Kirja-arvostelu: Walter Isaacson, Steve Jobs, Otava 2011

Juhani Risku:

________________________Jobs__________________________

Steve Jobs on digiajan ikoni. Hän perusti yrityksen, jossa luovan mielikuvituksen ja insinööritaitojen yhdistelmänä syntyi ennennäkemätön menestystarina. Huimat ideat muuntuivat tuotteiksi, jotka mullistivat useita teollisuudenaloja tietokone- ja musiikkiteollisuudesta matkapuhelimiin ja digitaaliseen kustantamiseen. Jobsin innovaatiot vaikuttavat ihmisten elämään kaikkialla maailmassa.

Walter Isaacson, Steve Jobs, Otava 2011 (suom.)

Miten voikaan saada kylmiä väreitä ottamalla kirja käteen! Isaacsonin kirja on yksin esineenä samaa luokkaa kuin Applen tuotteet: selkeä, kirkas, toimiva, täyteläinen, kokonainen universumi.

Apple intohimon mahdollistajana. Minulla on monitasoinen ja pitkä historia Applen ja Steve Jobsin kanssa, mikä tekee lukukokemuksestani erityisen mahtavan. Tietokoneaikakauteni alkoi hankkimalla Macintosh LC 12″ -värinäytöllä ja piraatti-matematikkaprosessorilla. Ohjelmistoina olivat Aldus FreeHand 2.0, Aldus PageMaker vers. 3, Photoshop 1.0 ja Clariksen Mac-paketti. Kun sain ArchiCadin version 3.1 päivitettyä versioon 4.12 oli ATK-maailmani lähes valmis. Pienenä ripauksena täydellisyyttä oli Abvent-yhtiön Zoom, 3D-ohjelma spline-käyrineen, NURBS-pintoineen ja esi-GDL-objekteineen. Vuosina 1991-1993 pystyin Applen Macintoshilla ja siihen tehdyillä ohjelmistoilla tekemään suunnilleen saman kuin mitä tänään järeillä PC-laitteilla, suurilla nopeuksilla, käyttö- ja massamuisteilla. Macin LC:ssä oli 2 Mb keskusmuistia, 20 Mb kovalevytilaa, eikä 12″-värinäyttö edes näyttänyt koko työpöytätilaa.

Lukijan henkilökohtainen suhde Jobsiin. Isaacsonin kirja Steve Jobsista on tarina kaikesta siitä miten tuo yllä kuvattu oli mahdollista tavalliselle nuorelle arkkitehdille, jolla oli intohimo maailman muuttamiseen arkkitehtuurin ja hyvän ympäristön kautta. Jo kirjan ensimmäisiltä sivuilta ymmärrän Jobsia, koska omassa arjessani oli suunnilleen samoja piirteitä jekuista elektroniikkasarjoihin, täydellisyyden tavoittelusta omien laitteiden rakenteluun. Huomasin ainakin yhden kohtalonyhteyden Jobsiin moottoripyörän kautta: Steve ajoi mustalla vuoden 1966 BMW R60/2 -pyörällä noin vuonna 1982, itse hankin 13-vuotiaan unelman mukaisesti mustan, vuoden 1978, BMW R60/7:n vuonna 1994, saamallani kulttuuriapurahalla, enkä ole sen jälkeen (enkä ennen) muilla merkeillä ajanutkaan (tässä Bemarini CS-look). Oli meillä vielä toinenkin yhteinen piirre, samanlaisen Pilot-lyijytäytekynän käyttäminen. Steve oli todella tarkka kynän merkistä ja mallista, joten pidän häntä lähes arkkitehti-kisällinä. Kynän on oltava täsmälleen oikea, jotta luonnostelusta tulee merkittävää. Kumpaakaan yhteyttä, BMW-moottoripyörää ja Pilot-kynää, en tiedostanut aiemmin kuin elämäkerran ajoilta. Voin kuitenkin ymmärtää ne tuntemukset, jotka liittyvät täydellisiin työkaluihin, joiden laatutietoisuuden jaoimme Steven kanssa. Jopa kirjan loppupuolen kuvaus iPhonesta on järisyttävästi mielessäni sekunnilleen, sillä työskentelin puhelimen julkistamispäivänä Forum Nokiassa Tampereen Hatanpäällä, ja kirjoitin iPhonesta oikopäätä ankaran sisäisen blogin siitä mitä Nokian pitäisi tehdä. Nimenomaan, mitä Nokian pitäisi tehdä heti, eikä vuosien päästä. Olen varma siitä, että Nokian sisäisen blogin kirjoitukseni aiheuttivat erottamiseni Forum Nokiasta ja myöhemmin koko Nokiasta. Nyt viisi vuotta myöhemmin todistaessani Nokian sisäistä itsetuhoa ja pitäessä Jobs-kirjaa kädessäni, voin rauhassa todeta olleeni oikeassa Nokia-suunnitelmineni ja julkistuksineni, joista pidin kiinni ehkä samalla varmuudella kuin miten Jobs piti kiinni Applen tuotekehityksestä. Kirja on minulle yhtä aikaa sekä varmistus että tunnustus visionäärisyyden voimasta.

Steve Jobs -kirjan rakenne on Walter Isaacson luomana erittäin dokumentaarinen: Sisällys ja henkilögalleria ovat jo sellaisenaan luettavia ja kiehtovia, sillä sisällyksessä on Applen ja Jobsin pikahistoria, ja henkilögalleria listaa Jobsin kannalta merkitykselliset ihmiset tiiviin kuvauksen muodossa. Luen sisällystä kuin kryptistä kaavaa. Nyt kaava on: valittu–Zen–Xerox–matka–NeXT–Pixar–muotoilun–nerojen–ystävät–taivas. Monta x:ää ja muotoilun, nerojen ja ystävien taivas. Ne yhdistävät ihmisen, intohimon ja muotoilun nykyäänkin. Henkilögalleria puolestaan antaa pikakatsauksen merkityksellisiin henkilöihin Jobsin tarinassa. Minua kiinnostavat Applen erityisluonteen vahvistajat, Applen rajatilojen ratkaisijat ja Jobsin ystävät. Niitä ei varmaankaan ollut monta. Bill Atkinson oli kehittämässä Applen grafiikkaa, joka oli vuosia edellä muita ATK-alan ratkaisuja. QuickDraw, HyperCard ja MacPaint olivat esikuvia myöhemmälle multimedialle, kotisivuajattelulle, tiedon linkittämiselle ja piirto-ohjelmille. Gil Amelio toi Jobsin takaisin vuonna 1997 ja varmistaen samalla Applelle ohjelmistojärjestelmän Jobsin NeXTillä. Amelio kuitenkin erotettiin oikopäätä, mikä todistaa Jobsin paluun ankaruutta puhdistaa hyviäkin asioita toteuttanut keskinkertaisuus pois Applelta. Yhden henkilökohtaisen ystävänkin löysin, Larry Ellisonin. Oraclen pääjohtajana ja Microsoftin ykkösvihollisena hänellä on vielä suuri merkitys media-teknologia-web-kanava -liiketoimintojen järjestelyissä. Näissä Applella tullee olemaan etusija, kestävästä ystävyydestä ja yhteisistä vihollisista johtuen. Steve Jobsilla oli muutama isähahmokin, Mike Markkula ja Arthur Rock. He kumpikin uskoivat Jobsin liiketoimintaan ja rahoittivat sitä alkuvaiheessa. Kaksi Applelle tärkeintä henkilöä Jobsin tukena ja tuotteiden laadun ratkaisijoina ovat olleet Stephen Wozniak ja Jonathan Ive. Wozniak rakensi ja koodasi ensimmäiset Apple-tietokoneet ja Ive on kehittänyt Applelle tunnistettavan muoto-opin Dieter Ramsin Braunilla aloittaman suuntauksen mukaisesti (ks. kuva alla ja vertailu RamsIve).

Comparison between the work of Dieter Rams to the work of Jonathan Ive head of Industrial Design at Apple.

Kuva ”Jonathan Ive tuntee Dieter Ramsinsa”. Teollinen muotoilu on suojakoteloa, käytettävyyttä ja tunnistettavuutta. Suojakotelo voi olla laitteen ulkoinen kuori, autonkori tai myyntipakkaus. Käytettävyyttä ovat laitteen säätö, feedbackin tiedostettavuutta ja input-output -ominaisuuksen optimointia, tunnistettavuutta ovat erottuvuuden opti- tai maksimointia jopa tuotetta heikentävin ominaisuuksin. Vain harva tuote on onnistunut yhdistelmä kaikkia teollisen muotoilun hyveitä. Applen iPhone ja iPad kuten Macit ja iPod ovat parhaita esimerkkejä teollisen muotoilun huipuista.

600 sivua täyteläistä elämää. Isaacsonin kirja etenee kronologisesti vaihe vaiheelta Jobsin ja Applen tarinaa. Sujuva luettavuus kuuluu Apple-kirjaan kuin itsestäänselvyytenä, ja koen Jyri Raivion suomentamisen lisäksi tehneen enemmänkin. Hän on saanut Isaacsonin englanninkielisen version elämään samaa sujuvuutta suomeksi kuin mitä Macit ovat työkaluna luovalle ja aikaansaavalle ihmiselle. Kääntäen: Raivion tekstin kulku ja poljento sekä inspiroi ymmärtämään Jobsia että luomaan jotain vastaavaa.

Steve Jobs oli lopultakin erakko ja omissa oloissaan viihtyvä luova hullu, joka halusi hulluutensa rasittavan mahdollisimman harvoja. ”Luovat lapset leikkivät yksin”, siksi Jobs rakenteli nuoresta lähtien omia maailmojaan yksin. Niin sanotulle hullulle hänen oma olotilansa on normaali, ulkopuolisille tila taas saattaa olla sietämätön. Viisas hullu osaa olla hurmiollisen tilansa kanssa omissa oloissaan, jolloin kovin moni ei pääse siitä osalliseksi. Huippuluovan henkilön ehdotonta luomisvimmaa ymmärtää vain toinen samanlainen. Jobs-kirja on kauttaaltaan selostus määrätietoisesta etenemisestä suurine vastoinkäymisineen huipulle, jolle pääseminen edellytti kaikkia mahdollisia keinoja.

Oliko Steve Jobs hyvä vai paha? Steve Jobsista tuli miljardööri mutta hän ei lahjoittanut omaisuudestaan yhtään hyväntekeväisyyteen. Hän huusi ja raivosi kaikille kohtaamilleen työntekijöille ja lähimmille luotetuilleen. Jobs saattoi ”stevettää” työntekijän hissimatkan lopuksi, jos onneton työntekijä ei kyennyt tyydyttävästi selostamaan merkitystään Applelle (sanonta ”to be steved”). Apple ei menestyksensä vuosina koskaan jakanut osinkoa osakkaille.

Mielestäni Steve Jobs oli kuitenkin hyvä ihminen. Raivoaminen työntekijöille on normaalia mestarikisälli -toimintaa, kilpailijoiden nujertaminen on normaalia bisnessotaa, enkä usko Jobsin olleen yhtään sen poissaolevampi isä kotonaan kuin mitä kaikki isät ovat joka kodissa. Kaikki lapset ovat isättömiä, Jobs jopa kaksinkertaisesti. Jobsin hyvyys ihmisenä on sitä, että kaikki Macintoshien, iPod-, iPhone- ja iPad -laitteiden käyttäjät ostavat halusta, eivät pakosta kuten PC-, klooni- ja piraattilaitteiden ostajat. Applen tuotteet ostetaan hiukan korkeampaan hintaan luovuuden, työn ja musiikin antaman nautinnon vuoksi. PC:itä ja klooneja ostetaan pakosta ja väkisin. Apple on vapauden nimimerkki, PC ja kloonit orjuuden. Tässä on Applen ja PC/klooni/massakulttuurin suurin ero. Totta kai tämä todellisuus ärsyttää, ehkä enemmän kuin Steve Jobsin suorasukaisuus sanoissaan ja toimissaan. PC- ja kloonimaailman orjaluonnetta on laimentanut parhaiden, alun perin Macintoshille tehtyjen, käyttöominaisuuksien ja ohjelmien tuominen PC- ja Windows -ympäristöihin. Nyt voi vihdoin hankkia grafiikka- ja piirto-ohjelmia, 3D- ja CAD -ohjelmia, selaimia ja sujuvuutta muihinkin laitteisiin kuin Appleen.

iPhonen vallankumous asetti Nokian koko tuotekehityksen naurunalaiseksi: kaikki ne viiden vuoden kuudet miljardit tuotekehityseurot olivat Nokian omistajien rahojen haaskausta eivätkä ne tuottaneet kuin poisheitettävän Symbianin ja Nokia menetti itsenäisyyden Microsoftille. iPodin kilpailijat ovat lähinnä säälittäviä muistitikun kaltaisia rumiluksia mitä sekavimmilla nimillä. Entä missä on Sony? iPadin kilpailijat ovat kuin nykymaailman Philipsejä: ei niistä ota selvää mitä ne ovat, mitä kaikkea muuta sotkua firma valmistaa, koska tämä vanhenee, eihän siihen saa edes ohjelmistoja, miten ihmeessä siihen saa musiikkia? Steve Jobs oli hyvä Applelle ja sen tuotteiden käyttäjille. Voisi jopa suoraan sanoa, että Applen kilpailijat olivat samassa suhteessa pahoja omille asiakkailleen, kun eivät tehneet käyttökelpoisia ja haluttavia tuotteita.

Steve Jobs oli myös ilmeisen hyvä isä. Hän suojeli yksityisyyttään esimerkillisesti, normaalina poissaolevana isänä hän oli enemmän läsnä kuin tavalliset perusiskät. Isä, jolla on visioita, potentiaalia ja henkistä sisältöä, on enemmän läsnä kuin vauvan itkuvahtia muistuttava luomuluuseri. Jobs ei luultavasti pilannut lapsiaan sitä määrää kuin testosteroninsa menettäneet surkuiskät konsanaan.

Child Christmas: dissapontment when gettin a Samsung or Nokia, but not an Apple, iPhone, iPod, iPad.

Pilasiko Steve Jobs lasten joulun? Voi miten monessa kodissa lapset joululahjoja avatessaan saavat Samsungin, Nokian tai LG:n.  Äiti, eihän tämä olekaan iPad! Isä, eihän tämä olekaan iPhone!” Kodeissa vanhemmat pettävät lapsia antamalla B-luokan lahjoja, kun ainut oikea olisi Apple. Miten lapsi voi raahautua kouluun joulun jälkeen joku Samsung tai Nokia mukanaan? Liian moni kirkassilmäinen lapsi joutuu kokemaan lapsuuden lopun ilman Applen tuotteita. Mutta. Muutama näistä miljardista lapsesta kohoaa pettymyksestään Jobsin kaltaiseen hybrikseen ja sen jälkeen katarsikseen. Ilman Applea. Vain muutama, ellei vain yksi, voi olla kerrallaan samassa asemassa kuin Steve Jobs. Ja hänellä on oltava ainakin yhtä traaginen ja intohimoinen elämä.

Mielestäni jokaisella lukijalla saattaa olla hyvinkin henkilökohtainen suhde Steve Jobsiin. Jokaisella on tavoitteita, intohimoja, salaisuuksia, ahkeruutta ja taitoa tulevaisuudelle, ja jokainen on joutunut kohtaamaan pettymyksiä, jotka ovat hidasteena tai esteenä ponnekkuudelle. Isaacsonin kuvaus Steve Jobsista on mitä rohkaisevinta luettavaa niille, jotka haluavat esteistä huolimatta vielä onnistua.

______________________Lisäksi_______________________

Apple-kirja esineenä vai bitteinä. Tässä olemmekin Steve Jobsin, Applen ja iPadin kautta kirja-instituution vedenjakajalla: kumpaa versiota suosisin, fyysistä kirjaa vai iPadin iBooks-versiota?  Minulla on erittäin henkilökohtainen suhde kirjaan piirrettyäni yhden alkuperäiskappaleen, 200-sivuisen sarjakuvakronikan armeija-ajastani, kirjoitettuani Nokia-kirjani ja kuvitettuani ja toimitettuani muutamia fyysisiä kirjoja. Viimeisimmät niistä olen toki suunnitellut ja toteuttanut graafisesti niin kuvineen kuin sivunvalmistuksineenkin. Olen siis fyysisen ja binäärisen kirjan aikalainen. Applen iPad on aloittanut  kirjankustannuksen, kirjojen ostamisen ja lukemisen mullistuksen. Varsinainen suuri mullistus on vielä edessä sähköisen kirjan tullessa vääjäämättömästi. Mutta minulla on useita perusteita painetulle kirjalle, käytönnön ratkaisuja painetun ja omistetun kirjan suurenmoiselle edulle.

Miten painettua fyysistä kirjaa käytetään? Vaikka olenkin kirjaston aktiivinen käyttäjä, parhaat kirjat haluan itselleni. Olen ex libris -kirjaihminen. Luen, teen merkintöjä ja piirrän kirjan sivuille, liitän välilehtiä ja taltion kansien sisäpuolien taskuihin kirjan aiheeseen liittyviä artikkeleita ja kuvaleikkeitä. Päivään kommenttini ja arkistoin kirjan lähihyllyyn hakuteokseksi. Kirja on minulle visioinnin, ajattelun, suunnittelun ja muotoilun alkuteos. Lukemani kirjat ovat enemmän kuin kirjakaupasta ostettu teos, sillä siinä on minun merkintöjä, kommentteja, visioita, suunnitelmia ja kaavioita jatkotyöskentelylle. Tämä on minun ex libris, minun kirjani, kirja hyllystäni, kuuluu kirjastooni. Vaikka kirjoitankin päivätyn omistuskirjoitukseni kirjan alkulehdille, ex librikseni on ajatuksillani täydennetty kirjani. Omaan kirjaan saa tehdä merkintöjä, joten tarvitsen tietyt kirjat kirjastooni. Steve Jobs -kirja jos mikä on arvokas juuri fyysisenä esineenä, etenkin silloin kun kirjaan on lisätty teemallisia leikkeitä ja huomioita. Minä skräppään kirjani paremmin luettavaksi aiheeseen liittyvillä aineksilla.

Kirjan esinemuodon vahvistaminen. Näin teet Steve Jobs -kirjasta oman ex libris -tasoisen Apple-leikekokoelmiesi keskipisteen.

 

Kansien sisäpuolille tehdään taskut paksummasta paperista, esim. aikakauslehden kannesta saksimalla ja teippaamalla. Taskuihin sujautetaan kaikki Apple- ja Jobs -aineisto. Sivuille tehdään alleviivauksia, merkintöjä ja huomioita. Oma asiasanaluettelo tehdään viitteineen sivulta 632 alkaen. Asiasanat AZ mahtuvat neljälle sivulle, jaksotus esim. A…F, G…L, M…S, T…Z. Haettavuuden vuoksi merkkaa sivunumerot aina tekstisivulle ja asiasanaluetteloon. Samoin merkkaa saman asiasanan ja sen synonyymin viereen sivunumero sekä tekstisivulle että sanaluetteloon. Näin löydät oleelliset asiat niputettuna silloin kun niitä tarvitset.

Bittikirjasta. Olen toki kiinnostunut iPadin kaltaisesta kirjanselaimesta, mutta olen nähnyt sellaisen vain kerran, Lapissa lokakuussa 2010. Ranskan suurimman talouslehden, Capitalin, toimittaja Gilles Tanguy esitteli juttujaan iPadilla Inarissa minua haastatellessaan. Katselin Gillesin olkapään yli Nokian ex-käyttöliittymämuotoilijana Applen maagista toimintaa. Emme osanneet Nokiassa edes uneksia iPadin ylivoimaisesta olemuksesta, kuten emme iPhonestakaan. iPadin lumous oli samaa luokkaa kuin Google Earth ja Segway. Siis jos taulutietokoneella voisi tehdä merkintöjä ja liittää linkkejä bittikirjaan, voisin hyväksyä koneen. Mutta painettu ja omistettu kirja on kohdallani vielä ylivoimainen. Steve Jobs -kirjasta lumoutuu todellisemmin kuin Pottereista.

Steve Jobs book clipping pocket Juhani Risku

Walter Isaacson, Steve Jobs, arvosteluja englanniksi, reviews in English

Inarissa, 21.11.2011 Juhani Risku

Mainokset
Kategoria(t): Bisneskritiikki, Johtamisen kritiikki, Kirja-arvostelu, Muotoilun kritiikki Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.