Työn idea ja määrittely

Taistelukirjoitus: Työn uudistaminen, JRi 16.3. 2012

Työ — mitä on työ?

Vuonna 2012 poliitikot ja edunvalvonnan henkilöt, pankkiirit ja viranomaiset korostavat, että Suomi voi nousta avain työllä, kasvua saadaan aikaan vain tekemällä lisää työtä. Oleellista työstä puhumisessa on, että työn käsitettä, sisältöä, merkitystä ja riippuvuussuhteita ei määritellä. Keskustelun tuloksena on vain yksi pääasia, työtä on tehtävä enemmän.

Kaavio Työn kategoriat. Ihmisen tekemä työ voi olla elämää edistävää, elämää ylläpitävää, nollatyötä tai elämänvastaista työtä. Usein ihmisen työ sisältää välillisesti kaikkia työn kategorioita, esim. sairaanhoitajakin osallistuu usein nollatyöhön ja elämänvastaiseen työhön tahattomasti ja tietämättään.

Jos työn yksinomaisena tuloksena on sen pääomakertymä työtä tekeville ja sen lähipiirille, monet hyvin kyseenalaiset työt ovat tuottoisimpia. Näin ajatellen työn organisoinnissa ja tukemisessa kannattaa suosia mm. aseteollisuutta ja sen edellyttämää hyökkäyssotaa, tarpeettomien tavaroiden eli ns. tiimariromun tuottamista, roskaruuan, laihdutus- ja lääketeollisuuden liittoa, ja autoteollisuutta etenkin alueilla, joissa autoa ei ole vielä tarvittu.

Myös kelvoton ja huonolaatuuinen rakentaminen edistää rakennusteollisuuden menestystä, erityisesti purkuteollisuutta, jälleenrakentamista, homekorjausrakentamista ja uutta kelvotonta rakentamista yleensä.

Turha työ

Turhaksi työ voidaan määritellä silloin kun työn tulokset ovat turhia. Näin esim. Nokian tuotekehitykseen vuosina 2002-2010 laitetut 65 miljardia euroa olivat pääosin turhia uhrauksia, koska ne tuottivat mm. Symbianin, mobiiliosaamisen, mobiiliohjelmistojen suunnittelun ja toteuttamisen, joka lopulta luovutettiin Microsoftille Nokian siirtyessä Windows Phonen käyttäjäksi. Näin ne 20000 x 8 (henkilöä x työvuotta) eli 160000 henkilötyövuotta olivat pääosin turhia. [Syyskuussa 2013 saimme ilmoituksen Nokian luopumisesta koko matkapuhelinliiketoiminnastaan, eli koko mobiilipanostus yliopistoista Nokiaan annihiloitui yhdellä kerralla.]

Työn määrittely ja tarkkailu tutkijoiden ja päätöksentekijöiden tärkeintä työtä

Työllä on, kenen tahansa tekemänä, monimutkainen ja vaikeasti jäljitettävä suhde hyötyyn ja haittaan. Jonkun hyöty on jonkun haitta: esimerkiksi autoteollisuus hyötyy autojen kokonaismäärän kasvaessa, mutta maapallo, luonto ja ihminen häviävät autojen aiheuttaman saastumisen vuoksi.

Jokaiselle työlle ja työntekijälle olisi laadittava työn tase, joka määrittää työn panos-tuotos -mallin ja tehdyn työn riippuvuus-, vaikutus- ja suuruusluokkasuhteet. Tällainen malli on nykyisellään mahdollinen käyttämällä mallinnuksessa sopivaa 1) algoritmia, 2) työn sisällön ja merkityksen määrittelyä ja 3) tulevaisuuden tavoitemallia. Kaikki kolme kohtaa olisi määriteltävä kansainvälisesti esim. YK:n työjärjestö ILOn toimesta. Yliopistoilla ja sivistyneistöllä on velvollisuus osallistua työn määrittelyyn, sen sijaan liiketoiminnan henkilöiden ja poliitikoiden intressit sisältävät kyseenalaisia ulottuvuuksia minkä vuoksi heillä ei ole ensisijaista uskottavuutta työn määrittelyssä.

Esimerkiksi oikeistolainen muovimaalien valmistaja ja kauppias katsovat hyväksi muovimaalin myynnin ja maalaamisen puutalon julkisivuun, kun taas vasemmistolainen julkisivumaalari mielellään, luokkavihansa ja maalaamisesta johtuvien lisääntyvien kosteusvaurioiden ja korjausrakentamisen vuoksi, kannattaa muovimaalien käyttöä taatakseen itselleen työtä jatkossakin. Luokkaviha* tässä esimerkissä on työnteon motiivina siten, että vasemmistolainen maalari tuhoaa mielellään oikeistolaisen henkilön historiallisen puutalon, oikeistolaisen maalitehtailijan omilla maaleilla tietenkin.

Samaa haitallista maalia käytetään siis jyrkästi eri intresseistä, kaikkien intressien johtavan ketjussa turhaan ja haitalliseen työhön ja työn tulokseen. Poliittisena lisänä nämä vastakkaiset intressit sisältävät sodan siemenen.  Näin poliittiset intressit ovat etusijalla yli yhteisen hyvän, jolloin koko poliittinen järjestelmä olisi pidettävä työn määrittelyn ulkopuolella. Poliittinen järjestelmä tässä tarkoittaa yhteiskuntaa ilman puolueita.

Kaavio Ihmisen elinaikainen työpanos. Jokaisella ihmisellä on oma persoonallinen profiili työpanokselleen koko elinajastaan. Kaaviossa on keskimääräisen miehen työprofiili: suuri osa nuoruudesta käytetään kouluttautumiseen, keski-ikä kuluu osallistumisessa yhteisöllisten yhteisten toimien ylläpidossa, vanhuus on avuttomuuden, työkyvyttömyyden ja osin taidetyön värittämää.

Kaavio Ihmisen elinaikainen työpanos, esimerkkiprofiilit 30- ja 60-vuotiaille miehille. Kaaviossa 30-vuotias kouluttautuu puolet ajastaan eli on poissa työelämästä, hän hukkaa, haittaa ja on avuton ja kyvytön noin 30-prosentisesti. 60-vuotias on kehittynyt yli 50-prosenttisesti haitan ja kyvyttömyyden alueilla, ja suuri osa hänen yhteisöllistä panosta, prosessityötä, leimaavat vahingolliset teot.

Työstä kertyneiden verotuottojen ohjaaminen toiseksi tärkeintä hallintotyötä

Työstä maksettava verokertymä palautuu suureksi osaksi ylläpitävän prosessityön teettämiseen. Koska verotus on ankaraa ja sen tuotolla teetetään uutta työtä, tätä yhteiseen hyvään tähtäävää työtä on määriteltävä ja valvottava erityisen tarkasti. Näin esimerkiksi lääkintä-, terveys- ja hoitotyön ulkoistamista yksityisille yrityksille eli voittoa tavoittelevaksi liiketoiminnaksi olisi rajoitettava, sillä yhteisestä verokertymästä siirtyy yritysten liikevoiton kautta noin 20-30 % rahaa hukkaan. Liikevoitot rahastoidaan usein joko pankkitileille tai ulkomaille generoimaan uutta rahaa ilman arvonluontia. Voi jopa sanoa, että harmaan talouden palkat ja voitotpäätyvät nopeasti kiertoon, tuottaen hyvinvointia. Sen sijaan optiomiljoonat jäävät välittömän talouden ulkopuolelle, eli kierrosta on otettu pääomaresursseja pois.

Tämä verokertymästä liiketoiminnan voittoihin siirtynyt raha ei palaudu yhteiskuntaan, vaan se on pysyvästi pois yhteiskunnan rakentamisesta. Näin liiketoiminta kantaa veroa verolle eli yksityinen verorahoilla rahoitettu liiketoiminta kuluttaa ainakin liikevoittoprosenttinsa verran enemmän yhteiskunnan rahoja. Yksityinen työ on usein myös kalliimpaa kuin yhteisöllisesti tehty sama työ, esimerkkinä vaikkapa keikkalääkäri, jonka kustannus on noin kaksikertainen verrattuna virassa olevaan terveyskeskuslääkäriin. Samoin yhteiskunnan tarvitsema yleishyödyllinen rakentaminen pitäisi tehdä ns. omana työnä, ei yritysten voimin. Tästä on loistavana esimerkkinä Tampereen pääkirjasto Metso. Tampereen kaupunki toteutti sen omana työnä aikataulussa, ja säästetyillä noin 20 miljoonalla markalla hankittiin kirjoja. Tätä sujuvaa ja inertiavapaata toteutustapaa kutsutaan käsitteellä Liquid decision-making.

Työn kaava, työn tase (Formula of Balance of Work):

Kaavio Työn kokonaistuloksen kaava, tehdyn työn tulos ja tase, on funktio kiinnostuksesta (tarkoitteesta, pyrkimyksistä) taitojen kautta suhteessa ylläpitävän työn ja taidetyön summasta jaettuna nollatyöllä ja vahingollisella työllä lisättynä i:llä ja säröllä.

Kaavio Työn kaavan perusteet (Formula of Work, reasons and patterns).

Työ jakautuu neljään kategoriaan työn intressin ja työn tuloksen mukaan. Työn kategoriat ovat:

  • Vahingollinen työ (elämän vastainen työ, tuhotyö, negatiivinen työ), WfD Work for Desolation. Vahingollisen työn tase on negatiivista aina kymmenenteen potenssiin (ja logaritmisesti enempäänkin). Tyypillisiä edustajia ovat terroristit, pahantekijät, pettäjät, kiusantekijät, vaikutukseltaan salakavalien, pitkäaikaisten ja systeemisten vahinkojen tekijät. Mm. kaikki Natsi-Saksan Hitlerin tarkoitteiden eteen tehty työ on ollut vahingollista. Samoin terroristityö ja vihan vallassa tehty työ, jota esiintyy mm. puolueissa ns. edunvalvontana ja luokkavihana, generoivat elämänvastaista asennetta ja työtä
  • Nollatyö (elämän kannalta turha työ, laiskottelu, yhdistetyltä hyöty- ja vahinkotaseeltaan nollaksi jäävä työ, vapaamatkustus ja työn vieroksunta) ZW Zero Work. Nollatyö on turhaa eikä se edistä mitään inhimillistä toimintaa, mutta se pitää usein tekijänsä pois vahingollisesta työstä. Nollatyö on yleisintä työtä mitä evoluutio on ihmiselle kehittänyt. Tyypillisiä nollatyöntekijöitä ovat laiskottelijat, vapaamatkustajat, työn vieroksujat, eestaas sahaajat kuten kuopan kaivajat ja täyttäjät
  • Ylläpitotyö (elämää ylläpitävä työ, elämää ylläpitävien järjestelmien rakentaminen, säilyttävä, huolta pitävä ja korjaava työ, huoltaminen, korjaaminen, hoitotyö, lääkintä). CMW Care & Maintenance Work. Tyypillisiä ylläpitotöitä ovat sairaalatyö, lastenhoito, peruskoulutus, osa ammattikoulutuksesta, osa liikennerakentamisesta, osa koko rakennusalasta, osa sivistävästä työstä, osa energiantuotannosta, pieni osa tavaratuotannosta.
  • Taidetyö (elämää edistävä työ, ideointi, visiointi, konseptointi, suunnittelu, muotoilu, virkistys, taide, musiikki, draama, jotka eivät kohdistu nollatyöhön ja vahingolliseen työhön), AW Art Work. Taidetyö luo uutta ja täydellistää vanhaa, jo olemassa olevaa. Taidetyössä maksimoituu vapaus, vastuu ja valta. Taidetyötä tehdään ylimmällä tiedolla, taidolla ja ymmärryksellä. Taidetyöhön valmennetaan ja valmentaudutaan huolta pitävän koulutuksen ja kritiikin kautta. Tyypillistä taidetyötä ovat musiikki, teatteri ja arkkitehtuuri, joita ei pidä sekoittaa yliviihteellistyneeseen soitantaan, näyttämöpelleilyyn ja rahvaan (rahvaalle) rakentamiseen.

Työn määrittely sen idean, tarkoitteen, merkityksen, tuloksen ja taseen mukaan on politiikan, yliopistotutkimuksen, hallintovirkamiesten ja kansalaisten yksi päätehtävistä. Vahingollisen työn määrää on vähennettävä radikaalein keinoin ja nollatyöstä on päästävä eroon. Ylläpitotyö ja taidetyö ovat ainoita merkittäviä työn lajeja, joille kouluttautumista on tuettava peruskoulutuksesta ammattikoulutukseen.

Ammattikoulutuksessa suurimpana ristiriitana on käsityö- ja media-alojen laaja koulutus ilman merkittäviä työllistymismahdollisuuksia. Käsityö- ja mediataidot ovat merkittävimpiä inhimillisiä taitoja kaikkien alojen ammattilaisille, mutta koulutuksen rakenteen vuoksi ne jotka tarvitsisivat näitä taitoja (mm. insinöörit, lakimiehet, hallintovirkamiehet, opettajat) eivät niitä opi, ja ne jotka nämä taidot saavat, eivät niitä koskaan pääse harjoittamaan. Tämä käsityö- ja media-alojen koulutus on tyypillistä rakenteellista nollatyötä, jonka kärsijöinä ovat opintoihin harhautetut (harhautuneet) nuoret, hyötyjinä puolestaan ovat ammattikorkeakoulut, ammatilliset kurssikeskukset ja työvoimakoulutuksesta hyötyvät tahot. Kansallisen sivistys- ja talouspoliittisena toimena koko ammattikoulutusjärjestelmä olisi uusittava, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin.

Tutkimuksellisesti mielenkiintoisiksi työn idean määrittelyn kannalta nousevat ammatit ja toimialat, joihin liittyy merkittävä vahingollisen työn ja nollatyön intressi ja mahdollisuus. Näitä ovat vahingollisen työn kohdalla usein mm. toimittajan, taiteilijan ja poliitikon työt, ja nollatyön kohdalla monen tutkijan, ns. taiteilijan ja opiskelijan työ. Vahingollisen ja nollatyön rajamailla toimivat myös monet markkinoinnin, hallinnon ja teollisen tuotannon työntekijät. Nämä nollatyön ja jopa haitallisen työn tekijät johtavat ja hallinnoivat vahingollisen työn tulosten tuotantoa ja markkinointia. Jokainen tässä ketjussa oleva kuluttaja on omalla laskennallisella osuudella samassa vahingontyössä mukana. Perhe perheeltä monet joutuvat tahtomattakin tukemaan elämänvastaista toimintaa sukulaissuhteidensa vuoksi.

Ketkä eivät saisi osallistua työn määrittelyyn?

Kaikki ne, joilla on jokin oma subjektiivinen etu valvottavanaan ja jokin etu menetettävänään työn määrittelyn vuoksi, eivät saisi tulevaisuudessa osallistua työn määrittelyyn liittyviin päätöksiin. Esimerkkinä ylempänä artikkelissa oleva tapaus muovimaali osoittaa kaksi vastakkaista intressiä yhtä vahingollisiksi, vieläpä niin että puutalo tuhoutuu kummankin osapuolen yhteisistä toimista ja he saisivat vielä helposti aikaan sodankin.Mainittakoon esimerkkinä, että mm. Kristiinankaupunkia on kymmenien vuosien aikana tuhottu maalikauppa edellä. Arviolta noin 30 % sen historiallisista puutaloista mätänee muovimaalien vuoksi.

Kaikki osapuolet, joilla on mahdollisuus ja/tai intressi subjektiiviseen hyötyyn työn määrittelyn kautta, eivät saa osallistua päätöksentekoon työn määrittelyn yhteydessä.

Myöskään ne osapuolet, jotka haluavat hämärtää ja vaikeuttaa työn määrittelyn objektiivisuutta, eivät saa osallistua päätöksentekoon työn määrittelyn yhteydessä. Esimerkiksi muovimaalarin ammattiliitto saattaa maalarin työllistymisen vuoksi tukea ja edistää haitallisen muovimaalin käyttöä puutaloa maalattaessa. Tällöin ammattiliitto joutuu vastoin rakennusfysiikkaa perustelemaan joko harhauttavasti ja valheellisesti muovimaalin soveltuvuutta historialiseen puutaloon. Tämä fysiikan kumoaminen poliittisen intressin vuoksi tekee ammattiliitosta epäluotettavan työn määrittelyssä.

Kaavio Työn kategorioiden mukaisia ammatteja. Taitelijan työ voi puhtaimmillaan olla elämää edistävää ja sairaanhoitajan elämää ylläpitävää työtä. Painonnostajan työ on tyypillistä nollatyötä, jossa ylös nostetu taakka asetetaan takaisin lähtökohtaansa ilman erityisiä negatiivisia tai positiivisia vaikutuksia. Terroristin työ on puhtainta elämänvastaista työtä.

Työn määrittelylle ja päätöksille otollisin aika

Työn määrittely on tutkijoiden, sivistyneistön ja filosofien tärkeimpiä tehtäviä. Kun työn panos-tuotos -malliin ja työn riippuvuussuhteisiin sovelletaan nykyaikaista monimutkaisten järjestelmien mallinnusta yhdessä tietokonesimulointiin, voidaan melko nopeasti tuottaa useita vaihtoehtoisia työn määrittelyn malleja päätöksentekijöille.

Jos työn määrittelyn tuloksena on jotain epämiellyttävää, esim. että golfinpeluun tase on vahvasti negatiivinen tai että valtaosa maantiekuljetuksista pitää lopettaa, emme saisi luovuttaa määrittelyn ja toimeenpanon kanssa. Juuri tällä hetkellä vuona 2012 on mahdollista aloittaa yksi ihmiskunnan tärkeimmistä sivistystoimenpiteistä eli työn olemuksen ja merkityksen määrittely. Sen mukaan suurin osa tulevaisuuden työsuhteisista asioista voidaan ratkaista kestävämmällä tavalla kuin nykyisellä opportunistisella suhtautumisella työhön.

Jos työn määrittelyyn valjastetaan esimerkiksi puolet resusrsseista joita on MIT:ssä, Googlessa, YK:ssa ja Greenpeacessä olisi kyse noin 100000-300000 ihmisen työpanoksesta. Jos he tekevät moderneilla verkotetuilla yhteyksillä ja kriittisimmällä tiedolla ja suhtautumistavalla työn määritelmälle neljä eri mallia kahdessa vuodessa, saisimme jo vuoden 2014 aikana paremman käsityksen koulutukselle, työnjaolle, luonnonvarojen jakamiselle ja listan vahinkotyön lopettamiselle.

Onko työn määrittelyyn liittyvä kaiken työn linkityksen ja riippuvuussuhteiden applikaatio vaikeata toteuttaa? Tällähän voitaisiin katsoa, missä kohtaa työn toteutusketjua työn tulos muuttuu haitalliseksi. Muuttuuko se jo heti alussa kalkkiviivoilla, kuten aseteollisuudessa, vai vasta puutalon mädäntyessä, kuten maaliteollisuudessa. Ei, kaiken työn linkityksen ja riippuvuussuhteiden applikaatio on helppoa, jos se tehdään esimerkiksi yhteiskunnallisen startupin toimesta vaikka älypuhelinsovellukseksi. Mutta jos se tehdään suomalaisella mallilla nimeltään potilastietojärjestelmä, se ei valmistu koskaan.

Työn määrittelyn ohessa on ryhdyttävä organisoimaan työtä uusilla malleilla ja mekanismeilla.

16.3.2012, Karkkilassa, Juhani Risku

_________________________________________________________

*Luokkavihasta ja muusta taloudesta kohdassa Raha ja Talous. Kirja-arviossa on mm. hahmoteltu, kumpi on kapitalistisempi, oikeistolainen vai vasemmistolainen.

Advertisements
Kategoria(t): Kritiikin idea, Prosessityö, Taide, työn idea ja määrittely. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.