Nokian ja Samsungin sisäisen kritiikin ero

Juhani Risku

Nokian ja Samsungin pääjohtajien antamaa kritiikkiä voidaan verrata yhteismitallisesti toisiinsa, vaikka Stephen Elop antoi oman Burning platform -kritiikkinsä 8.2.2011 ja Kun Hee Lee poltti kokkonsa alkuvuonna 1995.

Kun Hee Leen kokko. Kun Samsungin pääjohtaja Kun Hee Leen antoi vuonna 1994 lopussa uuden vuoden lahjaksi Samsungin langattomia puhelimia, lahjojen saajille osoittautui, ettei yksikään niistä toiminut. Tästä kimpaantuneena Lee painatti puhelimen valmistaneen Gumin tehtaan kaikille 2000 työntekijälle otsapannan, jossa luki ”Quality First”, laatu ennen kaikkea. Sitten heidät ohjattiin tehtaan pihalle, johon oli pinottu 50 miljoonan dollarin edestä kännyköitä, faxeja ja muita tuotteita. Kasan edessä oli suuri banderolli, jossa luki ”Quality Is My pride”, olen ylpeä laadusta. Banderollin alla istuivat Lee ja Samsungin hallitus. Kymmenen työntekijää ottivat tuote kerrallan ja hakkasivat ne säpäleiksi vasaroilla ja heittivät ne suureen palavaan kokkoon. Ennen kuin tilaisuus oli päättynyt, paikalla olevat itkeä vollottivat.

Stephen Elop ja poltettu Nokia. ”Mies seisoo ilmiliekeissä roihuavan öljynporauslautan kannella, nojaa kaiteeseen ja katsoo alas. Edessä myrskyää musta Pohjanmeri. Aika käy vähiin. Pitäisikö odottaa lähestyviä liekkejä vai syöksyä laidan yli jääkylmiin aaltoihin?” Helmikuun ensimmäisen viikon loppupuolella 2011 Elop piti työntekijöille puheen, joka julkaistiin yhtiön sisäisessä blogissa. Elop listasi markkinoiden nykytilan: Apple hallitsee yli 300 dollarin hintaisten puhelinten markkinoita iPhone-puhelimillaan. Google vetää puoleensa ”suurta osaa koko alan innovaatioista”, kiinalaiset puhelinpajat ”tuottavat joidenkin arvioiden mukaan jopa kolmanneksen kaikista myydyistä puhelimista”. Samaten Nokia ”jäi jälkeen, myöhästyi isoista trendeistä ja hukkasi aikaa”. ”Ensimmäinen iPhone tuli markkinoille vuonna 2007, eikä meillä ole vieläkään tuotetta, joka synnyttäisi vastaavan kokemuksen”. Surkuttelu jatkuu: Intelin kanssa kehitettävä Meego-käyttöjärjestelmä on myöhässä. ”Tällä tahdilla meillä voi olla vuoden 2011 lopussa vain yksi Meego-tuote markkinoilla.” Nokia on siis tilanteessa, jossa yritys palaa sisältä ja pakopaikassa on vain synkkä, myrskyinen ja kylmä valtameri.

Mitä tapahtui? Samsungista alkoi kehittyä muotoiluperustainen yhtiö, design driven company, ja Nokia murskattiin oman liiketoiminnan kaikilla rintamilla. Nokialta katosi sen ainoat suuremman katteen kasvualat kuten käyttöjärjestelmä, käyttöliittymä, ohjelmistot, mobiili- ja Internet-sisällöt, -palvelut ja -ratkaisut. Nokian henkilökunta oli haukuttu takautuvasti osaamattomaksi, saamattomaksi  ja laiskaksi, vieläpä hallitus ja ylin johto mukaanlukien. Samaan syssyyn Elop haukkui hallituksen ja ylimmän johdon strategian niiden epäkelpoisuuden kautta. Elop epäonnistui kaikilla mittareilla arvioituna. Vai epäonnistuvatko Nokian kaikki sukupolvet johtajista hands-on -insinööreihin vuosina 2004-2010?

Nokian osakekurssi on lähes puolittunut viime syksyn lähes kahdeksasta eurosta ja liikkuu nyt alimmillaan 13 vuoteen Helsingin pörssissä

Nokian tulevaisuus on nyt Microsoftin Windows Phonen varassa ja Nokian osuus on tehdä puhelimia mahdollisimman halvalla, ja tyytyä 3-5 % katteeseen keskihintojen vieläpä alentuessa. Elop on saanut avoimmuudessa Amerikasta kilpailijan, joka kertoo tarkalleen tehdyn riskianalyysin johtopäätöksen. Chris Weber, Nokian Yhdysvaltain toimintojen johtaja sanoo AllThingsD:ssä: ”Jatkossa tulee olemaan Windows Phonen ja sen ympärille lisävarusteita. Todellisuus on, että jos emme menesty Windows Phonen kanssa, ei ole merkitystä mitä teemme muualla.” Mahtoiko tämä olla sammakko, sillä Nokiassa julkisia strategisia lausuntoja saa antaa vain erittäin valikoitu ryhmä henkilöitä, ja hekin vain omalta rajatulta alueeltaan? Nokian tiedotus ei ole enää hallituksen eikä ylimmän johdon hallussa.

Miten Samsungin kävi? Tässä Bloomberg Businessweekin arviot vuosilta 2005 ja 2010. Hyvin Samsungin kaltainen yhtiö Sony oli vaikeuksissa vuonna 2005 Howard Stringerin johdolla. Samsungilla oli vielä tuolloin painopiste muistipiireissä ja komponenteissa, Sonylla puolestaan ongelmia elokuva- ja musiikkiomistuksissaan. Oleellista oli yhtiöiden eri asenteissa: Sony jäi paistattelemaan aikaisemmin niin vahvaan brändiin ja valvomaan kapeaa mutta kallista mediaomistustaan. Samsung jatkoi voimakkaasti panostustaan tuotekehitykseen ja muotoiluun.

Mitä eroa oli Leen ja Elopin asenteissa? Elop moitti ja Lee kasvatti. Elop häpäisi nokialaisia ilman parempaa ymmärrystä siitä, ketkä Nokiassa olivat estäneet teknologisen kehitystyön. Oleellisin osa Nokian menestyksestä on rakennettu specialist– ja senior manager -tasojen välissä. Oleellisin osa Nokian katastrofeista on tehty director — executive vice president -akselilla. CEO on luonnollisesti ihan pihalla.

Suuressa yhtiössä noin 2000 johtajaa pystyy 60000 henkilön yhtiössä päättämään asioista, joilla osakkeen arvo painetaan kymmenesosaan ja brändiarvo putoaa viidesosaan. Eli noin kolme sadasta päättää mitä 58000 ihmistä firmassa tekee. Jos yhtiön arvo on kuudestoistaosa eli 0,06-kertainen (arvo/16 eli arvo jaettuna 16:lla) ja strategioita, linjauksia, päätöksiä ja johtamista on tehnyt noin 2000 henkilöä, ovatko he päteviä? Jos näistä henkilöistä 90 % eli 1800 johtaa ja tekee linjauksia ja päätöksiä, meneekö firmalla hyvin? Apple ja Samsung toimivat eri tavoin kuin Nokia, ja se näkyy.

Samsungin Lee osoitti yhden traagisen tapauksen kautta koko yhtiölle, että asenteiden on muututtava. Hinta oli 50 miljoonaa dollaria. Elop sai käyttää 12 mrd euroa omistajien omaisuutta yhtiön markkina-arvon pudotessa, ja 25 mrd euroa brändiarvoa burning platform -puheellaan. Elop ei saanut kuin tuhoa aikaiseksi 12 + 25 mrd euron panostuksella, Samsung käytti 0,05 mrd dollaria uuteen nousuun, joka näkyy hyvin vuonna 2011 ja 2012. Kaiken lisäksi Samsung rynnistelee matkapuhelinmarkkinoilla ohi Nokian voimakkaasti (Intia).

Leen ja Elopin merkittävin ero oli, että Lee piti huolta Samsungista, kun taas Elop nujersi Nokian sisäisesti ja ulkoisesti. Nokiassa jos missään tunnistetaan nujertamisen ja kritiikin välinen ero. Kritiikki on huolenpitoa, eli kritiikissä analysoidaan, perustellaan ja ehdotetaan vaihtoehtoja, ja aloitetaan dialogi. Kritiikin tavoitteena on onnistua yhdessä. Nujertaminen puolestaan on management by perkele, jota tekee epäpätevä ja bisnesinsestillä asemaansa kohonnut bimbo (termi bisnesinsesti eli nimitysnepotismi, Ole Lange, “De Skabte Danmark“. Ks. insesti myös Ben Zyskowicz, Kokoomus: Yhtiöt ovat insestisiä).

Pitäisikö Stephen Elopin tehdä jotain? Hän ei voi maksaa takaisin 12 mrd euroa omistajille, eikä korjata tuhoutunutta brändiä nykytouhulla. Mutta hän voi pyytää anteeksi henkilökunnalta aiheuttamaansa väheksymistä ja julkista häpäisyä. Suomalaisittain, mikä Nokiassa edelleen on vallitseva henkinen ja ylläpitävä voima, Elop voisi näyttää edestä ja esimerkillä (Adolf Ehrnrooth) miten hän visioi, strategioi ja johtaa pari päivää Nokiaa, julkisesti. Saleissa, studioissa, kokouksissa, powerpointeissa. Ideoilla, visioilla, suunnitelmilla, prosesseilla, koodilla, kilpailija-analyyseillä, resurssointikaavioilla ja HR-toiminoilla. Aivan kuten pahimman systeemisen kilpailijan, Applen johtaja Steve Jobs, yhä edelleen. Uskotteko tällaisen nokialaisen kykenevän edellämainittuun edestä ja esimerkillä?

3.9.2011, Inari, Juhani Risku

Mainokset
Kategoria(t): Bisneskritiikki, Johtamisen kritiikki, Muotoilun kritiikki, Nokia Criticism Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.