hankalimpaan osaan: Nokia ja sen myötä muutkin alan yhtiöt osoittavat sen, että Suomessa ei ole suomalaisia visionäärisiä, innovatiivisia, päteviä eikä tarpeeksi kovia johtajia. Meillä ei ole myöskään edelliseen koulutusta, yliopistoja, professoreita, tutkimusohjelmia eikä kehitystyötä. Kääntäen: jos näin olisi, olisi Nokia menestynyt, olisi meillä laaja osuus maailman mobiilimarkkinoista, ja Tekes saisi rahoittaakseen maailmanluokan hankkeita. Kysymys: Mistä kaikki tuo yllä mainittu syntyisi juuri nyt kun suurin ja tärkein yhtiö on menettänyt sen? Olisihan tuo kaikki voinut syntyä jo vuonna 2008 tai 2011. Nyt havahdutaan liian myöhään organisoimaan ICT-alan hankkeita, tuotteita ja palveluita, jotta jatkaisimme suomalaista menestystä saumattomasti. Edessä on ainakin viiden vuoden ICT-alan kokonaisuudistus, jota ei hoideta alan toivelistauksilla, työryhmämietinnöillä ja jo meneillään olevan tutkimus- ja koulutussuuntien jatkamisella. Jos uudistuksiin ei ryhdytä, viiden vuoden ryhtymättömyys aiheuttaa putoamisen koko ICT-kehityksestä. Eikös tästä ryhdittömyydestä ollut kysymys Nokiassa ja sen taustoissa?

Lopputulos: Suomi menettää matkapuhelinten kehitystyön kovassa liiketoiminassa Microsoftille. Suomessa ei ole mitään sellaista osaamista, jota ei löytyisi Pohjois-Amerikasta. Nyt kun on paljastunut taustalla tehty pikkupetos ja jopa Androidilla uhkailu, eli Android-puhelinten sovitustyö Lumia-puhelimiin Microsoftin ja Nokian sopimusten vastaisesti, ei Microsoft voi enää luottaa suomalaisiin. Näin Microsoft voi puhtain sydämin siirtää Nokia-talossa ja Salossa olevat matkapuhelintoiminnot Redmondiin Seattleen. Suomalaisilla ei ole varaa valittaa asiasta, sillä itse olimme epäluotettavia kumppaneita Microsoftille.

Yksi merkittävä tutkimusaihe lisää on selvittää, millaisella ymmärryksellä Nokian johto organisoi Android-kehitystyön. Normaalilla riskianalyysillä kehitystyö olisi viety kauas Suomesta ja sitä olisi tehty Stasi-tyyppisin varmistuksin. Oliko Microsoftin Nokia-ostos näpäytys suomalaiselle johtamistaidolle? Missä ovat Nokiaa konsultoineet johtajaprofessorit ja johtajakonsultit? Voisiko johtamisen koulutukseen saadaa uutta vauhtia?

——————–.——————–

Alkuperäinen artikkeli: Nokia kuoli – eläköön TAIC-SIMO -malli

Nokian myyntihinta 5,44 miljardia euroa on määritelty hienosti, 1000 euroa jokaista suomalaista kohden. Se on hyvä hinta ja sillä on symboliarvoa.

Oliko Nokia-kauppa yllätys? Kyllä, sillä miksi kaupassa piti käyttää rahaa, koska Microsoft sai Nokian jo palindromipäivänä 11.02.2011 ilmaiseksi. Kun Nokia oli juuri saatu marssimaan Microsoftin pillin mukaan, on kummallista maksaa siitä erikseen 5,44 miljardia euroa. Toki tälle kaupalle on kilpailuasetelman stabiloinnin kannalta peruste siten, että Applella ja Googlella on jo koko media-teknologia-Internet-operaattori -malli koossa, nyt Microsoft halusi samaa itselleen.

Mitä jäi jäljelle Nokiasta? Verkot, kartat ja patentit. Niistä on vaikeata muodostaa liiketoiminnallinen visio, saati johtaa sitä. On todennäköistä, että verkot eli NSN kuihtuu Ericssonin ja Huawein puristuksessa, kartat katoavat Googlen ja Applen karttojen alle, ja patentit vanhenevat mobiilialan nopeassa mediakehityksessä. Nokiasta jää tietysti jäljelle tuhansien ryhdittömien insinöörien joukko. Missä he olivat silloin, kun vielä jotain olisi voitu tehdä? Tarkoitan Nokiassa sisäisesti julkaisemaani Exit Report -kirjaa 31.7.2009, joka ilmestyi laajempana vuosikokouksen alla vuonna 2010. Nokialaiset olisivat voineet toimia vielä syksyllä 2009, viimeistään kesällä 2010. Mihin nämä nokialaiset nyt voidaan sijoittaa? [Ks. alempana Wikimploi]

Nokialle kaupasta jäänyt 3,2 miljardia euroa myyntivoittoa alkaa nopeasti polttamaan Nokian taskussa. Yhtiön on tehtävä jotain järkevää tuolla rahalla, eli joko vahvistaa verkkoliiketoimintaa tai karttoja, tai murtautua yhdelle uudelle toimiallalle, joka vahvistaa edellisiä. Nokian kannattaa kaikissa tapauksissa vahvistaa yhteyksiään operaattoreihin, sillä verkkoliiketoiminta on muuttumassa pienikatteiseksi niin verkoissa kuin niiden hallinnoinnissakin. Omia kuluttajalaitteita Nokian ei enää kannata tehdä. Puhelimet, tabletit, älykellot ja älysilmälasit haudattiin niin Nokialta kuin Suomen ohjelmistomarkkinoilta, yliopistojen koulutuksesta ja designista. Ne on strukturoitava uudelleen.

Mistä Nokia luopui? Nokia luopui arvokkaimmastaan, eli ainoasta kasvupotentiaalia sisältävästä osasta eli älypuhelimista. Se oli juuri kasvamassa tabletteihin eli Nokian Screen Business -malli oli laajentumassa. Kun Nokia keväällä otti haltuun NSN:n, se oli kokoamassa palettia kohti kilpailukykyistä kokonaisuutta. Tosin huonosti päräjäävä Windows-käyttöjärjestelmä Lumia-puhelimissa oli taakkana. Nyt Nokialle jäi matalan kateen ja kasvun liiketoiminnot.

Kuten Paavo Haavikko sanoi Ratsumiehessä: ”Hyvin tehty huono kauppa.”

Mitä on TAIC-SIMO -malli? Se on bisnesmalli, johon kaikki media-, teknologia-, Internet- ja operaattoriyhtiöt pyrkivät. Ne pyrkivät joko johtamaan sitä tai olemaan mahdollisimman vahva tässä kokonaismallissa. TAIC-SIMO -malli on Juhani Riskun kehittämä kokonaiskartta, jonka mukaan maailman suurimmat teknologiayhtiöt organisoituvat. Sen mukaan voidaan suunnitella ja koota uusia voittajayhtiöitä jopa niin hyvin, että eilen 2.9.2013 tehty Vodafone-Verizon -kauppa oli operaattoritoiminnan voimakas siirtymä hallitsemaan osaa TAIC-SIMO -bisnestä. Edelleen ao. kartasta voidaan nähdä heikot lenkit: media yleensä ja printtimedia erikseen tulee häviämään eniten. Jos siellä ei tapahdu muutamia suuria yhteenliittymiä, isotkin miljardi-firmatkin katoavat. Mitä tekevät Disney, Comcast, Timewarner, News Co., Viacom, Liberty ja CBS? Entä Sanoma ja Alma? Itse tiedän, mitä median kannattaa tehdä, mutten usko heidän tietävän.

Technology-Access-Interest-Channel– eli Screen-Internet-Media-Operator -mallin ytimessä on Apple. Se hallitsee suvereenisti koko systeemiä, eli Steve Jobsin sanoin: “We make the whole widget!

TAIC-SIMO -mallin ovat paraiten omaksuneet Apple ja Google. Google vahvisti puuttuvaa laitetoimintaa ostamalla Motorolan. Nyt sinne on menossa Microsoft mallilla Nokia-Skype-Yammer-Bing-Office-Windows, eli ostamalla Nokian puhelintoiminnot. Malli kuvattuna alla. TAIC-SIMO -malli on sitä mitä monet kutsuvat ”ekosysteemiksi”.

Kaavio “Nokia Microsoftin syleilyssä, Yammer betonoi MS-Office-Nokia -yhteyden. Kaaviot osoittavat Nokian, Navteqin, Skypen, Yammer, Nookin ja Yahoon aseman ja liikkumavaran Microsoftin valvonnassa. Microsoftin konsortiosta puuttuvat TAIC-SIMO -mallin media- ja operaattoriulottuvuudet. Operaattorit tulevat karttamaan Microsoftia ja Nokiaa sen vuoksi, että Skype tarjoaa ilmaiset puhelut ja datasiirron, joista operaattorit elävät. Nokian, Yammerin, Office-paketin ja MS-Serverin yhdistämisellä Microsoft pyrkii TAIC-SIMO –ekosysteemiin yritysten ja hallinnon kautta, ei niinkään kuluttajien kautta. Microsoftin suurin ongelma tulee olemaan TAIC-SIMO –johtajien globaali puute. Heitä ei todennäköisesti tule riittämään Microsoftille, HP:lle, Sonylle ja jopa Applelle. Vielä 16.6.2012 seitsemän potentiaalisia johtajaa oli vapaana, mutta loppuvuodesta enää neljä. Heistä vain Sony ja Apple ovat houkuttelevia vaihtoehtoja.

Mitä Microsoft sai Nokian puhelimissa? Nyt kun Nokia on Microsoftin nielaisemana järkyttävän jäykässä ja pompöösissä suuryhtiössä, Nokia murenee lisää Microsoftin koneistossa. Näin Microsoft ei tule hyötymään Nokiasta juurikaan enempää kuin Google hyötyy Motorolasta, ei edes sijoitetulla 5,44 miljardilla eurolla.. Microsoftin kannalta Haavikkoa voidaan soveltaa sanomalla ”huonosti tehty huono kauppa”.

Microsoftilla on monta ongelmaa edessä:

  1. Operaattorit eivät pidä laajenevasta Skypestä
  2. Yammer ei riitä yrityksen sosiaalisena mediana Facebookin kaatajaksi
  3. Bing-hakukone on algoritminsa, tunnettuutensa ja suosionsa kannalta heikko, ettei sitä juuri kukaan halua käyttää. Eikä Bing tuo mitään etua verrattuna Googlen hakukoneseen
  4. Microsoftilta puuttuu Bing-hakukonetta tukevat muut Internet-palvelut kuten kielikäännös, kartat, Earth, StreetView… ks. lista
  5. Windows 8 -käyttöliittymä on monelta osin hieno, mutta sen ns. tiilet näyttävät ankeilta. Miksi tuoda Sovjet 2000 -käyttöliittymä vuonna 2012?
  6. MSN-Hotmail-Outlook -Internet-palvelut ovat hankalia. Se ei enää riitä etenkin, kun kilpailevaa tarjontaa on valtavasti
  7. Microsoftilla ei ole median jakeluun uskottavuutta, luotettavuutta eikä omaa taitoa. Musiikki, applikaatiot ja pelit jaetaan jo hyvin toimivilla palveluilla joko Applen iTunesilla tai Internet-palveluilla. Tämä juna meni jo Microsoftin ohi, kuten kauan sitten Nokiankin ohi
  8. Nokialta siirtyy suuri määrä hölmöilyä Microsoftiin. Valtaosa johtajista on kouluttamattomia ja uudelle mediakeskeiselle alalle sopimattomia. Nokian ohjelmisto-osaaminen ei tuo mitään uutta Microsoftille.

Mitä Microsoft tekee nyt puhelimilla? Microsoft muuttaa Nokia-brändin siten, että puhelimen etukanteen tule Windows-logo ja takakanteen Windows Phone -teksti. Nokia-logo siirtyy halpapuhelinten merkiksi kiinalaisten ja intialaisten 10-15 euron puhelinten joukkoon.

On myös hauskaa katsoa, millaisen kohtelun Nokian kouluttamaton ja osaamaton johtajisto saa. Ei ole helppoa suomalaisilla väärinkoulutetuilla henkilöillä amerikkalaisessa MIT-Harvard-Princeton-Yale-Stanford -tasoisessa teknologiajohdossa, muotoilujohdossa ja ohjelmistojohdossa. Jos ns. pellehermannit ja johtaja-bimbot saavat jatkaa Microsoftissa, on yhtiö nopeasti typertyneessä tilassa.

Microsoft on itsessään myös vahva kulttuuri, joten nokialaiset savustetaan nopeasti pois yhtiöstä. Organisaatio ja tiimi kerrallaan paloja Nokian puhelintoiminnoista siirretään Seattleen. Siihen paras syy on Microsoftin matkiessa Applea: Applella on kaikki (KAIKKI) toiminnot saman katon alla. Apple toimii myös erittäin pienillä ja tehokkailla tiimeillä. Siinä missä Nokialla on 1700 ihmistä Nokia Designissa kolmella mantereella, Applella on 200 ihmistä kahdessa vierekkäsiessä salissa Cupertinossa.

Miten käy Suomeen jäävän Nokiaan? Nokia Solutions and Networks NSN on Espoon Karaportissa eli ns. Nokia-slummissa, HERE-kartat ovat Berliinissä ja patentteja hallinnoidaan Kanadassa. Karaportissa tehdään verkkosuunnittelua ja verkkojärjestelmien managerointia Siemens-savun laskiessa pienentyneessä yhtiössä.

Salaliitto vai räikeä loukkaus? Oliko Nokian jalokiven osto kuittaus ja kosto varhaisesta loukkauksesta? Microsoftin ja Nokian suhteita saattaa sittenkin ohjata vuosi 1998, jolloin Jorma Ollila loukkasi Bill Gatesiä, kun Gates tarjosi Windows CE:tä Nokialle puhelinten käyttöliittymäksi. Tällöin Ollila sanoi (Riskun mukaelma): “Nokia ei tule koskaan antamaan Microsoftille sitä herruutta mobiilikäyttöliittymissä mikä teillä on tietokoneissa.” Näin Nokian alamäki johtuisi enemmänkin klassisen tragedian kaavasta, ei insinööreistä ja teknologioista. Lue Wired, Forbes, Taloussanomat, New Straits Times, WSJ, University of Michigan, laajaa taustoistusta Duke-Edu, Elisa Batista. Henkilö, joka tuntee Nokian ja Microsoftin historian hyvin aina Epocista Windows CE:n kautta Symbianiin on Juha Christensen (Linkedin, blogi, Symbian, Garden leave).

Salaliitto eli Troijan hevonen Stephen Elopin muodossa on selvää. Se tapahtui Elopin ”palava öljylautta” -puheella, hallituksen täydellä osaamattomuudella koko toimialalle, johtoryhmän taidottomuudella yhtiön johtamiseen, muotoiluun täysin epäpätevän Marko Ahtisaaren  nostamisella päämuotoilijaksi ja muotoilujohtajaksi, ja kapeaan tuotevalikoimaan eli puhelimeen tukehtumisella.  Troijalainen on vain kulkuväline eli menetelmä, joka tosin oli insinöörimäisen tarkkaan laboroitu ja masinoitu. Kaiken tapahtuneen ideana oli laskea Nokian osakkeen arvo mahdollisimman alas, jotta ostaminen olisi halvempaa.

Tärkeintä on idea ja syy sille, mihin toimiin ryhdytään. Bill Gatesin työhuoneen seinällä on lyhyt lista ruutuja, joihin tulee ruksi aina kun homma on hoidettu. Nyt ruksi tuli kohtaan Nokia, eli vuoden 1998 kohtalokas loukkaus sai päätöksensä. Nokia siis vietiin suomalaisilta yhden henkilön loukattua traagisesti toista ihmistä. Olihan koko Nurmi-Nokian Sammon ryöstön nimi ”Projekti Kultamitali”. Saimmehan kuitenkin kaupan arvoksi tuhat euroa per suomalainen ja Bill Gates ruksin kolmanteen ruutuunsa viidestä.

Mikä on koko matkaviestinnän ja median tulevaisuus? Se koostuu kolmesta suuresta trendistä:

  1. Laitteiden evoluutio kohti Interest Machine-kokonaisuutta
  2. TAIC-SIMO -mallin sisällä yrityskauppoja ja yhteenliittymiä tavoitteena Applen malli (jota Google ja Microsoft tavoittelevat) ja jota esim. Vodafone-Verizon -kauppa enteilee. TAIC-SIMO -mallissa yhtiöt koettavat vahvistaa erityisasemaansa, kuten pian ns. vanha media
  3. Median ja journalismin täydellinen rakennemuutos ja pääosittainen romahdus. Journalismin murros tarkoittaa mediayhtiöiden pakkoa tehdä suuria yhteenliittymiä mm. News Co:n ja Sanoma Oyj:n tapauksissa. Onnettominta on, että media-ala ja journalistit eivät ymmärrä tilaansa, eivätkä osaa lainkaan hoitaa omaa tulevaisuuttaan.

Onko muita suuria teknologia-media -kysymyksiä ilmassa? On, mm. seuraavat:

  • Mitä tekee Samsung?
  • Mitä tekee Apple?
  • Mitä tekee Sony?
  • Mitä tekee Ericsson?
  • Mitä tekevät Huawei ja Lenovo?
  • Mitä tekevät News Co, TimeWarner tai Sanoma Oyj?
  • Mitä ihmettä tekevät HP, IBM, Oracle, SAP ja Fujitsu?
  • Mitä tekevät Canon ja Nikon?
  • Mitä tekevät Facebook ja Twitter?

Samsung on kohta samassa pakkotilanteessa jossa Sony on tänään. Sony on katoamassa oleva vanha ja menestyksekäs yhtiö, joka ei enää ehkä nouse ilman radikaalia visiota ja johtajuutta. Samsung menestyy vielä muutamia vuosia mobiili- ja TV-laitteillaan, mutta teknologiatie on nopeasti kuljettu, jos Samsung ei liitoudu media- ja Internet -yhtiöiden kanssa.

Huawei on kummajainen, joka on länsimaistumassa, teknologisesti monipuolinen, mutta länsimaisittain epäilyttävä kiinalaisyhtiö. Jos Huawei valtaa NSN:n, pääsee se länsimarkkinoille. Lenovo on pakkotilanteessa enemmän kuin Samsung. Lenovolla on vauhdikas puhelinten ja tablettien alku Kiinassa, ja laptop-tietokoneiden vakiintunut asema maailmalla, mutta sillä ei ole yhteyttä mediaan eikä Internet-liiketoimintaan. Tässä eivät Kiinan Internet ja sanomalehdet paljoa auta.

Applen ongelma on todella suuri: sillä on kassassa rahaa 160 miljardia dollaria eikä ainuttakaan visionääristä johtajaa viemään Apple uudelle tuote- ja palveluabstraktiolle. Jos Apple ostaisi vaikkapa InterestMachine-konseptin, saisi se kerralla koko alan mullistavan kokonaisuuden vuosiksi. Applen raha riittäisi hyvin sen ostamiseen ja kehittämiseen, ja jäisi paljon ylikin.

.

3.9. 2013,  Juhani Risku, Högfors

P.S. Mitä Suomelle jäi Nokian kadotessa? Suomeen jää suuri joukko korkeasti koulutettuja mutta hieman arkoja diplomi-insinöörejä, kauppatieteen maistereita, AMK-osaajia ja muita Nokia-pudokkaita.

Mutta ei hätää: heille on tehty Wikimploi-työllistämismalli. Se on alunperin tehty Nokiasta irtisanotuille ja julkaistu Kalevassa 22.11.2012. Artikkeli PDF-muodossa (74kB) ja JPG-muodossa (1,4 MB).

JR

P.P.S. Haukkuu vai ei? Termi ”haukkua” kuuluu ns. keltaiselle lehdistölle, jota Suomessa ei onneksi ole. Kun muodonantaja-Risku arvioi toista muotoilijaa, ja varsinkin kun muotoilujohtajakouluttaja-Risku arvioi muotoilujohtajaa, astuu kriteeriojoukoksi kaikkein ankarin arsenaali. Nokia, kuten Marimekkokin, on täysin riippuvainen muotoilusta. Muotoilun laatu ja sisältö ylittävät kummankin yrityksen johdon kaikki ajatukset ja määräysvallan, sillä asiakas seuraa vain tuotteita ja palveluita. Jos yhtiöllä on sen tärkeimmän liiketoiminnallisen ja taloudellisen menestyksen, ja omaisuusmassan ja odotusarvon johtajana henkilö, jonka tieto, taito, ymmärrys ja tahto eivät ole syntyneet muotoiluperustaisesti, ei hän voi johtaa yhtiötä. Huomattakoon, että kumpaakin yhtiötä, Nokiaa ja Marimekkoa, ei johda toimitusjohtaja, vaan muotoilu ja tuotteet, ja sitä kautta muotoilujohtaja.

Kun olen arvostellut Nokian muotoilujohtajaa sopimattomaksi tehtäväänsä, en ole kiinnittänyt lainkaan huomiota henkilöön ja nimeen. Olen kiinnittänyt huomioni muotoilujohtajan koulutukseen, kompetenssiin, tietoon, taitoon ja ymmärrykseen muotoilusta. Jos mitään edellämainitusta ei ole, ei voi olla myöskään ymmärrystä visiosta, saati tahdosta ja johtamisesta.

Kuva Palautteen kolme lajityyppiä. Asiakas ei anna palautetta paetessaan huonoja tuotteita. Näin vastuuton on asiakas aiheuttaessaan miljardien tappion yhtiölle. Pääjohtaja ja toimitusjohtaja voivat vain huutaa heikosta asiantuntemuksesta ja johtamisesta alaisiaan. Palaute on nollan arvoista, koska ylimmillä johtajilla ja heidän alaisillaan ei ole substanssiymmärrystä (koska yhtiö meni rappiolle). Kriitikko puolestaan on ainut, joka huolehtii. Hän on miljardien arvoinen yhtiölle.

Muotoilijoiden merkitystä ei ymmärretä kuin harvoissa yhtiöissä. Muotoilu laajimmassa ja ankarimmin kriteerioin määriteltynä, on ainut mahdollisuus Suomelle menestyä tuote- ja palvelutarjonnassa ja -teollisuudessa. Siksi yhtiöiden ja muotoilukoulujen ei pitäisi leikkiä hevosenleikkiä muotoilulla.

Olen ihmetellyt talous- ja finanssiyliopistojen koulutusohjelmia, kun niissä ei muotoiluperustaisten yhtiöiden johtamiskursseilla opiskella ainakin alempaa korkeakoulututkintoa muodonannossa (BSc. Design). Meillä on maailmalla vakavasti otettavia yhtiöitä, joiden koko liiketoiminta perustuu tuotekehitykseen ja tuotemuotoiluun, mutta yritystä johtaa kauppatieteilijöiden, insinöörien ja lakimiesten joukko.

JRi

P.P.P.S. Ystävä vai ei? Uskoisin voivani olla monen yhtiön muotoilujohtajan parhaita ystäviä, Nokiankin. Maailmamme eivät kaikissa tapauksissa vain ole kohdanneet.

JRis

Korjaus enne ohjelmaa MTV3:n ”Enbuske & Linnanahde Crew” ohjelmatietoihin to 5.9.2103 klo 22.35:

– Nokian menestyspuhelimien suunnittelusta vastasivat muotoilijat Frank Nuovo ja Alastair Curtis, ei Juhani Risku. Risku oli käyttöliittymämuotoilun Junior Specialistina ensin Nokia Networksissa (mm. NetAct, Icon Library) ja lopuksi Head of User Experience Operations ja vapaa innovaatiokehittäjä Nokia Oyj:ssa (Symbian, Mobile Arena, Xseries, MIST UI). Nykyisin Risku on siirtynyt Nuovon ja Curtisin alueelle yhdistämällä InterestMachine, TAIC-SIMO, muotoilu, asiantuntijaverkosto, koulutus ja johtaminen. Tätä käsitellään mm. luennoilla eri yliopistoilla (Risku: What comes after iPhone and iPad?, Bolzano).

4.9.2013, Högfors, Juhani Risku

Kategoria(t): Brand Leadership, Brand Management, Journalismi, Microsoft, Muotoilujohtajuus, Muotoilukritiikki, Muotoilun kritiikki, Nokia, Nokia Criticism

Mitä iPhonen jälkeen?

Juhani Risku, luento ja workshop, Bolzanon yliopisto 11.–15.2. 2013.

Kuvia ja aineistoa tilaisuudesta:

After-iPhone-iPad_Juhani-Risku-architect-designer_What-comes-after-iPhone_Interest-Machine_comes_Apple-Google-Nokia-Samsung

Kuva ”Mitä tulee iPhonen ja iPadin jälkeen?” iPhonen ja iPadin jälkeen tarvitaan selkeä abstraktiomuutos niin tuotteen ominaisuuksissa kuin sisällön välityksessäkin. Silloin lähes kaikki muuttuu verrattuna Applen ja Googlen nykylaitteisiin ja -palveluratkaisuihin. Tiedon rakenne ja olomuoto kehitetään välittämään ymmärrystä, tiedon siirto ja taltiointi kehitetään nopeammaksi ja luotettavammaksi. Laitteet muuttuvat yhä dynaamisemmiksi, kuten että sama laite venyy ja zoomautuu eri kokoihin, laitteen sensorit näkevät ja tulkkaavat ”kaiken”, ja laitteen medianäytöllä näemme datan, tiedon ja ymmärryksen visualisoinnit dynaamisesti ja konteksteihin liitetynä. Seuraavan sukupolven laite on Interest Machine™.

Luennon ”What comes after iPhone?” ideana luoda katsaus meneillään olevaan kommunikaation evoluutioon ja mahdollisiin suurempiin hyppäyksiin eli mutaatioihin, joilla evoluutio nopeutuu. Samalla voi mitä ilmeisimmin tapahtua siirtymää ihmisisten ja yhtiöiden kesken. Vanhat yhtiöt, kuten Nokia, katoavat Applen, Googlen, Facebookin ja Samsungin aiheuttamassa murroksessa. Heikosti visionääriset ja katastrofaalisen johtamisen yhtiöt kamppailevat häirikköjen aiheuttamassa murroksessa. Heikkojen ja epäpätevien joukko, kuten suuri osa nokialaisia johtajia, joutuvat siirtymään entisten johtajien jättömaalle. Heille ei kannata antaa kolmatta tai neljättä mahdollisuutta olla arkoja ja laiskoja, johtajia ilman visiota ja pätevyyttää. He rapauttavat lisää yhtiöitä, sillä mistä he olisivat saaneet uutta ymmärrrystä, taitoa ja johtajuutta juuri tuhottuaan Nokian? Uudet radikaalit visionäärit ja johtajat astuvat tilalle. He ovat usein monitaitoisia ja rohkeita senioreita, mutta he he eivät ole vanhan koulun sarjatunareita.

Osa edellisestä kuulostanee ankaralta ja jopa ilkeältä. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä maailma, etenkin bisnesmaailma, on tuhannesti ankarampi. On erittäin pehmeää ja ystävällistä kertoa johtajatyperykselle, että hän väistyisi. Tai on hänelle ja yhtiölleen ystävällistä likvidoida epäpätevä johtaja jo kalkkiviivoilla. Jos valtaosa nokialaisista johtajista olisi vaihdettu maaliskuussa 2008, osakekurssin toisen kovan laskun aikana, olisi Nokia voinut rakentaa toisen vaihtoehtoisen tulevaisuuden (Nokian osakekurssin kaavio). Samoin olisi voitu saada kolmas vaihtoehtoinen tulevaisuus helmikuussa 2009, neljäs heinäkuussa 2011 ja viides silloin kun osakekurssi oli 1,30 euroa, eli heinäkuussa 2012.

2-Juhani-Risku-architect-designer-speak-What-comes-after-iPhone-Talk_Interest-Machine_UNIBZ-Bolzano

Luennon pääsisältö (synkronissa PDF:n kanssa)

  • Status Quo lähtökohta: Olemme korkeasti epäluotettavia. Maailman suosituin talvilaji pelataan kesäolympialaisissa. Miksei jalkapallo talvilajina pelata kesäolympialaisissa? Voiko mihinkään enää luottaa ja uskoa?
  • Megatrendit ohjaavat ihmisen aktiviteetteja ja liiketoimintaa, tiedostimmepa sen tai ei. Megatrendien kohtaamisen hallinta on maailman menestyksekkäimmän liiketoiminnan ydin.
  • Kaikki asiat monimutkaistuvat. Yksinkertaisia asioita ei ole. Monimutkaisuuden hallinta edellyttää nerokkainta visiointia, parasta taitoa, rohkeinta otetta ja nopeinta puuttumista.
  • Nokia tekee yhtä puhelinta kuten Applekin. Kummallakin yhtiöllä on siihen eri ote. Asiakasta jymäytetään silloin, kun sama puhelin naamioidaan eri muotoon amputoimalla ominaisuuksia ja nostamalla hintaa kuorrutuksella.
  • Visioinnin ja johtamisen suurin ongelma on, että kukaan ei kuuntele, kukaan ei ymmärrä, kukaan ei usko eikä lopulta kukaan välitä.
  • Ns. mobiili liiketoimintaympäristö ei ole enää laitevalmistusta. Se on saturoitunut bisnesalue, eli kilpailu on kovaa, tungosta riittää ja katteet ovat pienet ja epävarmat.
  • Mobiili maailma on muuttunut media-vetoiseksi. On osattava yhdistää media, teknologia, Internet ja operaattoritoiminta. Apple ja Google menevät media edellä, Nokia menee puhelin edellä, Samsung menee koko medialaitetarjonta edellä.
  • TAIC-SIMO -malli on ainut menestyksen malli. Siksi Microsoft koettaa rakentaa ns. ekosysteemiä, jollaiset Applella ja Googlella on ollut valmiina jo vuosia. Nokia on ekosysteemissä pieni mediaruudun tekijä, jossain ZTE:n luokassa. Pelkkä Screen business eli Nokian tapauksessa pienimmän mediaruudun valmistus ei enää riitä.
  • Seuraavan sukupolven media-räjhdys tapahtuu Interest Machine™ -konseptissa kuvatulla tavalla. Siinä kaikki teknologiset, sisällölliset ja toiminnalliset kokonaisuudet ja yksityskohdat kohotetaan seuraavalle abstraktiotasolle. Kohtaamme neljä ongelmaa: 1) Kukaan ei usko asiaa, minkä vuoksi mitään kryptausta tai liikesalaisuuksia ei tarvita. Suomen kilei on myös hyvä kryptaamisessa, mutta baskinkieli ja inarinsaame ovat suomeakin parempia. 2) Asiat ovat niin monimutkaisia ja systeemisiä, eli vaikeita ja toisistaan riippuvaisia, ettei juuri kukaan laiskuuksissaan halua ryhtyä toimiin,vaan he suosivat omaa mukavuustasoaan. 3) Olemassa oleva nykytila näyttää jo valmiilta. Tuntuu siltä, että Googlella on kaikki mahdolliset virtuaaliset webbi-pohjaiset palvelut jo olemassa, ja että Applella on vuosien etumatka hurjien voittojen takaamassa ekosysteemissä. 4) Emme myöskään tahdo löytää yhtäaikaisia visionäärejä ja johtajia viemaan läpi Interest Machinen tapaisia kokonaisuuksia. Valtaosa tarjokkaista on mallia Bimbo muotoilujohtaja, emmekä saa ostettua Amazonin, Googlen tai Applen parhaimmistoa ulos firmoista. Kaikella varmuudella merkittävimmät johtajat ovat yhtiöiden nykyjohtajille vaarallisia. Siksi parhaat uudet visionäärit ja johtajat ovat osakkeenomistajien ja salkunhallitsijoiden valitsemia.
  • Kun puhutaan abstraktiomuutoksista hyvin draamallisilla ja hempeillä termeillä, kukaan ei usko eikä välitä asiasta. Tällaiset termit ovat kuitenkin parhaita kuvaamaan tulevaisuutta, sillä ne yhdistävät kaiken ihmistiedon ja -ymmärryksen kokonaisratkaisuun, ei pelkästään insinöörien ja bittinikkareiden kapeata katsetta. Kun abstraktioita kuvataan termein…  From Data to Information —> From Information to Knowledge  —> From Knowledge to Truth and Wisdom  —> From Truth and Wisdom to Drama and Beauty  —> From Drama and Beauty to Meaning  —> From Meaning to Love… voimme aina ongelma- ja epäjatkuvuuskohdissa ja suunnittelun vaikeuksissa palata tähän ylimmän tason tavoitteeseen. Näin voidaan myös tehdä teknologisessa, tutkimuksellisessa ja liiketoiminnallisessa tavoitteenasetannassa.
  • INPUT-teknologia eli datan sisäänsyöttöteknologia tulee mullistamaan Man-Machine -yhteyden. Ihmisen ja koneen, laajemmin ihmisen ja systeemin, vuorovaikutus kehittyy useita askelia eteenpäin.
  • Interest Machine™ on liian vaikea ymmärrettäväksi edes ns. asiantuntija- ja professoritasoilla. Näillä tasoilla on aina (AINA) liian kapea ja omaintressinen asenne, jota vahvistetaan tutkimuspaineilla ja alan sisäisellä kateudella. Vaikka muutamia pääasioita korostetaan matriisitaulukossa punaisilla teksteillä, on kokonaisuuden ymmärtämisen lakitaso saavutettu jo kauan sitten. Tässä on syy siihen, ettei sellaiset asiantuntijaorganisaatiot kuten yliopistot, Tekes ja Suomen Akatemia ota aihetta ohjelmiinsa.
  • Maailmassa on muutamia henkilöitä, jotka tietävät millaisia ratkaisuja ja tuotteita tulevaisuudessa tarvitaan, ja miten niitä suunnitellaan ja johdetaan. Italialainen fyysikko ja muotoilija Tommaso Gecchelin on yksi tämän ajan parhaita asiantuntijoita ja toteuttajia tulevaisuuden järjestelmille ja laitteille. Kuvaavaa ajallemme ja asiantuntijoillemme on se, ettei häntä ole vielä löydetty. Jollekin yhtiölle kuten Apple, Audi tai GE on onnekasta, että Tommaso on vielä vapaa toimija.
  • Johtamiseen tarvitaan uusia malleja ja henkilöitä. Nokia sai käyttää kaikkien Suomen ja maailman parhaiden johtajayliopistojen ja -professorien ja johtajakonsulttien tiedot ja taidot, ja yhtiö silti hölmöili ja tunaroi miljardeja. Nämä johtajat, johtajakonsultit ja johtajaprofessorit on sivuutettava iäksi, sillä heidän aiheuttama haitta lasketaan miljardeissa euroissa, sadoissa tuhansissa menetetyissä työpaikoissa ja tuhansissa edelleen jatkavissa besserwisser-johtajissa. Uutta on persoonallinen ja sitoutunut johtamistapa, joka perustuu johtamiseen edestä ja esimerkillä. Tällainen johtaja on itse visioinut, luonut, suunnitellut, toteuttanut ja johtanut kokonaisuuden ja detaljit. Tällainen johtaja ei kerta kaikkiaan jaksa tuhlata aikaa tollojen ja typerysten kanssa. Siksi heitä rekrytoidaan harvoin, mutta niin sattuessa yhtiö menestyy verrattomasti. Kaavio Juhani Riskun Tetra-mallin mukaisesta analyysista, jossa on sijoitettuna Steve Jobs, hänen luonne ja johtaminen.
  • Jokaisella asialla, ilmiöllä, ammattitaidolla ja tuotteen kehitysasteella on neljä eri vaihetta, primitiivi, traditionaali, moderni ja futuuri (futuristinen). Jokaisessa hyppäyksessä ilmiön luonne muuttuu ylemmälle abstraktiotasolle. Esimerkiksi primitiivisti on jano, tradionaali kehittää erilaisia juomia, moderni pistää juomat paremmiksi ja futuuri nostaa maljan. Näin jokaisen henkilön kannattaisi aika-ajoin tarkistaa oma kehitysaste toimintansa ja ajattelunsa eri aloilla. Mikä niistä on edelleen primitiivillä tasolla, olenko taantunut traditionaaliin, onko mikään vielä modernilla tasolla, ja tajuanko futuuria tasoa lainkaan. Steve Jobs oli tyypillisesti koko ajan tavoitteissaan futuurissa.

15.2.2013,  Juhani Risku, Bolzano

Kategoria(t): Bisneskritiikki, Brand Leadership, Johtamisen kritiikki, Journalismi, Kritiikin idea, Microsoft, Muotoilujohtajuus, Muotoilukritiikki, Muotoilun kritiikki, Nokia, Nokia Criticism

Nokia-logo – voiko sitä enää vaihtaa?

Viking Linesta artikkelin lopussa

Nokian brändin kannalta yksi merkittävimpiä asioita on, että voiko Nokia-logoa enää muotoilla uusiksi?

Nokia-logon lyhyt historia

Nokian nykyinen logo on ajalta kaapeli ja kumisaapas. Ensimmäiset nykylogot ilmestyivät kumisaappaisiin ja kaapelikeloihin jo 1970-luvulla. Sitä ennen Nokian logo oli melko standardoimaton, se sai muotonsa eri taiteilijoilta ja mainospiirtäjiltä julisteesta ja mainoksesta toiseen.  Usein logo oli jokin tunnettu kirjasintyyppi, joita käytettiin kirjapainoissa sanomalehdistä kirjan kansiin.

12_Design-criticism-E-leadership-Nokia-logo-Microgramma-Eurostile-comparison-forms-colors-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic-architecture

Kuva ”Nokia-logon kirjainten tuunaus”. Kun NOKIA-logossa oli päästy Microgrammaan, tehtäväksi jäi sen tuunaus eli virittäminen itsenäiseksi kokonaisuudeksi. Pientä viritystä oli tehtävissä kirjainten viistojen osien astekulmien säädössä, mutta merkittävin kehitysaskel oli muotoilla K-kirjain pois Microgramman tunkkaisesta diagonaalin ja paralleelipipedin yhdistämisestä: niitä ei yhdistetty, vaan liitettiin yhteen molekyylitason sidoksella, siis vain hienokseltaan.

Monesti Nokian logon on ajateltu olevan Eurostile Bold tai Bold Extended Extended. Näin onkin melkein, mutta ei aivan tarkasti. Nokian logon perustana on Microgramma-kirjasin. Microgramman suunnitteli  Alessandro Butti vuonna 1952 yhdessä Aldo Novaresen kanssa (joka sittemmin suunnitteli Eurostile-fontin samana vuonna 1952) Nebiolon kirjasinvalimossa Italian Torinossa.

Nokia-logo suunniteltiin uudelleen vuonna 1987 yhtiön sisällä Lars Hedmanin toimesta, ja logoa viritettiin vuonna 2005 yhtiön graafisten muotoilijoiden tiimissä. Logo perustui varhaisempaan Microgramman käyttöön, jossa kirjasin oli mukailtu sapluunan eli mallineen (Stencil) avulla maalattuihin kaapelikeloihin ja sellaisenaan kumisaappaiden tarroihin. Näin Microgramma jalostui Nokia-logon fontiksi. Microgramma (ja myöhemmin Eurostile) muodostui nopeasti ”insinöörifontiksi” teknologisiin näyttölaitteisiin kuten kaasupullojen, höyrylaitosten ja nestemoottorien painemittareihin,

Syynä Microgramman suosioon insinöörikeskeisissä järjestelmissä on mitä ilmeisimmin insisöörien fundamentaali pyrkimys laatuun, ymmärrettävyyteen ja kauneuteen. Tätä korosti kriittisesten järjestelmien, kuten mittareiden, selkeys, luettavuus ja ymmärrettävyys. Insinööreissä korostuu järjestelmien ideoinnin, suunnittelun ja toteuttamisen vastuu, vakavuus ja täydellisyys. Toisin sanoen, insinöörit ovat teknologisen yhtenäiskoulutuksen ja -kulttuurin kautta tekemisissä kokonaisuuden, sen toimivuuden ja toteuttamiskelpoisuuden kanssa. Meillä taiteilijoiden* puolella tätä kaikkea kutsututaan synonyymeilla kuningasajatukseksi, funktioksi ja käyttökelpoisuudeksi. Näille hieman ylemmällä tasolla oleva kokoava termi on kauneus, joka taiteen, ihmisymmärryksen ja tekotaidon ylin abstraktio. Kauneudessa on avain insinöörien ja taiteilijoiden hengenheimolaisuudelle: kumpikin ryhmä, niin insinööri kuin taiteilijakin, pyrkii täydellistämään työnsä tuloksen ihantellisimman ajatuksensa mukaiseksi. Ei ole ihme, että

Ennen kaapelitehtaan, kumitehtaan ja puunjalostusyhtiön fuusiota eri organisaatioilla oli oma identiteettinsä, logonsa ja symbolinsa. Jopa organisaatioiden tunnusvärit poikkesivat toisistaan. Fuusiossa yhtiön nimeksi pelkistyi Nokia. Kaapelitehtaan vuosikertomuksen vastuullinen graafikko oli Lars Hedman.  Hän myös suunnitteli yhtiön uuden vuosikertomuksen ulkoasun.

Ensimmäiseksi oli suunniteltava yrityksen julkiseen käyttöön tunnuskuva. Se tehtiin vuosikertomuksen kanteen muodossa OY NOKIA AB.

12_Design-criticism-D-leadership-Nokia-logo-Microgramma-Eurostile-comparison-forms-colors-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic-architecture

Kuva “Nokia-logo ja Microgramma”. Kun Nokia-logoa (sinisellä) vertaa Microgrammaan, voidaan huomata erot välistyksessä (kerning), joka on logossa 5% pienempi kuin alkuperäisessä fontissa, kirjasinten viistojen osien kaltevuuskulmassa, joka on aavistuksen loivempi . Lisäksi  K-kirjaimen pystyosan ja ”korpraalinnatsan” liitos on terävä. O-kirjain on myös jämäkämpi logossa kuin fontissa. Vain I-kirjain on hyväksytty sellaisenaan. Nokia-logo on lopulta mitä dramaturgisin viritys insinöörifonttia ja yrityslogoa: Se on vieraannutettu alkuperäisestä Microgrammasta vain noin 0,31 % (pinta-alasuhde), 0,19% pinta-alaan suhteutetusta kirjaimien viisto-osuuksista ja 0,23% O-kirjaimen kaarevien osien pinta-alasuhteesta. Nokia-logo on siis visuaalisesti täysin vieraannutettu Microgrammasta brechtiläisen teatterin tavoin: katsoja tietää Nokia-logon olevan muuta totta kuin Microgrammaa. Ihmissilmä erottaa muotojen prosentin kymmenykset aivojen avulla itsenäiseksi kokonaisuudeksi. Siinä on Nokia-logon hienovaraisuus ja toisaalta uuden logon muotoilun taakka. Uusi Nokia-logo on mitä vaikein muotoiltava, jos halutaan säilyttää hienovaraisuuden vaikeusaste.

Ensimmäiset versiot Nokia-logosta olivat muuntelematonta Microgramma, jossa OY ja AB olivat pienempää kokoa kuin NOKIA-teksti. Tämä ei tyydyttänyt Lars Hedmania, joten hän muotoili logon uudestaan. Kirjain K viritettiin pysty- ja viisto-osien liitoksessa, A- ja N-kirjainten viistot osat loivennettiin hienovaraisesti, ja O-kirjaimen sisäosaa terävöitettiin. Nyt logo oli valmis. Voidaan sanoa, että Hedman tuunasi Nokia-logon Microgrammasta.

Pian oli tarvetta liittää liiketoimintaryhmän nimi itse logoon. Aluksi logon liitännäiset kirjoitettiin Helveticalla, mutta myöhemmin ne tehtiin Microgrammalla. Kaikki tarpeelliset kirjaimet muotoiltiin uudelleen, kuten numerotkin, joita tosin ei alkuvaiheessa käytetty juuri lainkaan. Numerot tulivat käyttöön annettaessa eri puhelinmalleille nimi numeroinnin mukaan.

Kaikki uudet kirjasimet nimettiin ja toimitettiin latomoon, jotta kaikki bisnesryhmät pystyivät tilaamaan originaalit mallit omaan käyttöönsä. Microgramma vektoroitiin Xxpress Oy:ssä vuonna 1990. Tämän fonttisarjan kirjaimia ei käytännössä saanut käyttää yhtiössä sen vuoksi, että peruslogo voisi liikakäytön yhteydessä laimeta. Kuitenkin Leppävaaran Nokia Networksin multimediastudion nimessä ”Generation Nokia” mm. R-kirjain oli käytössä, mutta Riskun virittämänä niin, että R:n viisto häntä (tail) yhdistyi olkaan (shoulder) joka jatkui yhtenevänä R:n pystytolppaan (stroke).

12_Design-criticism-R-leadership-Nokia-Logo-vector-font-typeface-design-brand-forms-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic

Seuraava askel oli poistaa OY ja AB logosta, minkä yhteydessä logon käyttö suunniteltiin uudestaan. Samalla yhtiöidentiteetin tunnusmerkit ohjeistettiin uudestaan, jolloin liiketoimintaryhmät eivät enää saaneet nimeään logon yhteyteen.

Nokia-logon nykytila

Nokia-logo on menneen maailman ja vanhentuneen brändin manifestaatio.  Samaan aikaan kun kilpailijoiden modernit logot ja laajemmin tunnuspiirteet ovat dynaamisia, Nokia-logo on kuin hautakivi: kaukana 1950-luvulla syntynyt, sinänsä hieno Microgramma-fontti, omaksuttiin yhtiön insinöörien parissa ja insinöörivallan jatkuessa kukaan ei ymmärtänyt brändin tarvitsevan tuoreutusta.

Nokia-logo

Nokiassa on tuotemerkin, yrityskuvan ja brändinhallinnan (Brand Management) kannalta ollut aina vakava ongelma: ne ovat olleet markkinointiorganisaation ja -henkilöiden temmellyskenttää. Nokian, kuten kaikkien muidenkin tuote- ja muotoiluperustaisten yhtiöiden, brändin olisi perustuttava substanssiin eli tuotteisiin, palveluihin ja sisältöön. Nokiassa on aina menty mielikuva edellä. Tämä tarkoittaa, että vaikka tuote ei olisikaan kunnossa, uskotellaan markkinointikoneiston voimalla, että kaikki on hallussa. Tässä markkinointiorganisaatio ottaa vallan tuotekehitykseltä ja ryhtyy ensin valkoiseen valheeseen ja sen jälkeen mennään valhe edellä, tuote eli substanssi perässä. Näin markkinointiorganisaatio saa suhteettoman aseman ja sillä alistetaan yhtiön tärkein päätäntävallan, palkkojen ja arvoaseman osilta. Tällainen marssijärjestys tuottaa onnettomia seurauksia yhtiölle ja sen menestykselle. Nokiassa se tarkoitti sitä, että muotoilussa Frank Nuovo aloitti pinnallisuuden koristelun muodossa (prettification), jota Alastair Curtis nuorena muotoilijana seurasi ja voimisti.

Nykyinen Nokian muotoilu on mitä sekavimmassa tilanteessa: muotoilua johtaa henkilö, jolla ei ole edes viiden minuutin muotoilijakoulutusta, Nokia on luovuttanut merkittävimmän osan muotoilusta eli käyttöjärjestelmän, käyttöliittymän, visualisoinnin, graafisen muotoilun, ja palvelu- sisältökehityksen ja -muotoilun Microsoftille. Lyhyesti sanottuna, Nokialla ei ole enää merkittävää osaa mobiilialan muotoilussa, eikä siihen suuntaan yhtiötä johda visio, subtanssi eikä henkilö.

Markkinointiorganisaation ja -henkilöiden onni Nokian tilanteessa on aina ollut, että he eivät ole ymmärtäneet eivätkä hallinneet tuoteluomista (Product Creation), tuotekehitystä, tuotemuotoilua eivätkä Design Leadership -toimintaa eli muotoilujohtamista. Kun ei ymmärrä, ei tajua eikä osaa varautua pahimpaan, eikä varsinkaan häpeä huonoja toimia. Kun täyteen ymmärtämättömyyteen liitetään ehdoton valta, on markkinointiorganisaatio lumiukon asemassa, kun kilpailijat ovat alfauroksia ja -naaraita. Onni ymmärtämättömyydessä on sitä, että markkinointihenkilö ei kerta kaikkiaan tajua tuotteen olemuksesta ja sen toteuttamisesta mitään. Näin hän on onnellisen tietämätön yhtiön tilasta, omasta asemastaan yhtiön rapautumisessa. Ymmärtämättömyys suojelee typerystä kuin viina juoppoa.

Mainittakoon, että kun yhtiö on romahtamassa tai menossa konkurssiin, viimeisessä hädässä rahaa ja valtaa syydetään markkinointiin. Ylin johto luulee, että julkisuus ja näkyvyys pystyvät lisäämään heikkojen tuotteiden vetovoimaa. Monopoli- ja ns. neuvosto (soviet) -järjestelmissä, ja pohjattoman markkinointikassan tapauksissa, heikkoja tuotteita voidaan pitää hengissä kauankin.

Nokia-logoa on tuoreutettu muutamaan otteeseen ”Connecting People” -sloganin eli iskulauseen fontin osalta. Alunperin teksti oli Timesia versaalia, sitten Nokia-fonttia ja nyt iskulause on pääosin poistettu.

Connecting People -slogan syntyi vuonna 1992 Nokian Kirkkonummen Båtvikissa,  johtokunnan huvilalla. Sinne oli kokoontunut laaja joukko johtoryhmää ja heidän luottoihmisiä. Båtvik oli Nokialle pyhä paikka, jossa ei ulkopuolisia sallittu. Kuten nykyään NK Cablesin aluetta tarkastellessa näkee, on se erittäin tarkoin suljettu ja vartioitu. Iltaa istuttaessa Jorma Ollila otti esiin vauhdikkaan ajatuksen uudistaa Nokiaa tunnistettavaksi kuluttajatuoteyhtiöksi, silloinhan Nokia oli monialayhtiö, jolla ei ollut tunnistettavaa kokonaisbrändiä. Yhtiön luottomies DI Ove Strandberg otti ohjakset käsiin ja aloittivat listaamaan liitutaululle sanoja, Nokia-logon piirrosten viereen, joita Hedman oli hahmotellut logo-uudistukseen jo vuodelle 1987. Mukana tilaisuudessa olivat mm. Matti Saarinen, Lauri Kivinen, Anssi Vanjoki, Yrjänä Ahto ja Martin Sandelin. Slogania

Taululle alettiin, sopivassa nousujohteisessa tunnelmassa, listaamaan kaikkea mahdollista, mitä kuluttajatuote-Nokia voisi olla. Kyse oli eräänlaisesta Post-It -luovuudesta, tosin paljon ennen keltaisia lappuja. Ollila aloitti sanalla Telecom, ja jatkoi sanalla People. Sitten tuli koko joukko sanoja kuten media, television, human, arctic, future, illumination, strong jne. Listalle pääsi myös sana Connecting, joka oli yhtenä pitkässä sanajoukossa. Ilta päättyi saunomiseen ja illalliseen, minkä jälkeen kaikki vetäytyivät huoneisiinsa. Aamulla eri sanoja oli yhdistelty toisiinsa lauseiksi ja sanapareiksi, joista yksi oli Connecting People.

Myöhemmin mainostoimisto Varis&Ojala piirsi uuden ns. tuunatun Nokia-logon alle eri lauseita ja sanapareja, ja hän piti useita liian pitkinä logon alle. Pitkä fraasi aiheutti kirjasimen koon pienenemisen alle luettavuusrajan. Connecting People oli yksi näistä pitkistä ja siis hylättävien listalla. Suosittujen listalla olivat Future Telecom ja Human technology. Connecting People nousi pinnalle muutamien kuukausien aikana, kun mainostoimisto paransi fontin luettavuutta käyttämällä siinä Times-fonttia VERSAALINA. Nokian Connecting People on yksi maailman tunnetuimpia bisnes-sloganeita ja se otettiin käyttöön vuonna 1993.

_______________________._______________________

Nykyisin myös Connecting People -slogani on auttamattomasti vanhentunut, koska nykyään ihmisiä yhdistävät enemmän herpes, työttömyys ja äänestyskäyttäytyminen kuin puhesignaalin välitys mobiiliverkossa päätelaitteeseen. Hieno slogani vanheni mobiilialalla sinä päivänä, kun Nokian kilpailijat tekivät samat puhelimet niin teknologisesti kuin muotoilullisestikin. Media-alalla, jossa Nokiakin toimii, ihmiset yhdisti lopulta Facebook, joten slogani kannattaisi haudata vanhentuneen logon mukana.

Mitä jos Nokia-logo muutettaisiin?

Nokian muotoiluosasto joutuu tarkoin miettimään yhtiön tulevaisuuden skenaarioita ja Nokia-brändin olemusta, kun logoa lähdetään muuttamaan. Brand Management -ammattilaiset tiedostavat muutoksiin sisältyvät riskit, mutta heistä yleensä yhdelläkään ole kykyä uudistaa brändiä. Tämä johtuu brändinhallinnan suurimmasta onnettomuudesta, eli siitä, että Brand Management on kaapattu mainos- ja markkinointiosastolle. Nämä ns. markkinoinnin ammattilaiset pystyvät tekemään brändin edellyttämän differoinnin vain bulkkituotefirmassa mainoslauseisiin, paperikääreisiin ja webbisivujen värivaihtoehtoihin. Mutta makaroonien brändäykseen kannattaa palkata kauppatieteilijöitä ja mainostoimistoja, koska makaroonien differointi tapahtuu kääreen pinnassa, markkinointiviestissä ja nerokkaassa valheessa saada asiakas maksamaan kovetetusta jauhosta yhä korkeampi kilohinta.

Markkinointiosastojen henkilöiden suurin ongelma muotoilu- ja tuoteperustaisissa yrityksissä brändin luomisen ja kehityksen osilta on se, että he eivät kykene olla mukana tuotteiden visioinnissa, määrittelyssä, suunnittelussa ja muotoilussa. Ongelma suurenee hallitsemattomaksi, jos markkinointiosasto on (ON) mukana tuoteperustaisessa brändin määrittelyssä.

Määritelmä: Visionääristen tuotteiden muotoilun ja niihin perustuva brändin on oltava tuotteita luovien ja muotoilevien ammaitilaisten hallussa ja vallassa. Tuotteina tässä ymmärretään fyysiset tuotteet, laitteet ja esineet, palvelut, sisällöt ja edellisten systeemiset kokonaisuudet. Bulkkituotteiden brändäys on puhtaasti markkinoinnilla manipulointia (differointia), joten se sopii kauppatieteilijöille ja psykologeille.

Nokia-logo voi muuttua neljää eri reittiä:

  1. Logo suunnitellaan kokonaan uudestaan
  2. Logon lisäke eli slogani muutetaan
  3. Brändi suunnitellaan uudestaan eli tuotetarjonta, logo ja slogani uudistetaan
  4. Nokia sulautuu johonkin vahvempaan yhtiöön, jolloin Nokia häviää yhtiönä, brändinä ja logona.

12_Design-criticism-1-leadership-Nokia-Logo-emblem-Apple-brand-symbols-forms-colors-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic

Logon uudelleen suunnittelu on tuunausta, eräänlaista graafisen muotoilun amisviiksi-tason auton viritystä. Logojen uudelleen piirtäminen on tyypillistä mainostoimistokikkailua, jossa toimisto haluaisi tehdä koko brändin uusiksi tilanteessa, jossa asiakas tarvitsee vain logoon photoshoppausta. Mainostoimisto siis tarjoaa miljoonan euron hanketta yhtiölle, josta voidaan selvitä kaljakoripalkinnolla minkä tahansa AMK-tasoisen graafisen suunnittelun kurssikilpailulla. Korporaatioilla on kuitenkin tapana maksaa kaljakorin** sijaan muutama miljoona logon tuunaamisesta, koska näin voidaan osoittaa uuden logon olevan jotain ihmeellistä.

Nokian brändi tarvitsisi downshiftaamista eli brändistä pitäisi poistaa ohjelmisto-, käyttöjärjestelmä-, käyttöliittymä- ja mobiilipalvelutuotanto. Brändistä pitäisi myös poistaa noin 80 % muotoilusta, koska puhelinten ulkoisen muodon ja värien muuntelu tapahtuu erittäin kapealla muotomarginaalilla.

Nokian liiketoiminnan ja tuotteiden mukaisen sloganin olisi kuvattava yhtiötä mahdollisimman tarkkaan. Nyt kun Nokia muotoilee vain muovia, tai oikeastaan Nokia määrittelee vain muoville 6-8 eri väriä, ja hoitaa Foxconn-yhtiön tekemät laitteet valmiille jakelukanaville, voisi oikea slogani, kaikella kriittisellä ystävyydellä, olla esim. ”Coloured plastic from China” tai ”Discarding Design Training” tai ”Copycat products”.  Iskulause on helpompaa laatia kuin uusi logo. Liikemerkit ovat yleensä uusiutuneet evolutiivisin askelin ja abstraktiohypyin. Vain muutamat liikemerkit ovat dynaamisia ja loput ovat varsin staattisia.

Olisiko Nokia-brändi voitu uudistaa?

Kun arvioidaan Nokian lähimenneisyyttä, siinä tapahtuneita muutoksia ja mahdollisuuksia Nokian brändin uudistamiseen, voidaan löytää muutamia luontevia ajankohtia, jolloin olisi pitänyt toimia:

  1. 11.02.2011, kun Microsoft kaappasi Nokian → Nokia muuttui sisällöllisesti, koska se ei enää tee käyttöjärjestelmää, käyttöliittymää eikä ohjelmistoja, mobiilipalveluita eikä ylläpidä suhdetta mobiilisisältöön. Nokiasta tuli laitevalmistaja, jonka mukaan brändi, logo ja slogani olisi kannattanut laatia hyvissä ajoin
  2. 13.03.2011, kun Anssi Vanjoki jätti Nokian → Nokian brändinhallinnan luonut johtaja ei enää vaikuta brändiin
  3. 15.12.2011, kun Nokia aloitti Lumia-mallistolla USA:ssa → Nokia oli jo ehtinyt vaipua unohduksiin Amerikassa, joten tässä olisi ollut paras ajankohta lanseerata uusi brändi, logo ja slogani. Etuna olisi ollut se, että mikä kelpaa Yhdysvalloissa, kelvannee muuallakin
  4. 18.07.2012, kun Nokian osakekurssi lähti nousuun 1,33 €:sta → Nokian nousu lähti alkuun. Tätä olisi kannattanut ennakoida jo alkuvuodesta 2012, tai ainakin huhtikuussa 2012, jolloin synkkä lasku alkoi. 3-6 kk olisi riittänyt brändin uusimiseen, jos Nokian Brand Management olisi ammattimaisesti johdettu ja ammattilaisten miehittämä. Nokian uusi brändi yhdistettäisiin uuteen nousuun, joten tuoreutus olisi loogisesti positiivinen asia, olivat uudistettu brändi ja logo kuinka hyviä tai huonoja tahansa.

Nokian brändin, logon ja sloganin hallinta ja uudistaminen on muotoilujohtamiseen liittyvä asia. Ammattimaisen päämuotoilijan eli muotoilujohtajan työpöydällä on 50-200 omakätistä luonnosta oman muotoilutiiminsä ohjaamiseen ja tarkemman työn arviointiin. Tästä luonnosteltu tuote- ja tuotemerkkikokonaisuus jatkaa sopivasti ositettuna jollekin luovalle Brand Design -toimistolle, jonka työtä valvoo, seuraa, kommentoi, kritisoi ja ohjaa muotoilujohtaja tiimeineen. Tehtävä voidaan myös ottaa pois toimistolta, jos se ei osaa tehdä kelvollista esitystä.

Jos brändin, logon ja sloganin hallinta ja uudistaminen vastuutetaan markkinointiorganisaatiolle, ovat he näiden alojen ulkopuolisina täysin riippuvaisia ulkopuolisen suunnittelutoimiston aivoituksista. Näin Nokialla kävi aikanaan Nokia.com -sivustojen suunnittelussa vuosina 2003-2004 ja OVI-konseptin toteutuksessa vuonna 2007. Kumpaakin mestaroi brittiyhtiö, ja tilaamisen hoiti muutama brändiekonomi. OVI-brändi osoittautui epäkelvoksi ja siitä luovuttiin.

Ennuste Nokia-logon ja -brändin seuraavasta sukupolvesta

Todennäköisintä on, ettei Nokian logo ei tule muuttumaan. Sen muuttaminen olisi aivan liian suuri riski tilanteessa, jossa analyytikot voisivat tulkita logon olevan uusi sen vuoksi, että Nokian liiketoiminta on itsekin tunnustettu kapeaksi. Samalla kun Nokian liiketoiminta on yhteen puhelintuotteeseen (ja toinenkin kaavio) perustuvaa, on se selkeä vapaaehtoisen luovuttamisen merkki kokonaisen mobiilimarkkinan hallinnasta. Liiketoiminnan kapeus johtuu siitä, että Nokia ei enää tee käyttöjärjestelmää, käyttöliittymää eikä visualisointia, mobiilipalveluita ja mobiilisisältöjä. Uusi logo voitaisiin helposti liittää tämän uuden tilanteen selkeyttämiseen ja betonointiin. Nyt jos koskaan, vanhalla logolla voidaan pitää päätä pinnalla viimeiseen asti. Jos taas koko brändi muutettaisiin, olisi Nokian kerrottava selkeästi liiketoimintansa kaventuneen pelkäksi puhelinvalmistajaksi 2-4 % katteella. Brändiä ei kannattaisi rakentaa valheellisesti kattamaan kaikkea mobiilialan toimintoja kuten ohjelmistoja, palveluita ja sisältöjä, koske ne toteutetaan Microsoftin toimesta.

Jos Nokia tuoreuttaisi logoa, voisi siinä olla nykyisten puhelinten värejä ja joitain muovikoteloiden muotoja. Näin siksi, että Nokian muotoiluosastolta on ilmoitettu, että tietyt värit ja muodot ovat Nokiaa differoivia ja itse suunniteltuja.

Nokian logoon liittyy kaksisuuntainen riski: logon muuttamisessa on yhtä suuri riski kuin sen muuttamattomuudessakin. Kumpaakaan ei kannata tehdä, eli kun ei tehdä mitään, muutos ei nosta päätään eivätkä ulkopuoliset arvioitsijat voi reagoida mihinkään suuntaan. Näin riski on ehkä pienin.

Nokian riski käyttää keksimiään muotoja ja värejä logon yhteydessä voisi olla vaarallista. Jos nykyisen Lumia-malliston värit ajautuvat logoon, on siinä kopioinnin vaara suhteessa kilpailijoiden Googlen ja Applen logoihin. Monipuolisen värisarjan tuominen Nokia-logoon olisi liian suuri uhka brändille. Jos Lumia 920-puhelimen muodot ajautuvat logoon, olisi se jonkilainen yhdistelmä Lakritsityttöä, muoviankkaa ja Eskimopuikkoa. Tämä olisi haaste jopa Jonathan Ivelle ja Wieden+Kennedylle.

Nokia-logosta Nokia-tunnukseen

Applella on tunnuskuvanaan omena, josta on haukattu pala pois. Alun perin Apple-tunnuskuvassa oli kuusi vaakasuuntaista väriraitaa, jotka koostuvat prisman hajottamasta valkoisesta valosta. Applen omenan kuusi väriä ovat prisman hajottamaan väreihin nähden väärässä järjestyksessä.

12_Design-criticism-Apple-logo-leadership-Nokia-emblem-brand-symbols-forms-colors-Idiom-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic

Kuva “Applen tunnuskuvassa on spektri laitettu uusiksi”. Applen omenassa spektrin värejä on sommiteltu uuteen järjestykseen, mikä tekee kuvasta dynaamisemman ja rauhallisemman. Spektri-sarjassa omenan keskiosa rajautuisi tummien ylä- ja alaosien väliin. Vihreä yläosa puolestaan mahdollistaa vihreän lehden. Applen värit on myös pää- ja välivärien sivussa.

Suurin haaste Nokialla on päästä eroon logosta eli N-O-K-I-A -kirjaimista yhtiön bränditunnuksena. Näihin kirjaimiin yhdistetään paljon menneisyyttä, jossa on enemmän negatiivista kuin positiivista. Nokian kaikki liiketoiminnat ovat lopulta epäonnistuneet ja pääosin lopetettu Nokia-nimellä. Vessapaperi ei ole enää Nokia-nimistä, eivät alumiinituotteet, lattiapäällysteet, kaapelit, kumi, puhelinkeskukset eivätkä verkkojärjestelmät. Vaikka Nokia-nimeen liitetään rakettimainen osakearvon nousu juuri ennen 2000-lukua, on tässä nousussa harmittavan suuri osa mobiili- ja ICT-alan kuplaa. Nokia-nimeen liittyykin heti vuodesta 2001 alkaen menestyksekäs puhelinliiketoiminta ja siitä irtautunut osakearvo. Voidaankin arvioida, että tuottavan liiketoiminnan ja osakkeen arvon kehitys yhteenlaskettuna kuvaavat Nokian todellista olemusta: yhtiön osakkeen arvo ankkuroituu 2-4 euroon ja tuotteet pysyvät mahdollisimman tavallisina ja keskinkertaisina.

Kaikki edellinen, kaikkien liiketoimintojen loppuminen tai surkastuminen, osakkeen arvon tuhoutuminen eli omistajien omaisuuden murentaminen, johtuvat yksinomaan liiketoiminnan ymmärtämättömyydestä, visioinnin heikkoudesta, johtamisen kelvottomuudesta, työntekijöiden alamaisasenteesta ja sarjallisesta ratkaisujen ja päätösten epäonnistumisesta. Kyse ei ole yhtiön ulkopuolisista tunnistamattomista voimista, joihin ei voi vaikuttaa. Kyse on totaalisesta miljarditason hölmöilystä, joka on entisten nokialaisten mukana leviämässä suomalaisiin yrityksiin ja instituutioihin laajemmin ja mikä pahinta, syvemmin. N-O-K-I-A -kirjaimiin liittyy nykyisen Nokia-yhtiön kannalta liian paljon haitallista, josta kannattaa päästä eroon tuotemerkin ja yrityslupauksen vuoksi.

Nykyisellään N-O-K-I-A -kirjaimiin yhdistyy globaalin yrityshistorian katastrofaalisinta johtamista. Toimitusjohtaja on saanut toimillaan perustettua uuden mittarin, jolla yhtiö lähes tuhotaan. Jokainen johtaja, joka on listattu epäpäteväksi (ja toinen lista ja linkki uutiseen), on potkittu pois Nokiasta, ja muotoilu on johtamiseltaan typertynyt tyhjiksi sanoiksi ja käytännön muotoilultaan taantunut kakkos-kolmoskurssin muotoilualokkaan piperrykseksi. Missä ovat ne ryhdikkäät muotoilijat, jotka eivät enää suostu alentumaan arkiajatteluun ja teeskentelyyn perustuvaan muotoilujohtamiseen, vaan ryhtyvät suunnittelemaan ja toteuttamaan media-teknologia-ohjelmisto-Internet -kokonaisuuksia? Missä ovat ne kunnialliset muotoilijat, jotka eivät enää suostu vaikenemaan muotoilun johtamisen insestisten nimitysten vahingollisuuteen? Missä ovat ne yliopistokoulutetut muotoilijat, jotka pystyvät ottamaan haltuun muovisten puhelinten lisäksi käyttöjärjestelmä-, käyttöliittymä-, mobiilipalvelu- ja sisältö- ja visualisointisuunnittelua? Entä tulevaisuuden Internet, onko parempi antaa muotoilubimboilulle valta vai aloittaa rehellinen ja rankka työ muotoilla uusi tulevaisuus mobiilille Internet-kommunikaatiolle, jossa kilpailijat nyt teurastavat Nokiaa?

N-O-K-I-A -kirjaimiin yhdistyy myös erikoinen liikkeenjohdollinen piirre: yhdelläkään johtokunnan ja hallituksen jäsenellä ei ole koulutusta, kokemusta tai visioita siitä liiketoiminnasta, jossa he katsovat olevansa. Nokian liiketoiminta-ala on teknologialla ja Internetillä lisätyssä mediassa, jossa merkittävimpiä toimijoita ovat Apple, Google ja Facebook. Nokia on kuitenkin kaventunut samaan riviin Samsungin, HTC:n ja Huawein kanssa, eli alisteiseksi puhelinvalmistajaksi, paremminkin medianäyttövalmistajaksi, ulkopuolisen ohjelmistovalmistajan armoille. Samsungilla on Nokiaan verrattuna ylivoimainen Screen-tarjonta aina puhelimista tabletin ja tietokoneiden kautta TV-järjestelmiin. Nokialla on ainoastaan pikkuriikkinen puhelinnäyttö tarjolla ”isoja poikia” vastaan.

N-O-K-I-A –kirjaimia tuskin voidaan puhdistaa liiketoimintojen alasajoista, huonosta johtamisesta ja muotoilubimboilusta, mutta se voidaan korvata tuotemerkillä, jota ei tarvitse lausua Nokia-sanana, vaan ymmärtää käsitteettömänä 4D-kuviona. Nokian kannattaa yhdistää media-teknologia-ohjelmisto-Internet -kokonaisuus ja tuotemerkki uudistumiseensa. Samalla luovutaan Microsoftista, bimboista, insinööri- ja ekonomivallasta, johtajuuden haitallisista opeista ja otetaan johtajuus markkinoilla, jota hallitsevat Apple, Google, Facebook ja Samsung. Nokian nykyisellä visiolla ja johtajilla kilpailussa ei pysytä haastajien tahdissa. Kenellä on valta hallita Nokiaa? Omistajilla.

Nokia-tunnusta ei kannata laatia nykyisen puhelinkuori-liiketoiminnan ympärille. Nokia-tunnus kannattaa tehdä seuraavan sukupolven media-teknologia-ohjelmisto-Internet -kokonaisuuden ympärille. Se tosin edellyttää itsenäisyyttä, visiota, kyvykkyyttä ja johtajuutta, jotka puuttuvat nyky-Nokialta. Näin Nokian liiketunnuksen uudistamisen pitää perustua koko yhtiön uudistamiseen. Uudistaminen puolestaan voi tapahtua vain ulkopuolisin voimin, johon on kaksi tietä: joku kilpailijoista tai alalle pyrkivistä yhtiöistä ostaa Nokian patentit, kartat ja aloittaa Microsoftin murentamisen. Toisena vaihtoehtona on vaikeampi mutta parempi vaihtoehto, jossa omistajat ryhdistäytyvät ja vaihtavat vision, johtajat ja suuren osan henkilökunnasta.

Nokian liiketunnuksen luonnoksia

Kun Nokiassa luovutaan kirjaimiin perustuvasta liiketunnuksesta, on yhtiön liiketoiminnan tulevaisuudella uutta tunnusta määrittävä tehtävä. Tunnus voi olla abstrakti eli konkretian ulkopuolinen ilman viitteitä mihinkään olevaiseen. Tämä olisi tunnukselle vahvin merkityssisältö eli merkitys syntyy puhtaasti yhtiön olemuksesta, ei ennakkoon annetuista lupauksista. Näin mikä tahansa läiskä, vapaa kuvio tai liiketoimintaan liittymätön ilmiö tai olio kuten leptoni, kiinnevoima tai sijapääte, olisi lähtökohtaisesti jännitteetön. Toinen turvallinen tunnuskuvan perusta on idiomaattinen eli alkuperäiseltä merkitykseltään sumentunut ilmaus. Idiomaattisuutta voitaisiin laajentaa ilmauksella, joka on irrotettu alkuperäisestä ympäristöstään, kuten Duchampin pisuaari. Kolmantena tunnuskuvan prinsiippinä voi olla suora vertauskuva, joka parhaimmillaan sisältää lupauksen, joka voidaan täyttää. Tällainen voi olla esim. siipi, joka kuvastaa lentoon lähtöä ja lentämistä – leikkisästi ”Nokian liiketoiminta lähtisi lentoon”. Neljäntenä tunnuskuvan perustana voisi olla suora kuva, tyyliteltynä, fotorealistisena tai CAD-mallinnettuna ja jopa animaationa oleva isku-päin-naamaa -kuva, jolla kerrotaan yhtiön nykyinen tai tuleva liiketoiminnan ydin. Sellainen kuva voisi olla Lumia 920-huippumallin peräpuoli tai siinä oleva detalji, muotoiluosaston tuunaama suppositorio-muoto.

12_Design-criticism-2-leadership-Nokia-Logo-emblem-Apple-brand-symbols-forms-colors-Duchamp-Idiom-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic

Kuva ”Nokian neljä mahdollisuutta uuden tunnuskuvan lähtökohdaksi”. Nokialla on erityisen ihanteellinen tilanne liiketunnuskuvan kannalta: Nykyinen N-O-K-I-A -kirjainjoukko on vanhentunut ja sen taakkana on liikaa epäonnistumisia ja sarjallista epäpätevyyttä. Uusi tunnuskuva ratkaisee kaiken: uusi se voi olla, jos kaikesta vanhasta liiketoimintaa heikentävästä päästään eroon ja tunnuskuva laaditaan mieluiten laajimman TAIC-SIMO -mallin mukaan, ja aletaan myös toimimaan sen mukaan.

Nokia-logo -artikkeli on alunperin kirjoitettu Nokian sisäiseen blogiin 10.2.2007. Tiedot perustuvat Nokian Art Director Juhani Pitkäsen ja Nokian graafikko Lars Hedmanin teksteihin, ja tri Martti Häikiön kirjoittamaan Nokia-historiaan. Väreihin ja muotoihin liittyvä teksti perustuu Juhani Riskun arkkitehtoniseen muoto-oppiin, muotoilun perusteisiin ja muotoilun kritiikkiin.

8.12.2012 Juhani Risku, Högfors

*Me taiteilijat. Taideperustaisuus määrittelee taiteilijuuden ja sen vaatimukset. Taide on vapaata mutta ankaralla kontekstuaalisella sidonnaisuudella ansaittua ajatuksen ja taitotekoisuuden toteutumista. Konteksti on taiteilijoiden kumulatiivinen kulttuuri. Sidonnaisuus on sukupolvista aikalaisriippuvuutta. Ansaitseminen on kovaa työtä ankarassa ohjauksessa. Vapaus on ajatuksen irtautumista kumulatiivisen kulttuurin uusintamiseen. Taitotekoisuus on kaiken jo olevan osaamista ja siihen oleellisen uuden taidon tuomista. Muotoilu eli muodonanto on ajatuksen, käden, kynän ja paperin mahdollistama konstruointi, jolla hahmotellaan itsenäinen, toimiva ja elinkelpoinen systeemi, joka toteuttaa elämää ylläpitävän tai edistävän toiminnon. Me arkkitehdit ja muotoilijat, siis taiteilijat, synnytämme kokonaisuuksia ja detaljeja, joiden ylin määrittävä kriteerio on kauneus. Se joka tässä kysyy, mitä kauneus on, ei ymmärtäisi vaikka sitä hänelle näytettäisiin ja selitettäisiin.

_________________________________________________________

**Kaljakorilla brändi vuosikymmeniksi. Mainittakoon hirtehinen mutta tosi tarina, miten kahdella kaljakorilla on ostettu yksi Suomen menestyksekkäimmistä brändi-ikoneista. Tampereella noin 1980-luvun alussa vappulehti Tampin tekeminen oli jaettu Plebeijien kesken siten, että aika-ajoin arkkitehtiopiskelijat tekivät Tampin. Työtapana oli, että tekijäryhmä sulkeutui jonnekin kaukaiseen paikkaan ruuan, juomien ja materiaalin kanssa niin, että ihmisten ilmoille tultiin painovalmis aineisto mukana. Mitään tietokoneita ei silloin vielä ollut käytössä, originaalin tekeminen oli puhdasta saksitaittoa.

Tampin tuotanto oli helppoa arkkitehtiopiskelijoille, koska he ovat luovia hulluja ja piirustustaitoisia. Tapahtui niin, että vuoden Tampin (ehkä Pravda, Elvytys tai joku muu) pääsponsori oli suuri varustamo, joka oli antanut auton takaikkunatarran, sellaisen metrin levyisen, tuotantoryhmälle originaaliksi. Siitä piti jotenkin saada näkyvyyttä Tamppiin. No, tila mainoksille ei ole arkkareiden pääintressi, vaan juttujen tekeminen, joten juuri ennen ilmoille lähtöä piti hädässä sijoittaa joku hemmetin autotarra pieneen tilaan. En tiedä kuka heistä, Iiro, Jaakob vai joku muu, leikkasi tarran keskeltä pienen otteen VIKING LINE -tekstistä, josta Tamppiin mahtui juuri ja juuri NG LI, n-kirjaimestakin piti leikata pala pois. Näin kiteytyi Viking Linen satojen miljoonien brändi, ensin yhdellä kaljakorilla, ja toisellakin, sillä tuotantoryhmä meni naukumaan toisen korin sen vuoksi, että Viking Line alkoi sopimuksesta huolimatta käyttää logoa laajemmin. Olisi kohtuullista, että Viking Linen omistaja korvaisi jokaiselle maailmanluokan miljoonabrändin luojalle oman miljoona euroa + ALV. – Arkkitehtiteekkari TTKK, vm. 1977, Juhani Risku

Kategoria(t): Bisneskritiikki, Brand Leadership, Brand Management, Graafinen muotoilu, Graafinen suunnittelu, Johtamisen kritiikki, Kritiikin idea, Microsoft, Muotoilujohtajuus, Muotoilukritiikki, Muotoilun kritiikki, Nokia Criticism

Nokian Lumia-puhelinten muoto-oppi

Olemme viime aikoina saaneet lukea, lukea ja lukea, että Nokian Lumia-puhelimen muotoilussa on suomalaiset lähtökohdat. Suomalaisuutta ovat muodot, värit ja muotoilufilosofia. Koska Lumia-puhelimia katsoessa ja käyttäessä niissä ei suomalaisuus heti tule mieleen, on asiaa tarkasteltava muotoilun ytimen, muoto-opin kautta. Oleellinen kysymys siis on:

Ovatko Nokian Lumia-puhelimet muotoperustaltaan suomalaisia?

Kyllä ovat. Mutta toisella tavalla kuin Nokian päämuotoilija Marko Ahtisaari kertoo. Nokian Lumia-puhelimet perustuvat täysin ja vain suomalaiseen muotoiluun, muotoiluhistoriaan ja muotoiluikonehin. Tosin Lumiassa ei ole, päämuotoilijan erehdyksestä, jälkeäkään Alvar Aallosta, Kaj Franckista tai Tapio Wirkkalasta. Mutta jostain aivan muusta kiinnostavasta suomalaisuudesta Lumiaan on perusta otettu!

Nokia on esitellyt puhelimissaan kilpailijoiden puhelimista poikkeavan muodon, joka on pitkulainen suorakaide, jonka päät on pyöristetty. Siis hieman lyhennetty tikkujäätelön eli Eskimo-puikon tikku. Tämä muoto on puhelimen päätyjen profiilimuoto ja puhelimen takakannen kuvio, joka ottaa sisäänsä kameran muovilinssin.

12_Design-criticism-A-leadership-Nokia-Lumia-Finnish-liqorice-girl-Yellow-plastic-duck-idiotic-Ahtisaari-traditional-forms-colors-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic-architecture

Kuva “Suomalaiset ja universaalit ulottuvuudet Nokia Lumia -puhelimien muodoissa ja väreissä”. Nokia Lumian differoiva muoto on omaleimaisimmillaan Lumia 920:n takapuolessa. Lakritsitytön huulten sisäinen suuaukko on täsmälleen samanmuotoinen ja -suhteinen kuin puhelimen takaosan ns. suppositorio-muoto. Nokia Lumian selkeä väritys on puolestaan universaalia ja luontolähtöistä. Värit tulevat väripaletin pää- tai väliväreistä ja ovat ihmisille tutumpia muovileluista. Nokian keltainen on yhtä aikaa sekä universaali, luonnollinen että suomalainen: keltaisen on oltava puhdas, jotta se olisi kelvollinen (tummaa keltaista ei ole olemasa kuin likaisena). Ankka, josta keltainen väri periytyy, on alunperin luonnollinen eläin mutta sen leluperäisyys on nerokkaasti transformoitu muotoillusta keinomaailmasta toiseen keinomaailmaan, eli muoviseen artefaktiin, Nokia Lumiaan. Yllättävää on, että Nokia Lumian ankka on kuin onkin suomalainen (ks. hieman alempana linkki)! Muotoilustudioilla on ollut kunnioitettavaa rohkeutta siirtyä värillisestä muovilelusta toiseen aina niin, että kokonainen värisarja täyttää Lumia-malliston.

12_Design-criticism-B-leadership-Nokia-Lumia-Finnish-liqorice-girl-Yellow-plastic-duck-idiotic-forms-colors-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic-architecture

Kuva “Nokia Lumia -puhelimien muodot ja värit saavat syntynsä suomalaisuudesta ja universaalista värimaailmasta”. Nokia Lumiaa differoivat muodot ovat peräisin Lakritsitytön suusta. Tämä muoto on viety suulakepuristuskoneeseen siten, että muovia puristettaessa tytön suun muotoisesta aukosta saadaan pötkö reunapyöristettyä muovitankoa, jota voidaan katkoa puhelimen mittaisiksi pätkiksi. Tuodessaan tytön suuakon muodon puhtaimmillaan puhelimen peräosaan, muotoilijajoukko on hyvän muotoilun periaatteita soveltaen kerrannut löydettyä omaleimaista muotoa tuotteen eri osiin. Näin Nokia Lumian muotoilu rinnastuu Le Corbusierin Ronchampin kappelin tärkeimpään muotoiluperiaatteeseen: kappeli on läpikotaisin yhtenevän muoto-opin läpäisemä. Kappeli on tunnistettavissa missä tahansa leikkauskulmassa ja julkisivuprojektiossa juuri Ronchampiksi. Lumia-tiimi saa toki ponnistella vielä puhelimen kimpussa, sillä tytön suu on vasta muovipötkön poikkisuuntaisena leikkauksena ja peräpuolen (sinänsä keinotekoisena pintamuotona tai -lätkänä) puhelimessa. Suuaukko voidaan tuoda yhä tiiviimmin ja monipuolisemmin Lumiaan, kunhan studioilla luonnostelua johdetaan rohkeasti.

12_Design-criticism-C-leadership-Nokia-Lumia-Eero-Aarnio-forms-colors-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic-architecture

Kuva “Nokia Lumia -puhelimien muodot ja värit ovat suomalaisen huippumuotoilija Eero Aarnion tuotteiden perillisiä”. Nokia Lumialla on suora suhde Eero Aarnion muotoiluun. Aarnion värimaailma on aistikas valikoima pää- ja välivärien yhdistelmiä. Muovin käyttö on tietysti Lumiaan verrattuna monta kertaluokkaa nerokkaampaa ja myös teollisesti vaativampaa. Myös Aarnion luovuus ja muotoilutaito vertautuu maailman huippuihin, joten Nokian muotoilutiimi voisi oppia paljon vierailulla huonekalukauppaan.

Muotoilussa, joka perustuu suorien muotoilainojen käyttöön, on kopioinnissa oltava tarkkana alkuperäisen esineen laadusta. Lumiassa on käynyt sikäli onnekkaasti, että sadat muotoilijat yli 40 eri maasta ovat suodattaneet esiin rajatun ja turvallisen joukon suomalaisuutta muotoilun lähdekoodiksi. Tämä ei oikeastaan ole kopiointia, vaan Open Source Designia, OSD:tä, jossa kaikkea voi ottaa ja lainata. Silloin ryhdikäs muotoiluorganisaatio ei itsekään harmittele, jos joku sattuu lainaamaan heidän muotojaan. Näin on hyvin todennäköistä, että Nokiassa ollaan ylpeitä, jos joku kilpailijoista ryhtyy käyttämään Nokian ”löytöjä”.

12_Design-criticism-D-leadership-Nokia-Lumia-Finnish-Ice-cream-stick-Yellow-plastic-idiotic-Ahtisaari-traditional-forms-colors-formgiving-morphology-Juhani-Risku-arctic

Kuva “Nokia Lumia -puhelimien muovikotelon muodot saavat syntynsä Eskimo-puikon tikusta”. Nokia Lumian suulakepuristetun muovikuoren poikkileikkausmuoto on peräisin Eskimo-jäätelöpuikon puutikusta. Mittasuhteet ovat täsmälleen oikein tikusta otetut, mikä todistaa muotoilijoiden hakevan nerokkaasti inspiraatiota suomalaiskansallisesta muotoiluperinteestä.

Konkluusio Lumian suomalaisuudesta

Kaikki Nokia Lumia-puhelimen muodot ja värit on siis otettu suoraan suomalaisesta muotoilusta niin puhtaasti ja mikroskooppisen tarkasti, että muotoilijoilla ei ole ollut erehtymisen vaaraa eli omaa pienintäkään panosta riskinotosta. Eskimotikku määrittelee puhelimen muodon, koska muovikuoren suulakepuristuksen edellyttämän sulakkeen muoto on tarkasti puutikun profiilista.

Puhelimen peräosan, sinänsä tarkoitukseton suppositorio-muoto, on puolestaan otettu suomalaisen Fazerin Lakritsitytön suusta. Myös tytön suuaukko on nanomillin tarkkudella sama kuin Lumia 920-puhelimen sovellettu suppositorio-muoto.

Lumia-malliston kirkkaat värit ovat sekä Eero Aarniolta napattuja että yllättäen Ahvenanmaalla luodusta muoviankasta. Nokian päämuotoilija saa olla iloinen Lumia-puhelinten suomalaisesta muotoilualkuperästä, joka tosin ei ollut ihan Aaltoa, Franckia ja Wirkkalaa, mutta muuten ansiokasta muotoilua kylläkin.

Nokian päämuotoilija Ahtisaarta sopii onnitella suomalaisuuden suosimisesta, vieläpä yllätyksellisistä esikuvista, joita ei heti muotoilijakonkarin mieleen tulisi. Tosin nyt voisi olla oikea aika siirtyä seuraavalle muotoiluabstraktiolle ja koettaa välttää muotoilun sudenkuopat.

11.12.2012 Juhani Risku, Högfors

  • rankka muotoilukouluttaja
  • aloittelijoille erittäin ankara muotoilukriitikko

P.S. Lukiessani yhä uudestaan artikkelin tekstin, käy mielessäni kaksi asiaa: onko tuo yllä oleva vitsi vai totta? Toinen ajatus, joka tulee mieleen: olenko ilkeä vai liian ankara? Pystyn vastaamaan kumpaankin melko selkeästi ja kantaani perustellen.

  1. Onko tuo yllä oleva vitsi vai totta? Tässä todellisuus on tarua ihmeellisempää. Se mikä tuntuu vitsiltä on valitettavan totta. Silloin kun muotoilun valtaa hölmöily, on se vaarallista muotoiluperustaiselle yhtiölle. Esimerkkinä vitsiäkin vakavammasta asiasta on päämuotoilijan maininta, että Nokian muotoiluorganisaatiossa on yli 40 eri kansallisuutta edustettuna. Muotoilukouluttajana kysyisin päämuotoilijalta normaalin ykköskurssin kysymyksen: mitä ihmettä Lumian muotoilussa on ollut tehtävää yli 40 muotoilijalle? Todellisuudessa henkilöitä tiimeissä on ainakin 400-500, eli mitä hem**ttiä ne siellä oikein tekevät? Jos jokin/joku on vitsi, niin onko se totta?
  2. Olenko ilkeä vai liian ankara? Kritiikki on huolenpitoa, kritiikissä ei ole hiventäkään ilkeilyä, pahaa tahtoa tai happamuutta. Kritiikin ihanne on puuseppämestarin arvioidessa puuseppäkisällin työtä. Mestari on kaikessa ankaruudessaan koulimassa kisällistä mestariaankin paremman puusepän. Jokainen taide- ja muotoilukoulutuksen saanut arkkitehti, kuvataiteilija ja muotoilija on käynyt läpi kymmeniä ellei satoja kritiikkitilaisuuksia huolta pitävässä ympäristössä. Kritiikin ideaalissa kritiikki tulee oikea-aikaisesti, pätevästi ja perustellusti, yhteisöllisesti ja dialogissa. Oikea-aikaisuuden ideaalina puolestaan on se, että kritiikki annetaan silloin kun sillä voidaan vaikuttaa parhaiten: oppilas- ja kisällivaiheessa. Näin siksi, että itsenäistyttyään muotoilija on omillaan ja vastuussa tekemisistään. Silloin tuki ja huolenpito eli kritiikki usein puuttuvat, joten huonoa muotoilua on vastassa kaksi pahinta osapuolta: hylkäävä asiakas ja irtisanova omistaja. Asiakkaat ja omistajat ovat olleet yllättävän pitkämielisiä Nokian rakenteellisille vitseille
  3. Mitä sitten olisi Nokian lumoava ja menestyksekäs muotoilu? Nykyaikainen tuotemuotoilu on systeemistä, eli kaikkien asiakkaan tuotteelta odottamien ulottuvuuksien visiointia, konseptointia, muotoilua ja toteuttamista. Nokian  tapauksessa Apple on toteuttanut tämän kaiken, eli ns. TAIC-SIMO -mallin mukaisen liiketoimintakokonaisuuden. Applen tuote on laitteiden, palveluiden, sisältöjen ja kokonaisratkaisujen tarjoaminen asiakkaalle ICT-pohjaiseen työhön ja median seuraamiseen. Apple on siis teknologia- ja Internet-painotteinen mediayhtiö. Tässä on Nokian uusi suunta, ryhtyä seuraavan sukupolven teknologia- ja Internet-painotteinen mediayhtiöksi. Nokian olisi siis ryhdyttävä täysin uudelle toimialalle uusin ideoin, ihmisin ja teknologioin. Tämä voi tuntua vaikealta ja jopa mahdottomalta nokialaisille ja ICT-alan ammattilaisille, mutta meitä on koko joukko henkilöitä, joille uusi ulottuvuus on normaalia ja täysin ymmärrettävää alan tulevaisuutta.

Liitän oheen jälkikirjoitukseksi Inarissa 16.6. 2012 kirjoittamani jälkiosan artikkelista  ”Nokian sisäinen ja ulkoinen turmatutkinta”. Siinä on perusteltu muotoilun kohtelua Nokia-kontekstissa.

Miksi muotoilu saa ankarimman kohtelun?

Olen käsitellyt muotoilua Nokian yhteydessä ankarasti, mutta en niin ankarasti kuin asiakkaat, jotka ovat hylänneet Nokian jättämällä ostamatta sen tuotteita, ja tekemällä vieläpä kaksinkertaisen hylkäämisen: asiakkaat ovat ostaneet Nokian kilpailijoiden tuotteita. Suhteeni muotoiluun on haudanvakavasta leikkisään riippuen tilanteesta: haudanvakavaa se on silloin, kun kyse on selvästä tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä johtuvasta tragediasta, etenkin kun tarjolla olisi ollut useita hyviä ja muutama loistava vaihtoehto. Leikkisä muotoilusuhde korostuu visioinnissa, konseptoinnissa, luonnostelussa ja muotoilun draamallisessa vaiheessa.

Koska olen saanut ns. Bauhaus-perinteeseen perustuvan muotoilijakoulutuksen, joka on monipuolinen, perusteellinen ja pitkäkestoinen, yhdeksän vuotta alan mestarien alaisuudessa suoritettuja opintoja, en voi sivuuttaa koulutuksen ja kouluttamattomuuden vaikutuksia muotoiluun. Opiskeltuani Taideteollisessa korkeakoulussa ja opetettuani yliopistotasolla ja AMK-tasolla muotoilua olen päässyt vertaamaan niin kouluja, opettajakollegoja ja opiskelijoita. Samaa ankaruutta on reilua soveltaa näihin tahoihin Nokian tavoin.

Muotoilujohtaminen on heikoimmin organisoitua jopa maailman parhaissa muotoiluyliopistoissa ja muotoiluperustaisissa yhtiöissä. Muotoiluyliopistojen heikolla johtajakoulutuksella on selkeä syy: koska introvertit ja sulkeutuneet muotoilijat haluavat vain näperrellä luonnostelun ja muovailun välimaastossa, ovat johtajakouluttajat ja muut muotoilun ulkoiset henkilöt vallanneet Design Management- ja Design Leadership -kouluttamisen. Jopa Applessa muotoilujohtaminen on ollut sattumaa. Steve Jobsin persoonallisuus on mitä ihanteellisin johtamaan oman yhtiön tuotesuunnittelua (laajemmin Product Creation) tilanteessa, jossa käytännön muotoilua vetää huippumuotoilija Jonathan Ive ja hänen tiiminsä. Applen muotoilujohtamisen sattumaa korostaa se, että he eivät ole löytäneet varsinaista visiojohtajaa Jobsin seuraajaksi, sillä Jonathan Ive haluaa pysyä käytännön muotoilijana.

Analyysini ja johtopäätökseni muotoilun merkityksestä Nokian tulevaisuudelle perustuvat kylmään insinöörilogiikkaan: pätevyys-, kyvykkyys- ja uskottavuusnäyttöihin, osakekurssin odotteen mukaiseen kehitykseen ja tuotteiden vastaanottoon asiakkaiden osalta. Nokian kannalta heikko muotoilujohtaja ei myöskään pysty puolustamaan yhtiön muotoilun tärkeintä ulottuvuutta, eli parhaan marginaalin muotoilutekijöiden, käyttöjärjestelmän, käyttöliittymän, mobiilipalveluiden ja -sisältöjen ja käyttäjäkokemuksen, säilymistä Nokiassa. Ne on jo luovutettu Microsoftille, eikä niitä saada heikoin hartioin takaisin.

Muotoilukoulutuksessa on liikaa muotoilun ulkoisia henkilöitä, eli muotoilun ulkoista kompetenssia ja intressiä. Näin on erityisesti Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan Teollisen muotoilun laitoksella. Muotoilun ulkoiseksi henkilöksi katson professorin ja yliopisto-opettajan, jolla on vanhentuneet muotoilijantaidot, liian pitkä ajallinen etäisyys käytännön muotoilijantyöstä ja kokonaan muotoilusta irti olevat tiedot, taidot, koulutus, kokemus ja sitoutuminen. Muotoilun ulkoisten henkilöiden myötä koko yliopistotasoinen muotoilijakoulutus on rapautunut, opiskelijat ovat laiskoja ja he turvautuvat työskentelyyn yksin eikä yhteisissä studioissa, ohjausta ei juurikaan anneta, opinto-ohjelmat ovat varsin kevyitä ja koko ala on tuudittautunut luuloon, että kaikki on hyvin. Muotoiluala ja muotoilun yliopistokoulutus on seuraava Nokiamme, täynnä itsetyytyväisiä keskinkertaisuuksia, joita hallinto tukee ja hallintoalamaiset eivät hölmöyksissään osaa valvoa.

Muotoiluala ei yksin kykene korjaamaan laskusuuntaista liitoaan ennen turmaa. Muotoilukoulutus ja -hallinto saadaan kuntoon ulkopuolisella analyysillä ja ulkopuolisin ohjein. Hymistelyyn taipuvaiset tahot ovat tietenkin toivotumpia arvioitsijoita itse muotoilualan kannalta, mutta tuhoisia alan kilpailukyvyn kannalta. Parhaan arvion Suomen muotoilun tilasta antaisivat esim. Applen ja Samsungin päämuotoilijat ja tiiminsä, mutta heidän kannaltaan Suomen muotoilu on kilpailijoiden puolella, eikä kukaan halua auttaa kilpailijoita ankarassa liiketoiminnassa.

Esimerkkinä vahvasta muotoilujohtajuudesta on Kone Oyj, jossa koko ylimmällä johdolla on yhteinen intressi muotoilun laaja-alaisesta osuudesta koko tuotesuunnittelussa ja Brand Managementissa. Fiskars Oyj:llä sen sijaan on puhtaasti ekonomien johtama yhtiö, jonka liiketoiminta kuitenkin on täysin muotoiluperustainen. Nyt kun Fiskarsilla menee hyvin, olisi vielä aikaa kutsua vahva muotoilujohtaja johtoryhmään ja muotoilun kustos-tyyppinen henkilö hallitukseen. Fiskarsin muotoilu-ulottuvuutta kannattaa vahvistaa juuri nyt, kun yhtiön liiketoiminta on kunnossa ja erityisesti siksi, että Fiskarsin mainio muotoiluetu on varsin helposti kopioitavissa kilpailijoiden vahvuudeksi.

Yhteenveto: Heikko muotoilujohtaja työskentelee kilpailijoiden eduksi. Heikon muotoilujohtajan määritelmään kuuluvat kouluttamattomuus, kokemattomuus, taidottomuus, ymmärryskyvyttömyys ja tiedostamattomuus väistyä tehtävästä, joka kaikin kriteerioin ei kuulu tälle. Vaarallisin heikko muotoilujohtaja on yllä olevan määritelmän mukainen henkilö, joka joko ryhtyy keinotekoisen vahvaksi ilman kompetenssia, tai on luonnostaan ja ymmärryskyvyttömyyttään vahvan oloinen ilman kompetenssia, tai mikä pahinta, teeskentelee vahvaa seurassa, jossa muotoilun merkityksestä ei ymmärretä mitään. Vahvimpia muotoilujohtajia puolestaan on autoteollisuuden parhaimmistossa, joilla myös on autotehtaan johdossa muotoilukokonaisuutta ymmärtävä hallitus ja muu johtoryhmä tukenaan.

Muotoilu on yksi vahvimmista muutoksentekijöistä ja kansallista kilpailukykyä voimistavista toimialoista, jota ei enää saa jättää heitteille. Nokia on paras indikaattori muotoilukokonaisuuden epäonnistumisesta koulutuksellisesti, sillä yhtiö oli ja on täynnä suomalaisista muotoilukouluista valmistuneita henkilöitä.  Muotoilukoulutuksella on eksponentiaalinen vaikutus tuotevisiointiin, -strategiointiin, -prototypointiin ja toteutukseen. Suomen muotoilukoulutus yliopistotasolla on saatavissa kuntoon jo kolmessa vuodessa, jos siinä tehdään perusteellinen remontti.  Ensimmäiset vahvat muotoilijat valmistuisivat vuonna 2015.

Muotoilun kritiikin idea on huolenpito. Ankaran bisneskritiikin ideana on edesauttaa taantuvaa liiketoimintaa jo sen sakkauksen aikana. Tämän artikkelin kaltaisen kollegiaalisen kritiikin arvo lasketaan miljardeissa, jos sen ideat toteutetaan vähintään 80-prosenttisesti. Ongelmana kritiikin ja korjaavan suunnittelun hyödyntämisessä on yleensä yhtiön johtajiston vastaanottokyky ja toimeenpanon taito. On hyvin todennäköistä, ettei muotoilun mahdollistavaa etua lopultakaan osata hyödyntää liiketoiminnassa. Tämä olisi tehty jo aikaisemmin tai viimeistään muotoiluvuonna 2012, jos kyvykkyyttä olisi muotoiluyhteisöstä löytynyt. Valitettavasti muotoilussa realismi tukee enemmän pessimistisyyttä kuin idealismi rohkeutta.

JRi

Kategoria(t): Bisneskritiikki, Brand Leadership, Johtamisen kritiikki, Kritiikin idea, Microsoft, Muotoilujohtajuus, Muotoilukoulutus, Muotoilukritiikki, Muotoilun kritiikki, Nokia, Nokia Criticism

Muotoilija-insinöörien koulutus kannattaa

Pikakommentti 23.10.2012: Interest Machine™ on esimerkki siitä, mitä muotoilujohtajan pitää kyetä visioimaan, luonnostelemaan ja johtamaan edestä ja esimerkillä: Interest Machine. -JRi

______________________.______________________

Leonardo da Vinci on muotoilija-insinöörin esikuva

”Muotoilija on teknologian taiteilija ja insinööri on teknologian muotoilija”, (Juhani Risku 2012). Kumpikaan näistä, nykymuotoilija ja nykyinsinööri, ei nykykoulutuksella pysty toimimaan media-, teknologia- ja Internet-alalla uutta luovana ja itsenäisenä, sillä kummankin ammattikoulutus on ongelmissa. Suurin häviäjä Suomessa tästä heikosta koulutuksesta on ollut Nokia.

Kuva ”Leonardon iPhone ja Leonardo itse”. Kun katsoo Kevin Tongin piirtämää kuvaa leonardolaisesta iPhonesta ja Leonardo da Vincin ihmisen mittasuhteita (Vitruvian man), johon hän on sijoittanut itsensä, voi ymmärtää muotoilun ja luovuuden harvinaisuutta. Leonardo oli ensimmäinen muotoilija-insinööri. Ks. tulevaisuuden laite Interest Machine.

Juhani Risku, Uusi Nokia – käsikirjoitus, s. 86, toukokuu 2010: ”Suomesta puuttuu tärkein teknologian koulutushaara, muotoilija-insinöörin koulutus. Se vaatii kokonaisen oman tutkintorakenteen, ratkaisuna ei ole yhdistellä TaiKin ja TKK:n kursseja uskoen sen tuottavan taitavia ammattilaisia. Muotoilija-insinöörin tutkinto voidaan saavuttaa noin 8-10 vuoden opiskelulla ja yhdistetyllä työllä. Tavoitteena on täyden IICDPI-ketjun taitaja ja myöhemmin johtaja. Koulutus yhdistää vaativimman Bauhaus-tyyppisen muotoilukoulutuksen, monipuolisimman insinöörikoulutuksen ja ankarimman arkkitehtonisen muotoilukritiikin. Muotoilija-insinöörin koulutus olisi menestyksekäs vientituote, ja koulutus kannattaisi järjestää Aalto-yliopistoon ja Lapin yliopiston koulutuskonserniin. Yhteisen vuosioton minimi on noin 100 henkilöä.” Lataa kirjan sivut PDF-muodossa tästä.

Muotoiluarvostelija Kaj Kalin mainitsi saman asian 2,5 vuotta myöhemmin 10.10.2012 MTV3 Studio55:ssä: ”Jos insinöörien opintoihin kuuluisi tehostetusti muotoiluopetusta, heidän itsetuntonsa ja julkinen imagonsa voisi muuttua.”

Idea on periaatteessa hyvä, mutta Kalinin ehdotus on liian vaisu ja tehoton muotoilualan nostamiseksi. Muotoilija on helpompaa ja tehokkaampaa kouluttaa insinööriksi kuin kouluttaa insinööri muotoilijaksi. Syy on muotoilu-ja insinöörikulttuurien eroissa. Insinööri kouliintuu helpommin teknologiseen ja teknokraattiseen besserwisser-kulttuuriin. Muotoilijoiden on mahdollista vapautua omasta autistisesta näpertelykulttuurista eroon helpommin kuin poiskouluttaa insinööri teknokratiasta.

Kalin ei taida itse huomata, miten hänen ehdotuksensa ei muuttaisi mitään. ”Kaikille muotoilu ei tietenkään sovi, mutta sopivat kyllä erottuisivat joukosta. Jos joka vuosikurssilta valmistuisi edes yksi muotoilusta kiinnostunut insinööri, saisimme pikkuhiljaa insinööridesignereita. Se voisi elvyttää suomalaisen muotoilun,” Kalin sanoo. Pieni päässälasku auttaa ymmärtämään mittasuhteita, suuruusluokkia ja määriä:

  • Nokiassa oli v. 2004-2009 noin 750 eri tavoin muotoiluun vaikuttavia henkilöitä, joista noin 250 muotoilualan tutkintojen kautta
  • loput 500 olivat UI/UXD-maistereita ja diplomi-insinöörejä, tai muita alalle ajautuneita kouluttamattomia
  • edellisestä 500:sta olisi pitänyt irtisanoa 250 ja kouluttaa loput 250. Tähän ei ole mitään matemaattisia mahdollisuuksia edes Euroopan tasolla, saati että koulutus auttaisi mitään laadullisesti
  • Vaikka Kalin tarkoittaisi yhdellä muotoilusta kiinnostuneella insinöörillä esim. 10-25 muotoilijainsinööriä, jo ensimmäisten saamiseen menisi aikaa kolme vuotta. Heistä kellokäyrän mukaan olisi 2-5 huippua, 2-5 tomppelia ja loput 6-15 sellaisia, jotka eivät kelpaa huippuyritykseen
  •  Nokia tuskin enää tarvitsee muotoilijainsinöörejä, se aika meni ohi Microsoftin tehdessä heidän työnsä. Mutta Suomessa tarvitaan noin 300-400, Euroopassa 30000-40000 ja maailmalla 300000-400000 tällaista monitaitoista design-media-teknologia -muotoilijaa
  •  300-400 pätevän design-media-teknologia -muotoilijan kouluttamiseen menee aikaa 9-10 vuotta 30-40 sisääänotolla, edellyttäen, että heistä jokainen on ammattitaitoinen. Kellokäyrän mukaan tästä joukosta kuitenkin vain 25-40 on huippuja eli muutokseen kykeneviä, muut ovat peruspuurtajia. Ammatillisessa koulutuksessa on valtava hukka.

Jo tällä hetkellä Aalto-yliopistossa on ns. IDBM-koulutus, josta valmistuu insinööridesignereita. Sekin muodostui yhdeksi Nokian muotoiluosaamisen katastrofiksi: jokaisessa rekrytoinnissa, jossa pyrittiin tuomaan käyttöliittymämuotoilua (UI/UX Design) insinööriorganisaatioon, rekrytoiva insinööri otti mieluummin IDBM-insinöörin, kuin aidon muotoilijan. Vähitellen nämä kolmen tunnin muotoilijat käänsivät toimenkuvansa takaisin insinöörille sopivaksi, jolloin muotoilu hävisi. Kunnon muotoilija olisi voinut viedä UI/UX Designia uudelle tasolle. IDBM-insinöörit sen sijaan etenivät paikoin jopa johtamaan muotoilijoita, jolloin Nokian muotoiluosaaminen mureni lopullisesti. Tätä Kaj Kalin tuskin haluaisi sanoessaan ”… heidän itsetuntonsa ja julkinen imagonsa voisi muuttua.” On vaarallista nostattaa keskinkertaisen insinöörin itsetuntoa heikoilla muotoiluopinnoilla. Siinä kyllä itsetunto ja itsetietoisuus nousevat, mutta muotoilu rapautuu pelkäksi koristeluksi. Tämä tuhoisuus on ennen nähtyä: arroganssi ja besserwisserismi tuhoavat ennen niin hyvien muotoiluperustaisten yhtiöiden tuotejohtajuuden.

Media-, teknologia-ja Internet-alojen muotoilija- ja insinöörikoulutus kokonaan uusiksi

Median, teknologian, Internetin ja operaattoriliiketoiminta on merkittävin korkean teknologinen toimiala seuraavat kymmenen vuotta. Yksikään maailman yliopistoista ja ammatillisista korkeakouluista ei tietoisesti kouluta alalle tiedoiltaan ja taidoiltaan sopivia henkilöitä. Kaikki kouluttautuvat erillisaloittain insinööreiksi, muotoilijoiksi, media-alan henkilöiksi ja toimittajiksi. Tässä olisi avain mm. Nokian nostamiseksi, printtimedian ja journalismin pelastamiseksi ja muotoilun uudeksi voittokuluksi, jos mediaan, teknologiaan ja Internetiin liittyvä muotoilu-, media- ja insinöörikoulutus rakennettaisiiin ensimmäisen kerran yhteen yliopistoon.

Technology-Access-Interest-Channel– eli Screen-Internet-Media-Operator -mallin ytimessä on Apple. Se hallitsee suvereenisti koko systeemiä, eli Steve Jobsin sanoin: “We make the whole widget!

Median, teknologian, Internetin ja operaattoriliiketoiminnan tekee ymmärrettävämmäksi ns. TAIC-tai SIMO -bisnesmallikaavio. TAIC–SIMO tulee käsitekokonaisuuksista Technology-Access-Interest-Channel tai Screen-Internet-Media-Operator.

Muotoilukoulutus vie paljon aikaa

Kaavio Muotoilukoulutus peruskoulusta lukion kautta yliopistoon ja työelämään. Kaavio kuvaa muotoilualan huipulle johtavaa pitkää ja perusteellista kouluttautumisreittiä, jolle valtaosa muotoilijoista antautuu. Parhaimmillaan jo kisällitasolla esiintyy “leonardolaisuutta”, suvereenia ideoinnin, visioinnin ja konseptoinnin kykyä, jotka yhdistyvät käytännön käsityötaitoihin ja tuotannon järjestelyihin. Historia ei tunne ainoatakaan muotoilun ihmelapsen tapausta. Huippumuotoilijat, etenkin muotoilujohtajat, ovat alansa katu-uskottavia senioreita. Ks. artikkeli muotoilukoulutuksesta.

Seniorimuotoilijat voivat 20-25 vuoden ammatillisen toiminnan jälkeen edetä uskottaviksi muotoilujohtajiksi. Alla esimerkkkeinä Alvar Aalto, Eliel Saarinen ja Tapio Wirkkala.

Kuva “Suomalaisia muotoilujohtajia: Alvar Aalto, Eliel Saarinen, Tapio Wirkkala. Muotoilujohtaminen on mahdollista vain kouluttautuneelle seniorimuotoilijalle, jolla on kyky tarttua kynään ja skissipaperiin, ja johtaa edestä ja esimerkillä. Historia ei tunne vaatimattomien ja suppeiden muotoilualojen [mm. grafiikka, sisustus, tila, koru, tekstiili, kuvaamataito, muoti, opistotaso tai kouluttamattomuus (poislukien Bauhaus-koulutuksen saaneet)] henkilöitä menestyksellisinä muotoilujohtajina. Muotoilujohtajalta edellytetään laaja-alaisuutta ja suurien hankkeiden läpivientiä. Muotoilujohtajalla on oltava katu-uskottavuutta tiimiensä ja johtajien parissa, kulttuurista sivistystä ja erityispanos toimialallaan ja työssään.

Muotoilija-insinöörien koulutus kannattaa kyllä, mutta siihen ei kannata ryhtyä kevein perustein. On myös todennäköistä, että nykyisiä muotoilijoiden ja insinöörien koulutusohjelmia soveltaen saisimme aikaiseksi kevytinsinööri-muotoilijoita, joiden työstä kärsittäisiin seuraavat kymmenet vuodet.

Uuden muotoilija-insinöörien koulutus olisi laadittava tavoitteelle: “saavuttaaksesi muotoilun ja teknologian alalla jotain merkittävää, sinun on opiskeltava kaikki se, mitä alalla on jo saavutettu, tiedettävä kaikki se, mitä muotoilu- ja teknologia-alalla juuri nyt visioidaan, luonnostellaan ja konseptoidaan seuraaviksi viideksi vuodeksi, ja kyettävä luomaan kaikkeen tähän parempaa, ainutkertaisempaa ja halutumpaa muotoilua, tuotteita, palveluita, sisältöjä, kokonaisratkaisuja, koulutusta ja kritiikkiä”.

15.10. 2012,  Juhani Risku, Högfors

Kategoria(t): Johtamisen kritiikki, Kritiikin idea, Muotoilujohtajuus, Muotoilukoulutus, Muotoilun kritiikki, Nokia