4. Näin media pelastetaan – median turmatutkimus

Juhani Riskun kuusi taistelukirjoitusta median pelastamiseksi:

  1. Media ja teknologia – oletko oikeassa bisneksessä? (3.10.2011)
  2. Media kuolemankierteessä – media on avuton (8.10. 2012)
  3. Media vaikeuksissa – voiko mediaa auttaa? (20.5. 2013)
  4. Näin media pelastetaan – median turmatutkimus (25.5.2013)
  5. Journalismin pelastaminen – PRW-malli ja YLE-Sanoma-Nokia (3.6.2013 ja 20.7.2013)
  6. Journalismin omia ideoita pelastukselle (19.6.2013)

___________.___________

Tätä artikkelia edeltää analyysi ”Media kuolemankierteessä – media on avuton” (8.10. 2012). Siinä ollaan jo perustellusti huolissaan median tulevaisuudesta. Tässä artikkelissa julkaistaan ohjelmaluonnos ”Näin media pelastetaan – median turmatutkimus”, joka on versiossa 0.8 (25.5.2013).

___________.___________

4. Näin media pelastetaan – median turmatutkimus

Median ja sen sivussa journalismin pelastaminen on vakavaa puuhaa. Pelastaminen tarkoittaa jonkin olemassaolevan ja elävän säilyttämistä, mutta mikä nykyjournalismin ja printtimedian kuolleessa tilassa on niin elävää? Journalismi ja media muuttavat muotoaan riippumatta siitä mitä niiden vanhat muodot ovat. Journalismi ja media ovat siis olemassa tulevaisuudessakin, mutta uudessa muodossa ja uusin ajatuksin.

Tämän artikkelin vauhdittajana on median ja journalismin murrokseen liittyvä vakava epäkohta: kumpikin typertyy, alan tuotot lajittuvat vahingollisille tahoille ja tuotot myös varastoidaan pois yhteiskunnan kierrosta eli rakentamasta yhteistä hyvää. Lisäksi media-alan tuho liittyy keskeisimpään ongelmaan, jota olen käsitellyt ja struktuoroinut Uudempi uusi Nokia -kirjassani (2010, 2013). Sittemmin kehitin TAIC-SIMO -mallin ja InterestMachine -konseptin pelastamaan Nokiaa, Yahoota, Sonya ja journalismia. Vaikka Nokia ei asiasta välittänyt, Applen, Googlen ja Amazonin menestys ja Microsoftin pyrkiminen mallin mukaiseen toimintaan rohkaisee.

Artikkelissa on myös tiukka sävy. Se johtuu kolmesta asiasta: media on ankarassa syöksykierteessä, media tunaroi itse oman tulevaisuutensa ja media on itse kyvytön hoitamaan asiaansa. Media-ala on otettava huostaan, se ei ole enää suvereeni ja luotettava osapuoli omassa asiassaan. Tiukkuus on sallittua, kun aikuiset ammattilaiset media-talosta aina taustatoimittajaan yhtäaikaa valittavat ja ovat kykenemättömiä toimintaa. Ei auta asema, raha eikä fiksuus.

Kun artikkelissa käsitellään journalismia, mediaa, toimittajia tai media-teknologia-Internet -kokonaisuutta, tarkoittavat ne tilannekohtaisesti lähes samaa asiaa. Ne ovat aina tiiviissä yhteydessä toisiinsa, joten useimmin on aivan sama, minkä käsitteen alla aihe analysoidaan tai ratkaistaan.

Median ja sen myötä journalismin ja journalistien kytkennät yhteiskuntaan, liiketoimintaan ja valtaan ovat olleet suorat ja vahvat. Jos media menettää liiketoiminnasta suuren osan, menettää se vallasta vieläkin enemmän. Journalisti menettää palkan ja kanavan ajatuksilleen, kun nykymedia häviää.

Artikkelissa on voimakas tahtotila median ja journalismin puolesta, mutta silti kaikkia ei voi auttaa. Kun kylmällä insinöörilaskennalla lasketaan yhteen Googlen ja Facebookin keräämät mainostuotot, paperimedian kustannusrakenne, toimituksellisen sisällön kopiointi ja kierrätys, digimedian kasvu ja mahdollisuudet, toimittajien prinsessoituminen ja media-alan totaali kyvyttömyys henkilö henkilöltä ja yhtiö yhtiöltä laatia elinkelpoinen suunnitelma ja liiketoiminta, saadaan tulokseksi lause: media-ala on ollut ja on hölmöläisten hallussa. Koko media-alalle on globaalisti käymässä niinkuin Polaroidille, Nokialle ja Sonylle: mikään ajassa ja ilmassa oleva suuntaus ja kehityskulku ei saa ainuttakaan alan ja yhtiön henkilöä visioimaan, organisoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan radikaalia muutosta. Kukaan ei myöskään ymmärrä ja tue ulkopuolisten kirkasta tajua, miten media olisi strukturoitava. Silti näen juuri muutamissa media-yhtiöissä ja muutamissa sadoissa journalisteissa mahdollisuuden muuttaa enemmänkin kuin median ja journalismin tulevaisuuden paremmaksi.

Puolustan tiukkaa sävyäni samalla ajatuksella kuin Nokia-tapauksessakin: miljardibisneksen tuhoajia ei pidä käsitellä silkkihansikkain. Kriitikko on taantuvan bisneksen suurin ja arvokkain auttaja. Median ja sen myötä journalismin murros koskee globaalisti tuhansia mediayhtiöitä ja kymmeniä miljoonia journalisteja.

Kriittisyys ei siis ole pahaa tahtoa, vaan huolenpitoa. Criticism is caring.

Journalismin pelikenttä

Kun ymmärtää koko journalismin pelikentän, ymmärtää sen miksi journalismi kuolee. Journalismi toimii systeemissä, joka on funktio ihmisen intressistä sen täyttymiseen kaikin inhimillisin keinoin. Tässä systeemissä ovat mukana media, teknologia, Internet ja operaattorikanava. Jos journalistit ovat ottaneet tästä systeemistä vain tekstin, joka on osajoukko mediasta, joka on neljännes systeemistä, niin huonostihan siinä käy.

12_TAIC_SIMO_Technology-Access-Interest-Channel_Screen-Internet-Media-Operator_Businesses_linear-structure-iPad-Sim-Web-Old-media-newspaper_Juhani_Risku_201

Kaavio “Technology–Access–Interest–Channel”, kuvaa nykyaikaista median liiketoimintakokonaisuutta. Steve Jobsin sanoin, “…we make the whole widget“, eli pärjätäkseen toimialalla on tehtävä koko juttu. Näin Nokia ja Sanoma ovat samassa bisneksessä, kuten ovat journalistit, koodarit, puhelinkauppiaat ja alan muotoilijatkin.

Vanhan median muuttaessa abstraktiota uudeksi mediaksi, melkein kaikki muuttuu. 1) Paperi vaihtuu erilaisiksi medianäytöiksi, Screen Business tarjoaa lukupinnan. 2) Ammattitoimittajat, joita on sekä kouluttautuneita että kouluttamattomia, vaihtuvat bloggareiksi, ITE-toimittajiksi, erityisalojen huipuiksi ja harrastelijoiksi, ja muuten vain kiinnostaviksi kirjoittajiksi. Suomen Journalistiliittoon kuuluu lähes 16 000 journalistia vuonna 2012, mutta ehkä enää 8000 vuonna 2017. 3) Asiasisältö eli toimituksellinen sisältö vaatii asiantuntemusta, jota toimittajilla ei ole. 4) Julkaiseminen ei edellytä mediataloa. 5) Paperin ekotase on vahvasti negatiivinen. 6) Ilmoittaminen on tehokkaampaa sähköisesti. Ilmoittamisen osumatarkkuus, tarjousten lajittelu, hinnan kilpailuttaminen, tuotevalintojen tekeminen ja on-line -ostaminen on mahdollista Internetissä, ei koskaan paperilehdessä. 7) Kaikki saavat yhä kirjoittaa, toimittajatkin, mutta siitä ei enää makseta palkkaa.

12_TAIC_SIMO_Technology-Access-Interest-Channel_Screen-Internet-Media-Operator_Businesses_Finland-linear-structure-iPad-Sim-Web-Old-media-newspaper_Juhani_Risku_201

Kaavio “Suomalaisen Technology–Access–Interest–Channel -yritykset”, joka kuvaa median liiketoimintakokonaisuutta suomalaisin yrityksin. Kun katsoo kaavion mitä tahansa yhtiötä, ovat ne omilla eksoottisilla tavoilla ajaneet itsensä tilanteeseen, jossa suomalaisen median menestyshanketta ei voida toteuttaa. Operaattorit valmistautuvat bittivirran välitykseen eivätkä enää haaveilekaan sisällöistä ja palveluista, Nokia on menettänyt asemansa koko toimialalla, mediatalot kulkevat kohti säästöjä, jotta paperi voidaan pelastaa edes maakunnallisesti. Itse näen ainoastaan Fujitsun terveenä yhtiönä ryhtymään sekä Suomessa että globaalisti medialiiketoiminnan organisointiin mm. cloud-palveluiden kautta.

Vanha media jakautuu kahteen sarjaan, maakuntasarjaan ja globaaliin sarjaan. Globaaleja toimijoita ovat giganttisen suuret monimediatalot kuten News Corporation ja Time Warner. Tyypillistä maakuntasarjaa ovat Tyrvään Sanomat ja Aamulehti. Median maakuntasarja pyrkii varmistamaan asemansa paperiviestinnässä ja alueellisessa peittävyydessä. Kun pieni kuntatason tabloid-kokoinen viikkojulkaisu elää kolmen henkilön työpanoksella ja tuottaa omistajalle vuodessa 1,5 M€:n liikevaihdon makkaramainoksilla, on se kunniakasta paikallista liiketoimintaa. Silloin makkaraa ei moitita vahingollisena elintarvikkeena, koska makkara maksaa palkan. Kun puolestaan kansallinen tai alueellinen lehti ajautuu maakuntasarjaan, se toimii kuten pieni paikallismedia, mutta se omaksuu uutena ilmiönä maakuntasarjatason ajattelun. Kun makkaraa ei moitita, astutaan askel konservatiivisuuteen, menetetään journalistinen vapaus ja mahdollisuus yhteiskuntakritiikkiin. “Sen (journalismin) tehtävä on toimia vallan vahtikoirana ja pitää huolta demokratiasta” (Vehkoo Hietalan kirjoittamana Pohjalaisessa, su 7.10.2012).

Journalismin lentoturmatutkimus

Journalismi ja media-ala ovat niin vakavassa tilassa, että niissä on käynnistettävä lentoturmatutkimusta vastaava tutkinta. Mikä johti tuhoon, ketkä johtivat tuhoa ja mitä he hyötyivät? Keitä ovat nämä tuhon henkilöt ja miten he kytkeytyvät toisiinsa ja muihin ihmisiin? Mitä tuhovaikutuksia heillä on toimiessaan muilla aloilla? Miten voidaan estää heiltä vastainen toiminta ja miten vältetään samanlaisten sikiäminen? Mikä on uusi mekanismi korvauksiin? Kuinkä näiden tuhosta hyötyjien omaisuus ja varallisuus saadaan hyödyttämään yhteiskuntaa? Onko media-alan onnettomuuden aiheuttajilla jotain yhteistä? Koulutus, suku, verkostot? Journalismin lentoturmatutkimuksella on edessään vaikeita ja jopa kohtuuttomilta tuntuvia paljastuksia. Mutta niin monen sadan tuhannen ellei miljoonan ihmisen työ meni hukkaan median hölmöillessä ja Googlen ottaessa kaiken itselleen.

Journalismin lentoturmatutkimuksessa on ensin selvitettävä media-alan menneisyys, rakenne, intressit ja tulevaisuus. Sen työnimi voisi olla luovasti ”Journalismin lentoturmatutkimus”. Tähän on mallia esitetty Nokian lentoturmatutkimuksen kuvailussa, jossa juurta jaksaen tutkittaisiin ulkomaisessa omistuksessa ja hallinnassa olevan yhtiön turma, siihen johtaneet syyt ja tulevaisuuden mahdollisuudet.

Journalismin lentoturmatutkimuksessa arvioinnin kohteena ovat media-ala laajasti, printtimedia erikseen, toimittajuus, alan henkilögalleria, liiketoimintamallit, sidossuhteet, Internet ja mainostulojen kanavat.

Journalismin lentoturmatutkimuksessa on myös käytävä läpi ns. velka-analyysi, jossa aiheina ovat mm. toimittajuuden ja media-alan älyllinen velka, laiskuuden velka, tahdonpuutteen velka, ymmärtämättömyyden velka ja visiottomuden velka onnettoman nykytilan ja tulevaisuuden kannalta. Journalistien ja journalismin luotettavuuden kannalta pitäisi selvittää instituutioiden, yritysten ja henkilöiden aiheuttama vahinko. Mikään instituutio tai yritys ei ole aiheuttanut media-alan katastrofia, vaan sen tekivät yksittäiset henkilöt kaikilla median osa-alueilla.

Journalismin turmatutkimuksessa kiinnostavinta myytävää on nimilista kuvineen kaikista alan tunareista. Moni journalistin media-mogulin lapsi ei tiedä, miten hölmö isä tai äiti heillä on. Yksi printtilehti ja muutama webbi-lehti saavat maskun ja makkaran mainostulot näillä nimillä, eli ainakin joku tulee elämään journalismihaaskalla.

Journalistien näköalattomuutta on edeltänyt heidän autistinen piperrys ’juttujen’ ympärillä. Siinä missä nykyjournalismi osaa tekstissään mennä asian ytimeen, pilkuttaa ja lööpittää suvereenisti, isot pojat ottivat siltä nekun suusta ja veivät mainostulot, näkyvyyden ja tulevaisuuden. 5-10 miljoonaa journalismitomppelia ja kaksi neropattia, siinä journalismin onnettomuus.

Kaikki mediat pitää pelastaa

Ei riitä, että journalistit ja vanha sanomalehti pelastetaan. On pelastettava kaikki mediat, jotka edistävät sivistystä ja hyvinvointia. Siinä mennäänkin koulu, teatteri, kirkko ja sivistys edellä, ei painokone, ainekirjoitus ja pilkutus edellä. Alempana on 70 kohdan lista, jonka hoitaminen ratkaisee myös laajemmin median ongelmat.

Edellinen kaavio (ylempänä) näyttää TAIC-SIMO -mallin mukaisia suomalaisia media-alan yhtiöitä, joista osa voidaan pelastaa. Journalistien ja media-alan tulevaisuus on kuitenkin aivan muualla kuin oman alan vanhoissa toimijoissa. Toki muutama niistä voi toimia koollekutsujana ja rohkeana journalismin esitaistelijana, mutta valtaosa katoaa. Tässä pätee: nopein aloittaja voittaa.

Miksi Screen-business on niin vahva koko media-kentällä? Media-alan vanhoja valtiaita olivat media-talot, operaattorit, verkonrakentajat ja puhelinvalmistajat, kukin vahva itsenäisenä ja erikseen. Nyt vahvimpia ovat kokonaisuuden organisoijat, omistajat ja koollekutsujat. Näitä ovat Google, Apple ja Samsung. Jokaisella on medianäyttölaite ja sen ympärille rakennettu kokonaisuus liiketoiminnan ytimenä. Nokia on yhden näytön alihankkija, jolla ei ole enää sanavaltaa omaan liiketoimintaan.

Juhani Risku: Screen business model, trends, winners and losers: Samsung-LG-Sony-Apple-Huawei-Nokia-Fujitsu-Panasonic-Outsiders. Juhani Risku Ivalo architect

Kaavio Medianäyttölaitteen trendit, voittajat ja häviäjät. Muutamilla valmistajilla on tuote kaikkiin näyttölaiteryhmiin, muutamat ovat säälittävällä valikoimalla matkassa.

Medianäyttölaite on tekninen ratkaisu tuoda dramaturginen sisältö kuluttajan käytettäväksi. Puhelin, tabletti, erikokoiset tietokoneet ja TV ovat näyttölaitteiden ydintä. Puhelimen viereen tulee vielä muutama pienempi laite, eli mediarannekello ja medialasit. TV:n jatkeeksi tulevat elokuvasalien ja TV:n välimuodoksi ”kirjastonäyttölaite” ja kaupunkitilaan ”City-näyttö”. Hyvä kysymys on, miten Nokia aikoo pärjätä puhelimensa kanssa?

Medianäyttölaitteiden koko valikoiman tuottajat ovat vahvoilla. Apple ja Samsung poimivat koko alan voitoista 100 %. Muut koettavat seurata perässä ontuen, kuten esimerkiksi Sony. Sillä on koko valikoima näyttöjä markkinoilla, mutta Samsung on vienyt laadun ja voitot. Sony on tunnettu enää vain pelikonsolistaan.

Medianäyttölaite on vahva sen vuoksi, että se on ihmistä lähinnä oleva laite, brändi ja mieluisan sisällön lähde. Sen hankkimisen investointikustannus on optimaalinen: riittävän kallis ollakseen arvokas, käytöltään riittävän halpa välittääkseen omistajalleen intressin mukaisen sisällön, sopivan korun ja arvoesineen kaltainen, jotta se kohottaa ihmisen arvon tunnetta. Apple on vielä lisäksi sopivan ylikallis, jotta juuri sen rajoitettu määrä ostokykyisiä käyttäjiä roikkuu löysässä hirressä näyttääkseen luovalta, radikaalilta ja fiksulta. He voivat pitää yllä Applelle sopivaa ’rajallista luksusta’ pystyssä.

Medianäyttöliiketoiminnassa kiinnostaa, mikä on seuraava hitti iPhonen ja iPadin jälkeen. Siitäkin voidaan tietää aika paljon mm. teknologisesti, ohjelmistokehityksen ja dramatrugisen sisällön kautta. InterestMachine™ ja siihen liittyvät käyttöliittymät MIST UI ja BlinkUIovat yksi systeeminen ratkaisu. Se perustuu varsin uuteen ajatteluun mm. tiedon rakenteen, input/output -teknologioiden, dramaturgisen sisällön ja laajennetun todellisuuden osilta.

Taulukko InterestMachine™ ja systeeminen kokonaisuus. Taulukon monimutkaiseen tekstiin on kätketty laajempi suunnitelma kokonaisuudesta, joka edellyttää tutkimusta ja tuotekehitystä. InterestMachinen toteutus voi tapahtua joko suuren kansainvälisen yhtiön toimesta tai Wikimploi-tyyppisen yhteisön toimesta.

Journalismin käsite ja sisältö muuttuvat

Wikipedian käsitys journalismista ei enää riitä: ”Journalismi on toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja analysoida tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa.

Ei taida riittää myöskään journalistien, toimittajien, alan professorien, tutkijoiden ja yhtiöidenkään käsitys journalismista, sillä ala tuhoutuu. Journalismilla on eri kaava kuin minkä alan ihmiset ovat ulosmitanneet.

Journalismi on tässä käsitetty ihanteellisesti, eli ektremistisen eteenpäin suuntautuvan innostavasti ja positiivisesti. Journalisti on siis eräänlainen ihmisen ihanne, joka omassa määrittelyssäni olisi ns. leonardolainen eli Leonardo da Vincin, Florence Nightingalen ja Jeanne d’Arcin yhdistelmä. Tällaisena ihmisihanteena olen aika ajoin nähnyt muutaman teatteriohjaajan, insinööri-tohtori-tutkimusmatkailija-tietokirjailijan tai lääkäri-muusikko-kirjailijan. Jokainen näistä on dramaturgi, esitaistelija ja käytännön toteuttaja.

Journalismin alkusyntynä pidän alussa-oli-sana -ilmaisua, joka liittyy alkuluomisen dramaturgiseen olemukseen. Dramaturginen olemus on synonyymi systeemiselle riippuvuussuhteiden, linkitysten, ilmiöiden, asioiden, itsenäisten ja vapaiden toimijoiden elinkelpoiselle kokonaisuudelle.

Journalismi, kuten draama tai teatterikaan, ei ole tarinaa ja tarinankerrontaa, vaikka niistä niin halutaankin viestiä. Tarinan ongelma on tarinan fragmenttisuudessa, epäjatkuvuudessa ja irtolaisuudessa. Jos tarina liittyy jotenkin journalismiin, draamaan tai teatteriin (tai elokuvaan, juttuun, kertomukseen, artikkeliin jne.), on se osakokonaisuus jostain suuremmasta. Tarina on pala kokonaista elämää. Silloin kun koko elämää on vaikeata kirjoittaa auki, kannattaa kirjailijan ja toimittajan silkasta rajallisuudestaan ottaa siitä kakkulapiolla pala ja kirjoittaa vain puolikas. Kirjoita mieluummin tulitikusta kuin koko rasiasta. Rajoittuneissa ja mihinkään liittyvissä rajallisissa tarinoissa on kirjallisuuden, elokuvan ja journalismin juttujen ahdingon, heikon laadun ja tulevaisuuden syy. Syy ei ole kerronnan tiivistämisen, pilkuttamisen ja lööpittämisen. Tämä journalismin ’ainekirjoitusulottuvuus’ on jo hiukan säälittävää katseltavaa, sillä kirjoittajakoulut keskittyvät kilttien tyttöjen tarpeeksi hyvien aineiden tuunaamiseen. Alan pojat ovat tässä samoja tyttöjä. [Kun aikanaan 1990-luvulla perustin Rikastin-moottoripyörälehden, sain jutuiksi 10000-25000 merkin matkakuvauksia ja korjaustarinoita ilman välimerkkejä, kappalejakoja ja isoja alkukirjaimia. Niitä oli mahdotonta lukea, ymmärtää ja editoida. Kirjoitusohjeiksi sanoin näille rasvaposkille, että aina kun kirjoittaessa nielaisee, tulee pilkku, ja aina kun mielessään huudahtaa vittu, tulee piste ja kappaleen vaihto. Juttujen rakenne, luettavuus, taso ja sisältö kohosi kerralla. Tämä oli ns. Me Tarzan, You Jane -kirjoittajakoulu, kesto 30 sekuntia.]

Kun journalismin käsite laajennetaan niille alueille, joissa on kyse idean alkusynnystä, kokonaisuudesta ja niiden toteuttamisesta, alkaa journalismin kuolema tuntua aika reilulta ja selvältä. Journalistit ja media-yhtiöt ovat omaa rajoittuneisuuttaan aiheuttaneet alan kapeutumisen ja kehityksen romahduksen. Mediat, kuten teatteri, koulu, kirkko ja Internet, ovat luontaisesti journalistien kompetenssin ulkopuolella, mutta niin ovat valtion- ja kunnanhallintokin, yritysten ja ihmiskunnan suhde, työ ja työn idea, lastenkasvatus, liikenne…

Journalismi on tarinan sijasta kokonaisuus, josta ehditään kirjoittaa vain osa. Kokonaisuus kuitenkin edellyttää journalismilta enemmän kuin juttuja. Journalismin (myöhemmin draaman, teatterin, elokuvan, jutun, kertomuksen, artikkelin…) alku on sanassa eli ilmiön synnyssä ajatuksesta, tahdosta, datasta ja merkityksestä. Olkoon tämä uuden journalismin osakokonaisuutta suurempi agenda.

Journalismin teema-avaruus ja sisällöt

Yksi alla olevan listauksen vauhdittajista on Johanna Hietalan tekemä haastattelu Johanna Vehkoosta Pohjalaisessa su 7.10.2012. Kun Vehkoo sanoo “Nyt kannattaa investoida uusiin työtapoihin, laatuun ja ilmestymismuotoihin”, hän varmasti tarkoittaa jotain. Koska se ei selviä kovin helposti yleistä hyvää tarkoitavista lauseista, kuten ”... journalistisessa kentässä on useita idearikkaita ihmisiä, joilla on hyviä ratkaisuja tämän päivän ongelmiin...”, on journalismin pelastamiseen saatava jotain konkretiaa. Oma panokseni on koko vanhan journalismin romutus, riepotus, uudelleen strukturointi, koulutus, uuden agendan laajentaminen yli kaikkien odotusten ja jokaisen kohdan täydellinen suorittaminen ja hiukan ylikin. Luuliko joku, että jokin temppu riittää?

Mihin journalismin pitää keskittyä? Alla 70Jours-listausluonnos aiheista, jotka ovat tulevaisuuden journalistien keskeisintä työkenttää:

  • Muoto-opillinen kokonaisuus – tunnistaa kokonaisrakenteen
  • Syntyprosessin täydellisyys – tuote ja palvelu on kvanttisuure
  • Konseptoinnin uusi dynaaminen rakenne – ketterä toteutus heti
  • Ilmiöiden rakenteen mallinnus, tärkein malli konseptoinnissa, prototypointi
  • Pieni suuressa, suuri pienessä – rakeisuuden tunnistaminen
  • Järjestyksen luominen – ajatuksellinen ja rakenteellinen ihannemalli
  • Ilmiöiden evoluution strukturointi – Prim-Trad-Mod-Fut -malli
  • Funktio = muutoksen muuttumaton laki, ihminen funktioksi
  • Vaikutussuhteiden tunnistaminen – ilmiön rakenteen ulkoinen ulottuvuus
  • Riippuvuussuhteiden tunnistaminen – ilmiökokonaisuuksien ymmärrys
  • Suuruusluokkataju – ilmiön laajuus ja ensimmäisyys
  • Monimutkaisuuden hallinta – kaikki on monimutkaista, kyse on hallinnasta
  • Tärkeysjärjestys – priorisoinnin kumulatiivinen (ei subtraktiivinen) vaikutus
  • Systeemisyyden organisointi – jokaisen ilmiön toteutus kokonaisuutena
  • Pyrkimys selkeyteen – ymmärrettävyyden ja käytettävyyden korostaminen
  • Inertiavoimien tunnistaminen ja hyväksikäyttö
  • Visualisointi – tärkein mobiliteetin aistiulottuvuus
  • Taiteen syntyprosessien soveltaminen – mielen flow ja execution
  • Sumeiden järjestelmien soveltaminen – käsitteettömyys ja esikuvattomuus
  • Kriittisten polkujen yhdistäminen – pakkotilanteet haltuun
  • Assosiaatioverkkojen muodostaminen – mitä kaikkeen linkittyy
  • Luovuuden kriittinen arviointi – jargonin ja harhan poisto
  • Luovan organisaation kehittäminen – visioiva ja aikaansaava joukko
  • Kokonaisratkaisujen esittäminen – arkkitehtonisuus, muoto-oppi, solutionit
  • Heikkojen ja vahvojen signaalien erottelukyky – tasapaino
  • Päättelyketjujen muodostaminen – tärkeintä monimutkaisissa prosesseissa
  • Nopea mallinnus – konseptoinnin tärkein milestone
  • Kaikkien hankkeiden ristiinajo – edellisten järjestelmien cross check
  • Itseorganisoituvien karttojen rakennemallien soveltaminen
  • Kokonaisuuden hallinta – Big Picture ja sen johtaminen
  • Käsitemäärittely – ilmiön luonteen, ajattelun ja toiminnan funktio
  • Kaaos menetelmänä – johtajuuden design-taso
  • Välitön kommunikaatio – spesialistit ovat tärkeämpiä kuin team leaderit
  • Johtaminen – vision, sisällön, merkityksen, toteutuksen ja tuloksen johtaminen
  • Paniikkijohtamisen malli – patouttaa päätökset jotta laatu nousee
  • Kommunikaatioilmapiiri – mikä tieto ja taito siirtyy yhteiseksi
  • Käsitteetön ajattelu FLOW mielen, käden ja silmän yhteistyö
  • Ihanteen mukainen toimintamalli – rohkeuden vahvistaminen taidolla
  • Filosofian ja kulttuurin sopusointu – organisaatio on sivistettävä
  • Motivaatio resurssina – kompetenssin, ahkeruuden ja mandaatin funktio
  • Ihmislähtöinen suunnitteluideologia – ihminen tuodaan uudelle tasolle
  • Kypsyyden arvostus – senioriteetin, kompetenssin ja intohimon funktio
  • Ainutkertaisuuden kunnioitus – sitoumus kokonaisuuksien toteutukseen
  • Diversiteetin kunnioitus – funktiona leonardolaisuus, fokus ja overlap
  • Dynaamisuuden kunnioitus – taitojen ja ominaisuuksien arvostus
  • All is Enough – Vain kaikki on kylliksi, täydellistämisen metodi
  • Why – why – why, miksi -kysymyssarjan viiltävä voima
  • Kritiikki – huolenpidon ja perustelun järjestelmä
  • Pahan vähentäminen → lapsien, kotien, ilon, ahkeruuden ja auttamisen suojelu
  • Maailman pelastaminen → agenda yksilöstä yhteisöön 24/7/52/elinikä
  • Työn idean ja taseen määrittely → organisointi ja strukturointi
  • Työn globaali organisointi → Wikimploi-mallin johtajuus journalismille
  • Maailman taiteistaminen → elämää edistävän taidetyön läpimurto
  • Rahan uudeellen määrittely → spekulaation ja keinottelun alasajo, tasajaon toteutus
  • Ymmärryksen edistäminen → koulutuksen ja sivistyksen uusi kulttuuri
  • Maailman täydellistäminen → musiikin, teatterin ja arkkitehtuurin uusi tuleminen
  • Edustuksellisuuden alasajo → yksilön ja ainutkertaisuuden korostaminen
  • Paikallisuuden edistäminen → globalisaation alasajo, paikallislaadun korotusohjelma
  • Paikallishallinnon uudistus → valmistelun ja päätöksenteon uusjako
  • Vahingollisuuden estäminen → vahinkojärjestelmien systeeminen alasajo
  • Siviilirohkeuden edistäminen → ylimmän vapauden tarjous ja oikeus siviilirohkeille
  • Henkisen kasvun edistäminen → huolenpito lapsista ja uusi aikuisuus, kritiikin kukoistus
  • Peterin periaatteen estäminen → vastuu kouluille ja kasvatukselle, nopea GRO
  • Rooman klubin tehtävien ottaminen → järkeä, tehoa ja ryhtiä Roomaan
  • Uusien kaupunkien rakentaminen → 7500 x 10000* -säännön EEHT** toteutus
  • Dramaturgisen sisällön edistäminen → tunteen ja älyn voimaa nyt-hetkeen
  • Tutkimus- ja auttamismatkailun edistäminen → huvi- ja riistomatkailun alasajo
  • Luottamuksen ja riippuvuuden voimistaminen → säädösten ja lakien vähentäminen, uusi läheisyys ja luottamus
  • Poliittisten järjestelmien alasajo → päivänpolitiikan korvaaminen ammatillisuudella
  • Teknologisen kehityksen elämää edistävä käyttö → teknologian sisäinen ohjaus, luottamusmalli.

Yllä lueteltu listaus edellyttää rakenteellisuutta, tutkimusta ja käytännön toimeenpanoa. Ne edellyttävät johtajuutta kokonaisuudessa ja detaljeissa. Täysin uusi koulu, koulutusjärjestelmä ja opettajuus saadaan luoda, sillä vanha on ollut jo ajat kelvoton. Voi vain kuvitella, millä innostuksella journalistit lähtisivät visioimaan ja toteutamaan uutta agendaa. Palkkaakin maksettaisiin, mutta 35 % pienempänä. Viisasta johtajuutta on myös se, että kaikki vastuussa olleet ja epäonnistuneet joutuvat rivimiehiksi ja -naisiksi. He saavat olla toteutus- ja johtamisketjun viimeisiä, toisin kuin nyt, kun heitä nimitetään yhtiöiden johtajiksi, valtion johtaviksi virkamiehiksi ja professoreiksi.

Voin kuvitella monta ammattiryhmää ja kaupallista yhtiötä, jotka pystyvät nykyjournalisteja paremmin toteuttamaan yllä luetellun listan kohdat. Jo yksin Google olisi sellainen tai Otaniemen insinöörit, jos heidän opportunistinen ja suurin osin vahingollinen tahto saataisiin suunnattua kohti ihanteellisuutta. Maailman tuottoisin liiketoimintakin tulee syntymään em. listan mukaisesti. Mutta koska nykyjournalistien työ loppuu muutamassa vuodessa, kuten loppuu nykyjournalistien koulutus ja alan tutkimuskin, kannattaa suuri abstraktiomuutos SAM (Big Abstraction Shift BAS) toteuttaa journalismissa.

SAMBAS eli journalismin Bauhaus-koulu. Journalismin suuressa abstraktiomuutoksessa kannattaa alan rakenne ja koulutus laatia historiallista Bauhaus-koulua vastaavasti mukaillen (Bauhaus 1, Bauhaus 2). Sen sijaan että journalistit tuunaisivat ainekirjoituksiaan, pilkuttaisivat vimmoissaan ja lööpittäisivät ingressejään, he ottaisivat johtajuuden ja organisoinnin maailman tärkeimmistä asioista. Tämä voitaisiin toki tehdä myös ns. Wikimploi-mallissa ja Macrowicinomicsissa, mutta tehtävän saa ensimmäinen kykenevä ja voimakastahtoinen. Olkoon nyt sitten vaikkapa journalisti.

Sambas-koulu voidaan perustaa verkostona savuaville journalistikoulujen perustoille. Näitä kouluja on Tampereella, Sanomassa ja maailmalla yhteensä ainakin 600. Kun niiden kaikki (KAIKKI) professorit, opettajat, tutkijat, hallitukset ja työryhmät potkitaan pois ja uusi ohjelma laaditan listan 70 kohdan mukaisesti, saadaan neljässä vuodessa kouluista yli 100 000 ammatilaista, jotka voivat muuttaa maailmaa paremmaksi. He työllistyvät heti ja saavat aikaan innostusta, hyvinvointia ja tuottavaa liiketoimintaa. Edellyttäen, ettei yksikään vanhan koulun ihminen saastuta Sambas-mallia.

Kun Sambas yhdistetään Wikimploi-mallin mukaisiin Wikimplace-keskuksiin, on meillä parissa vuodessa 25-30 miljoonaa ihmistä verkottuneena maailman kaikissa kaupungeissa toimimaan täysin uudella tavalla listan toimialueilla. Tätä maailman brain power -masiinaa (Brain Power Machine) voidaan kohdentaa minkä tahansa asian visiointiin, suunnitteluun ja ratkaisemiseen. Jos esim. Haiti haluttaisiin jälleenrakentaa, 100 000 Wikimlpoyeeta ja journalistia suunnittelisi ja organisoisi koko toteutuksen kahdessa viikossa. Kolmannella viikolla meillä olisi 1500 UNHCR:n palkkaamaa ammattilaista, 500 rakennusyhtiötä, 50 000 rakentajaa ryhtymässä normaaliin työhönsä Haitilla. Mutta, yhdellä erolla vanhan koulun malliin nähden: jokainen toimii ensin altruistisesti ja sitten vasta liiketaloudellisesti. Jokainen työhön kutsuttu on velvollinen kehittämään panoksensa ja tuotoksensa edistämään hankkeen toteutusta konseptuaalisesti, laadullisesti ja kokonaisvaltaisesti. Tässä jokainen on luomassa kilpailukykyistä liiketoimintaa sille, kun 200 miljoonaa ilmastopakolaista muutetaan Siperian, Kanadan ja Euroopan uusiin ekologisiin kaupunkeihin (joita ei vielä ole, mutta joista tulee seuraava triljoonien eurojen bisnes). Tätä on uusi journalismi.

Uuden journalismin media-tuotteita (julk. ma 27.5.2013)

Ketkä ovat epäluotettavia ja -päteviä median pelastamisessa?

Median pelastamiseen eivät voi osallistua ne viimeiset 5-10 vuotta vastuussa olleet, joiden ammattitaidottomuuden, laiskuuden ja kyvyttömyyden johdosta media on kuolemassa. Näitä sivuutettavia ovat mm. mediatalojen hallitukset, median miljoona- ja miljardibisneksen omistajat ja johtajat, toimittajat, journalistit, alan professorit, tutkijat, opettajat, ammattiliittojen henkilöt, Ohranjyvän ja Pressiklubin nurisijat ja heidän typerryttävästä vaikutuksesta vahingoittuneet ihmiset. He saivat yrittää jo vuodesta 2004, jolloin Google meni pörssiin, media-ala oli kiihtyvästi digitalisoitumassa, media-alan moniosaajien koulutus laajeni logaritmisesti, digikuvaus räjähti Internetiin ja ensimmäiset digilehdet ilmestyivät ilmaisine sisältöineen. Kukaan ja mikään ei ole niin epäluotettava media-alan uudelleenorganisointiin kuin media-ala ja sen henkilöt itse. Vakava todiste siitä, että edes media-alan konkarit eivät pysty auttamaan alaansa, seuraava lausunto. Eero Lehti: ”En osannut enää ratkaista niitä asioita, jotka olivat edessä” (kysyttäessä häneltä, miksi myi lehtitalonsa. Kuuntele tai lataa mp3 tästä).

Journalismin johtajuus

Journalismin pelastaminen kansallisesti ja erityisesti globaalisti edellyttää sisäisen johtamisen ryhtiä. Siihen on yksi johtamismalli:

Kaavio ”Vietit – tahto – pakko – vapaus, alkuvoimat ja konteksti  ihmisen liikuttajina, Juhani Risku 2012. Ihminen kuljettaa aina mukanaan kokonaista olemuksensa avaruutta, sitä kumulatiivista kokonaisuutta, johon tahdonilmaisut ja toiminta perustuvat. Kaavioon on sijoitettu Steve Jobs, joka oli ehdoton tahtoihminen, ja myös esti aktiivisesti heikkojen ja keskinkertaisuuksien vaikutuksen. Jobs oli akselilla vietit tahto vapaan intuition vallassa, eli hän toimi sekä reaktiivisesti että kohdisti intuitionsa tarpeen mukaan tarkasti.

Kaavion mallin mukaan journalismia johdetaan edestä ja esimerkillä, ehdottomuudella viettien ja tahdon johdattamana läpi pakon suuntana vapaus. Vai oliko jollain mielessä Elop-Ahtisaari -ketjun, HP:n johtajasotkujen tai SOTE-uudistuksen soveltaminen journalismin pelastukseen?

Journalismin uudistamisessa johdetaan 70 kohdan listaa, Sambas-koulua ja media-alan yritysten henkistä suuntaa. Onko journalismin johtaja Murdoch, onko se Berlusconi vai onko se Leenin? Ei kukaan heidän kaltainen, vaan se on viiltävän ankara ja ehdoton moniottelija, joka murskaa nurkuvat keskinkertaisuudet nokioihin, arkkitehtikilpailujen voittajiksi ja Suomen kuoleviin kuntiin. Ensimmäistäkään kontekstuaalista bimboa ei saa päästää lähelle journalismi-hanketta.

Sanoma Newsin tulevaisuus

Median ja journalismin turmatutkimus on alkananut kaksi päivää ehdotuskeni jälkeen. Ajoitukseni on loistava. Sain tämän journalismin pelastusartikkelini valmiiksi la 25.5.2013, kuten lupasin viisi päivää aikaisemmin. Artikkelissa on koko ala muotoiltu uusiksi, eli siinä ollee uutta ajattelua ja nopeutta.

Valitettava fakta on, että Helsingin Sanomien levikki on laskenut 45 000 tilaajalla seuraavasti:  lehden 7-päiväinen levikki oli 383 361 vielä vuonna 2010, kun tilaajia oli viime vuoden lopussa enää 337 962.

Miten käy Sanoma Oyj:n journalismin? Moni asia on ennustustakin tarkemmin todettavissa insinööriajattelua soveltaen. Tässä lista:

  1. Levikki putoaa ohuen ja laimennetun tabloid-lehden vuoksi noin 100 000 tilauksella nykytasosta, eli vuoden 2014 tammikuussa tilaajia on enää 220 000. Syy on tabloid-koon, vähentyneen sisällön ja siirtymisen lukemaan netistä kaiken oleellisen
  2. Nuoret eivät tilaa ja lue sanomalehtiä. On vain ajan kysymys milloin viimeinen lukeva vanhus kuolee
  3. Journalismin tasoa ei voida ylläpitää, koska toimittajakuntaa joudutaan pienentämään 30 %
  4. Sanoma Ventures -ryhmä tekee sitä minkä suuremmat toimijat Google, Yahoo, Facebook, eBay, Amazon, Apple, TV-yhtiöt ja kauppapaikat tekevät jo nyt, laajemmin ja paremmin. Venturesin ongelma on se, että mainitut tahot lokalisoivat palvelunsa Suomeen ja Eurooppaan, jolloin niihin verrattuna pieni Sanoma vain tuhlaa osakkaiden rahoja puuhastelussaan
  5. Sanoma Ventures -ryhmässä tapahtuu pian suuria henkilövaihdoksia, sillä siinä ei ole kuin yksi puolipätevä henkilö verrattuna keitä edellisen kohdan  yrityslistalla on tiimeissään. Keskinkertaisuudet on poistettava
  6. Sanoma Ventures -ryhmän avoimet työpaikat paljastavat strategisen linjan olevan harrastelijamainen. Online-rekryt keskittyvät fittness-alan rakentamiseen ja markkinoimiseen. Webdesigner ja -developer ja database -rekryt tarkoittavat pienen käytännön tiimin rakentamista mahdottoman tehtävän ympärille. Nämä ja muutama Account manageri ei pysty hoitamaan ulkoistettavana paremmin onnistuvasta tehtävästä. Venturesin huono strategia on hyväksytty johdossa, joka ei ole tietoinen toimintatavasta tai visio on huono
  7. Sanoma Innovation Accelerator -ohjelma on suora kopio Nokian Venture Challenge -ohjelmasta. Se on virtuaaliorganisaatio, jossa 150 henkilöä tasan sen mukaan, miten heidät on organisoitu ja heitä johdetaan. Ennuste on huono, sillä liika nokialaisuus näkyy läpi. Nokia ei koskaan onnistunut omissa Venture- ja Innovation Accelerator -hankkeissaan. Firma on nyt Microsoftin hallussa ja kaikki hankkeet ja ideat vanhenivat yhdessä yössä Symbianista Windowsiin
  8. Sanoman tulevaisuutta ei saa katsoa journalististen lasien läpi, kuten ei muutakaan mediaa. Valtaosa johtajista on vaihdettava, kuten eivät media-alan henkilötkään pysty uudistamaan omaa alaansa. Sanomassa nähdään suuret potkut hallitusta myöten
  9. Sanoma Oyj:n johto perustaa strategiansa 1) journalismin romanttiseen harhaan, 2) printtimedian tekohengityksen, 3) webbi-median onnistumiseen, vaikka ollaankin 4-5 vuotta myöhässä, 4) Venture/Innovation -tiimien keskinkertaisuuksiin ja 5) omaan kykyyn pelastaa yhtiö, kun samaan ei pysty Gracia Martore, S.I. Newhouse, Patrick J. Talamantes eikä Rupert Murdoch.

Voiko Sanomaa auttaa? Kyllä voisi, mutta yleensä kukaan ei ota apua vastaan. Kun ei Nokia ja Sonykaan, niin miksi Sanoma sitten ottaisi?

Sanoma Oyj:n kaava on yllä luetelluissa 70 kohdassa, johon yhtiön kannattaisi sijoittaa vuosittain 100 milj. €. Vastaava summa otettaisiin kahdelta partnerilta ja Tekes-Sitra -ketjulta. Kolmessa vuodessa ryhmän liikevaihto olisi 0,7 mrd €, jonka lisäksi globaali konsultointi olisi arvoltaan samaa luokkaa. 1,4 mrd €:n liikevaihdosta marginaali olisi 20 %, jolloin liikevoitto olisi enemmän kuin nykyinen 230 milj. €. Osakeannilla kerätään lisäksi 400 milj. € yritysostoihin. Toimittajakunnan, tarpeettoman väliportaan ja statistien irtisanomisilla säästetään 200 milj. €, toimistotilan puolittamisella 4 milj. €/vsi (koko Sanoma-konsernin 60 milj. € säästötavoite ei riitä). Pienellä bonuksella voidaan vauhdittaa 1 mrd €:n konsultointia ja myyntiä erikseen News Corporationille.

Sanoma Oyj:ssa, toisin kuin Nokiassa, on vielä sijaa isännän äänelle. Ongelma on vain se, että isäntä ei voi enää luottaa media-alan ja journalismin ammattilaisiin. He ovat pitkäaikaisia sarja-epäonnistujia, ns. emeritus-luusereita. Sanoma Oyj:n kaksi tärkeintä johtajaa ovat hallituksen puheenjohtaja ja luova johtaja. He visioivat ja johtavat uuden Sanoma Oyj:n muutoksen.  Nämä viimeiset rivit antavat toivoa Sanoma Oyj:lle.

Sanoma Oyj:n menestyksellisen strategian ydin on seuraava:

  • disruptiivinen visio: asemoida Sanoma uuden journalismin ja Googlen edelle (karkeasti: 70 kohdan lista ja Googlen algoritmit ja tulorahoitus)
  • disruptiivinen strategia: mennään ihanne edellä, ei journalismi. Se tarkoittaa, että median organisoivat muut kuin media-ihmiset ja journalistit
  • disruptiivinen asemointi: rakennetaan uusi journalistinen mediatalo, joka isännöi media-alaa visiolla, organisoinnilla ja konsultoinnilla
  • disruptiivinen johtaminen: päätoimittaja hoitaa toimituksen, niin kauan kun toimitus on olemassa. Media-yhtiötä puolestaan johtaa visio ja vision luoja, ei toimitusjohtaja, hallitus tai journalisti. Näin mediatalossa, kuten olisi Nokiassakin, luova johtaja olisi voinut pelastaa yhtiön. Unohtakaa journalisti vision johtajana, hän kirjoittaa. Visionääri johtaa.

Mitä on disruptiivinen visio? Vanha visio on ainekirjoittamisen jatkaminen ja tehdä aineiden tuunauksella bisnestä. Uusi disruptiivinen visio on sitä mitä kukaan ei osaa ja uskalla tehdä. Kaksi asiaa tarvitsee mullistuksen: 1) Journalismi ei enää ole kilpailutekijä ja differoiva tuote. Sisältö kloonataan, lainataan ja lokalisoidaan, etenkin paras sisältö. On siis muutettava journalistisen sisällön idea (ks. 70Jours -kohdat). 2) Median mainostuottojen kanavointi. Tuotot ovat kadonneet Googlelle. Nykysisällön vieminen verille kilpailtuun Interentiin ei takaa tuottoja enää. On tehtävä sellaista tuottojen saamiseksi, jota Google ja Facebook ei tajua. Jos Googlen eli kahden insinöörin algoritmi on vienyt pääosan koko media-alan tuotoista, on laadittava sellainen algoritmi, joka mykistää Googlen.

Mitä on disruptiivinen strategia? Strategia tietysti perustuu visiolle, joka on uusi asemointi journalismissa ja Googlen valtiuden alla. Koska 70 kohdan lista on vielä kaukana journalistin ymmärryskyvystä, ja Googlekin yllätti media-alan housut nilkoissa, strategian laativat enemmänkin insinöörit kuin runoilijat. Heitä paremmin strategian tekevät arkkitehdit ja pieni humanisti-visionäärien tiimi. Strategia sitoo yhteen kansalaiset, lukijat, nuoret ja aktivistit, mutta se ei ole Some, sosiaalinen media. Se on enemmän, koska uusi journalismi on ajatuksen, keskustelun ja käytännön toimimisen kenttä.

Mitä on disruptiivinen asemointi? Kun mediatalo asemoi itsensä maailmanluokkaan, tuntuu se Suomesta katsoen mahtipontiselta ja mahdottomalta. Mutta kun asiaa katsoo maailmalta, niin siellä ovat ongelmien edessä media-alan miljardiyritykset kuten News Co, Sony ja Hearst, jotka eivät vieläkään tiedä mitä tehdä. Mikä tahansa pienikin media-yhtiö voi nerokkaana toimijana mullistaa koko alan, jos sillä on visio ja vahva johtaja, joka vie sen läpi. Google ja kaksi insinööriä, Apple ja yksi pudokas, Facebook ja yksi varas, kaikki onnistuivat. Sanoma on kahdessa vuodessa maailman median uudistaja, jos työ aloitetaan reippaasti heti.

Mitä on disruptiivinen johtaminen? Journalisti johtaa kirjoittaa ja johtaa toimitusta. Median ulkoinen toimitusjohtaja johtaa yhtiön viimeisen viivan alla olevaa numeroa. Printtimedian yksikään johtaja ei ole onnistunut johtamisessaan, ala surkastuu. Menestyvän median johtajat johtavat monopolimedioita. Disruptiivinen johtaminen media-allalla on sitä, että visiota ei ymmärretä media-alalla, sitä vastustetaan kaikkialla ja kaikin perustein, sen ihanteellisuutta pelätään ja visiojohtajan ajatuksia pelätään. Silloin kaikki on kohdallaan ja radikaali journalismi ja liiketoiminta voittavat.

Uusi Sanoman toimittajakoulu voisi olla uuden journalismin yliopisto, SAMBAS-instituutti. Kun Suomeen perustetaan keskinkertaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen typistämisen rahoituksella uuden journalismin akatemia Sanoman toimittajakoulun raunioille, saamme ilman taakkoja olevan ja historiallisesti hyvän yliopiston laitoksen. Se sijoitetaan Sanomatalon neljään ylimpään kerrokseen. Tämä SAMBAS-instituutti kouluttaa vuosittan 50 uutta journalistia ja 30 muunto- ja poiskoulutettua media-henkilöä. Nämä 30 ja 30 muuta ammattilaista konsultoivat maailmalle uusia journalistikouluja 60-100 milj. € vuosimyynnillä seuraavien vuosien aikana, noin 40 % katteella.

Q&A – kysymyksiä ja vastauksia

Onko kaikki edellinen eli journalismin uusi rakenne mahdollista? On kyllä, mutta ei Suomessa, ellei aivan yllättäen Sanoma Oyj:ssa.

Miksi ei Suomessa? Siksi, että “You don’t listen, you don’t understand, you don’t believe, you don’t care.” Suomessa on pompöösi tutkimuksen ja kehityksen rahoitusmalli, joka kulkee usean suodattimen läpi. Siinä missä journalismin uudelleenorganisointia pitäisi globaalisti tukea YK:n, EU:n ja CIA:n toimesta (ettei tuleva nykyjournalistien joutilas joukko ryhdy terroristeiksi), sitä voisivat Suomessa edistää Tekes, Sitra, Suomen Akatemia, yliopistot, TEM ja hallitus. Mutta rahat on sidottu hankkeisiin, joista moni on lähellä nollaa, emme vain tiedä kummalla puolella. Suomessa tarvittaisiin perustava rahoituksen perkaus- ja puhdistusoperaatio, jossa mm. noin 20% Tekesin rahoittamista tarpeettomasta tutkimuksista lopetettaisiin. Monien rahoitusta saaneiden yhtiöiden liiketoiminnan osa perustuu hyväkatteiseen `kehitykseen´, jota kukaan ei seuraa eikä arvioi. Sieltä olisi saatavissa median tarvitsema vuosittainen 100 miljoonaa euroa, yrityksiltä toinen ja TEM:ltä kolmas osa.

Suomen (ja maailman) tilannetta pahentaa se, että journalismia katsotaan journalististen lasien läpi. Se tarkoittaa, että besserwisser-asenne vahvistuu siellä, missä asianosaiset itse eivät osanneet tehdä mitään. Toimittajat ovat prinsessoituneet ”juttujen” kirjoittamiseen teiniromanttisella vimmalla niin Suomessa kuin maailmallakin. Luultavimmin median tulevaisuuden hankkeita rahoitetaan valtiollisesti mediayhtiöiden, journalistiliittojen, yliopistojen ja pellehermanni-start-uppien kautta (pellehermanni 2). Pilkutus, lööpitys ja nurina jatkuvat, media kuolee.

Voiko media-ala ja Sanoma Oyj itse katsoa kriittisesti omaa toimintaansa ja tilaansa? Eivät voi, ne ovat saaneet tehdä sitä jo kahdeksan vuotta. Vain ulkopuolinen henkilö tai tiimi pystyy käymään läpi median-alan, journalismin ja Sanoma Oyj:n tilan kriittisesti, ja visioimaan, suunnittelemaan ja johtamaan ne yli murroskauden. Kustannus on 25-200 milj. €/vsi riippuen tehtävän mitoituksesta. Vt. päätoimittajan kertoma lukijalähtöinen hienosäätö ei riitä (video ajassa 1:35).

Onko Sanomassa tarvetta oman journalismin analyysille ja kritiikille? Ei ole. Helsingin Sanomien journalistinen sisältö ja osaaminen on jo parasta luokkaa, eli liiketoiminnan rapautumisen syy ei ole journalismissa, siis siinä samassa sisällössä, jota kaikki tekevät. Näin vt. päätoimittajan linja ei auta Sanomaa tuottavammaksi, mutta pitää journalistisen tason hyvänä niin kaunan kun heillä on toimitus. Sanoma Oyj:ssa on tehtävä tulevaisuuden eteen aivan muita asioita.

Auttavatko digimediaan ja mobiiliin satsaaminen Sanomaa? Eivät auta. Tekohengitystä se tietysti on paperilehden levikin laskiessa kiihtyvästi. Mutta siinä missä paperilehden 30 minuutin lukukertaa kohden saatiin myytyä 500 mainosta, saman 30 minuutin tablettijulkaisua kohden saadaan myytyä 40-50 mainosta. Sanoman kohdalla digimediaan ja mobiiliin satsaaminen on myös kallista, sillä he joutuvat ensin tekemään

Onko Helsingin Sanomien päätoimittajan tehtävät oikein asetettu? Ei ole. Kuten vt. vastaava päätoimittaja Venäläinen toteaa: päätoimittajana johdan toimitusta ja journalistista linjaa. Kun Sanoma Oyj:n hallitus ja toimitusjohtaja ovat asettaneet aikasemmalle päätoimittajalle Mikael Pentikäiselle muutakin kuin toimituksen johtamisen, on mennyt painolaatat ja valoladonta sekaisin. Katsotaan, mitä Sanoma-konsernin toimitusjohtaja sanoo (kohdassa 1:11):

Harri-Pekka Kaukonen: ”Päätoimittajan tehtäväkenttä on hyvin laaja. Se on sisällön johtamista, toimituksen johtamista, uudistusten läpivientiä, ja ja tää on niinku laaja kokonaisuus ja tää luottamus_pula kohdistuu tähän koko koko tehtävään ja siihen tulevaisuuden haasteisiin ja kykyyn johtaa sitä.

Mitä muuta Mikael Pentikäisen piti johtaa kuin juttujen kirjoittamista? Hänen piti johtaa ” uudistusten läpivientiä, ja ja tätä niinku laajaa kokonaisuutta…” Työ kaatui tulevaisuuden haasteisiin ja kykyyn johtaa sitä. Yhden ahkeran ainekirjoittajan tehtäväksi oli Sanoma-konsernissa annettu median ja journalismin infrastruktuurin visiointi, strukturointi, organisointi, toteutus ja johtaminen. Ovatko yhtiössä kompetenssit kohdallaan? Tärkein epäonnistuja Sanoman media- ja journalismiuudistuksessa on strategiasta ja digitaalisesta
liiketoiminnasta vastaava johtaja John Martin ja kehityspäällikkö Lassi Kurkijärvi. Toimitusjohtaja on tietenkin Martinin työn ohjaaja, valvoja ja hyväksyjä. Hallituksessa puolestaan on kaksi henkilöä, joilla on 5-10 -prosenttinen ymmärrys alan tulevaisuuden bisneslogiikasta yhdistettynä journalismin uuden muodon tajuun (mainittakoon että isä-poika Murdocheilla on yhteensä 3 % taju. Sanoman hallitus on rakenteeltaan kuin Nokian hallitus: ei yhtään pätevää toimialan tulevaisuutta ja kilpailutilannetta ajatellen). Sanomassa, kuten yhdessä muussakaan maailman mediayhtiössä, ei ole tietoa, visiota tai ymmärrystä viedä oma yhtiö ja journalismi yli Googlen, tablettien, bloggareiden ja sisällön varastamisen yli. Miten se olisi voinut olla Pentikäisen tehtävä?

Kannattaako Sanoma Oyj:n isännän kysyä hallitukseltaan, ylimmältä johdolta, Venture- ja Innovation -tiimeiltä visiota ja suunnitelmaa? Kannattaa kyllä, mutta kaikki perustetaan vanhaan strategiaan, joten mitään muutosta ei tapahdu. Miksi? Siksi, että henkilöstö, resurssointi ja kehityshankkeet on organisoitu ja suunnattu vanhan taantuvan journalismin, kuolevan printtimedian ja vaikeasti valloitettavan webbi-median varaan. Miksi näin on käynyt? Siksi, että ainut taho, joka ei pysty uudistamaan mediaa ja journalismia, on tehnyt visiot, strategiat ja toteutukset. No mikä ihme taho on sitten vallannut median ja journalismin? Mediaihmiset, toimittajat ja journalistit. [Voi v*ttu! – Nii-in.]

Mikä on Mikael Pentikäisen perintö Sanomalle? Pentikäisen viimeinen lause: ”HS:llä on vahva tulevaisuus vain, jos sen journalismi on kunnossa ja toimitus saa sellaisen työrauhan ja vapauden, jotka se ansaitsee.” Arvoituksellisen hieno! Tässä Riskun tulkinta: 1)  ”… jos sen journalismi on kunnossa…” tarkoittaa, että journalismi uudistetaan 70Jours-listan mukaisesti. Vanha tapa eli hyvän kympin tytön pilkutetut jutut ei enää riitä, vaan hyvän tytön pitää myös käytännössä pelastaa maailma. 2) ”… toimitus saa sellaisen työrauhan ja vapauden, jotka se ansaitsee.” Ansaitseeko toimitus työrauhaa ja vapautta, kun se kirjoittelee ”juttuja”, pilkuttaa, ingressoi ja lööpittää? Ei ansaitse. Se mitä Hesarin toimitus nykyään osaa ja tekee, ei enää riitä. Eivät riitä vt. päätoimittajan jatkaminen digin, mobiilin ja lukijalähtöisyyden kehityksessäkään. Sanomasta tulee siis eräänlainen äiti-teresan, kelan ja hautausurakoitsijan Care Center, joka kysyy asiakkaan haluja. Lukijasta siis tulee Sanoma Oyj:n visioija, suunnittelija ja sisällöntuottaja. Mitä tästä ajattelevat talon nykyiset suunnittelijat ja kirjoittajat, kun lukija tuo verokorttinsa päätoimittajalle työn tehtyään? Riskun kollegiaalinen neuvo: Nokia kysyi kysymästä päästyään asikkaalta ja sai aikaiseksi Elop-Ahtisaaren, Apple ei koskaan kysynyt mitään ja otti koko toimialansa voitoista 45 %. Sanomassa siis, tietäkää ja osatkaa itse, tehän olette alan ammattilaisia! Mikael Pentikäinen osasi kryptata Sanomalle ankaran tuomion.

Muuttuuko journalismi yllä oleva 70Jours -kohdan listan läpäistyä media-talot? Muuttuu ja rajusti. Alan sisällöllinen rakenne myös muuttuu ja stabiloituu. 1) Mediayhtiöiden määrä puolittuu. 2) Palkallisten journalistinen määrä puolittuu (kirjoittaa toki saa, mutta siitä ei makseta palkkaa). 3) Paikallislehdet jatkavat mainosten painamista, ainekirjoitukset printataan mainosten takapuolelle. 4) Monopoli- eli suojatut yhtiöt kuten YLE jatkavat sairaanhoidon ja hyvinvoinnin rahoituksen kustannuksella. 5) Kaupallinen digimedia toimii paikallisesti hyvin. 6) TV- ja Internet-mediat kilpailevat toisensa hengiltä Googlen ja Facebookin viedessä alan mainostulot. 7) Suuria mediataloja kaatuu, kaikki eivät voi selvitä (pitkäveto nopeasti käyntiin). 8) TAIC-SIMO -mallin toteuttajat menestyvät (johtajat, isännät ja rengit). 9) Uuden 70-kohtaisen journalismin toteuttajat voittavat [70Jours-yhtiöt]. 10) 70Jours muodostaa journalismille uuden agendan: 70Jours-journalismi on ihanteellisempaa, kriittisempää, dynaamisempaa, visuaalisempaa, nopeampaa, taidokkaampaa jne. kuin nykyjournalistien tuottama. 11) 70Jours-journalismi toimii enemmän kuin kirjoittaa, se puolustaa ja auttaa ihmistä, eikä vain raportoi, analysoi ja valokuvaa. 12) 70Jours-journalismin erityiskohteina ovat valta, hallinto, liiketoiminta, puolueet, ristiriidat, konfliktit ja niiden olemus, tausta, rakenne, ongelmat, ratkaisut, organisointi, johtaminen ja 10% ainekirjoitusta. 13) Mediaa ja journalismia muulla tavalla käsittelevät stabiloituvat The Sun -tyyppiseen joukkoon.

Miten ja missä sitten journalismin pelastaminen tapahtuu (ei tapahdu)?  Se voi tapahtua rakenteellisesti muutamalla eri tavalla. Seuraavat henkilöt, yhtiöt ja maat kuvaavat laajasti tahoja, joiden mukaan journalismin pelastajia voidaan määrittää:

  • Michael Bloomberg → yhtiö antaa varat ja New York kontekstin
  • Richard Branson → valistunut ja reipas moniottelija, joka voi laajentaa bisnestään
  • Jonathan F. Miller → jos saa News Co:n muuttamaan suuntansa täysin (TÄYSIN)
  • Naomi Klein → uskottava koollekutsuja, joka saa vyöryn aikaiseksi
  • Sony → TAIC-SIMO -firma, joka kuolee. Media-purske tekisi hyvää
  • Yahoo → jos Suomi-neito Marissa Mayer ryhdistäytyy. Altruismi-kortti toimisi
  • Apple → rahaa 140 mrd US$ mutta ei ainuttakaan uutta ideaa. Ostaa InterestMachine:n
  • Google → johtaisi journalismin ja kaiken muun tuhoutumiseen ihmisten mukana
  • Ruotsi → siellä tartutaan asioihin reippaasti ja sallitaan työrauha
  • Australia → puolisivistynyt periferia on kiitollisuudenvelassa ja tarpeeksi rikas
  • News Co → Ei! Maailman suuri sanomalehtiin takertunut yhtiö on ilman tulevaisuutta jo yksin James Murdochin lausuman vuoksi. Jos jotain merkittävvä olisi vanhaan ja uuteen mediaan keksitty, News Co olisi ollut se oletetuin. Tämä myös todistaa sen, ettei journalismi ja journalisti ole median pelastaja (niinkuin Googlen insinööritkin sen osoittivat)
  • MIT, Stanford, Oxford → Ei! Näistä journalismin pelastamisen ja median vallankumouksen olisi olettanut tulevan jos jostain, mutta nämä pompöösit paikat ovat tehottomien ja itseriittoisten keskinkertaisuuksien kampuksia
  • Silicon Valley → Ei! Silicon Valley on paikka, johon menestyvät yhtiöt raahautuvat, muuta siellä niitä ei synny. Jos näin olisi, journalismiin olisi saatu montakin yritystä, koska se häviää eniten. Mutta fiksut Kalifornian nörtit tajuavat olla koskematta lopulliseen luuseriin
  • BBC → Ei! Miksi monololistinen ja yltäkylläinen BBC ja YLE aloittaisivat ainekirjottamisen ja niiden tuunaamisen? Niillä on hauskempaakin tekemistä pestä valtion rahoja tanssikilpailuilla
  • Tampereen yliopisto → Ei! Ei ikinä! Tampereen yliopiston journalismi on ainekirjoitustuunaamisen kehto. Juuri kun kympin ylioppilastyttö saa kympin aineensa valmiiksi, paikalle rientää lauma ainekirjoitusprofessoreita ja -yliopistolehtoreita tiivistämään, lööpittämään ja pilkuttamaan pikkutyttösen tekstiä. Media-ala ei tule pelastumaan maailman minkään nykyjournalismikoulun vaikutuksesta.

Yhteenveto: Journalismin ja median tila on huonompi kuin alalla ymmärretään. Vielä heikommaksi asian tekee se, että media-ala ja journalistit eivät enää ole isäntiä talossa, vaan heidän alaansa johdetaan ulkopuolisin voimin. Jotain on kuitenkin vielä tehtävissä. Jos jokin yhtiö tai Wikimploin kaltainen yhteisö ottaisi ohjelmaansa strukturoida media ja organisoide se uudella tavalla, voisi siitä kehittyä laajasti työllistävä menestyksellinen liiketoiminta-ala. Tämän kehitetyn alan lokaaleja sovelluksia voidaan kloonata ja viedä ulkomaille hyvänä liiketoimintana. Arviolta 200-500 miljoonan euron vuosittaisella kehityspanoksella ja 2-3 vuoden tähtäimellä media-hanke voidaan toteuttaa Suomessa. Aloitus heinäkuussa 2013.

25.5. 2013,  Juhani Risku, Inari

Lähteet:

* 7500 x 10000 -sääntö. Maapallon väestön vuosittainen nettolisäys on noin 75 000 000 (75 miljoonaa) ihmistä eli uutta suuta ruokittavaksi. Heistä valtaosa syntyy ylikansoitetuille ja köyhille paikkakunnille. Jos 10000 asukkaan kaupunki on optimaalinen, tarvitsemme vuosittain 7500 uutta kaupunkia, jotta maailma ei slummiutuisi. Tietysti uusien kaupunkien ja kaupunginosien koko voi vaihdella 5000-200 000 välillä, mutta silti vuosittainen tarve uusille kaupungeille lasketaan tuhansissa. Kaupunkivelka on suunnaton, jos ajatellaan aikaisempina vuosina syntyneiden kotipaikkoja. (Ks. 7500 x 10000 -sääntö ja kaupunkirakentaminen, keynote s. 13, 15-17)

** EEHT, eettinen, eroottinen, henkinen ja toiminnallinen. Juhani Riskun Vitruvian Woman (Leonardo da Vincin Vitruvian Man -ratkaisun haastamana)

Mainokset
Kategoria(t): Bisneskritiikki, Helsingin Sanomat, HS, Johtamisen kritiikki, Journalismi, Journalistinen kritiikki – päivänkritiikki, Kritiikin idea, Muotoilujohtajuus, Nokia, Sanoma, Yle. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.