Biografiat

.

________________________Jobs__________________________

Steve Jobs on digiajan ikoni. Hän perusti yrityksen, jossa luovan mielikuvituksen ja insinööritaitojen yhdistelmänä syntyi ennennäkemätön menestystarina. Huimat ideat muuntuivat tuotteiksi, jotka mullistivat useita teollisuudenaloja tietokone- ja musiikkiteollisuudesta matkapuhelimiin ja digitaaliseen kustantamiseen. Jobsin innovaatiot vaikuttavat ihmisten elämään kaikkialla maailmassa.

Walter Isaacson, Steve Jobs, Otava 2011 (suom.)

Miten voikaan saada kylmiä väreitä ottamalla kirja käteen! Isaacsonin kirja on yksin esineenä samaa luokkaa kuin Applen tuotteet: selkeä, kirkas, toimiva, täyteläinen, kokonainen universumi.

Apple intohimon mahdollistajana. Minulla on monitasoinen ja pitkä historia Applen ja Steve Jobsin kanssa, mikä tekee lukukokemuksestani erityisen mahtavan. Tietokoneaikakauteni alkoi hankkimalla Macintosh LC 12″ -värinäytöllä ja piraatti-matematikkaprosessorilla. Ohjelmistoina olivat Aldus FreeHand 2.0, Aldus PageMaker vers. 3, Photoshop 1.0 ja Clariksen Mac-paketti. Kun sain ArchiCadin version 3.1 päivitettyä versioon 4.12 oli ATK-maailmani lähes valmis. Pienenä ripauksena täydellisyyttä oli Abvent-yhtiön Zoom, 3D-ohjelma spline-käyrineen, NURBS-pintoineen ja esi-GDL-objekteineen. Vuosina 1991-1993 pystyin Applen Macintoshilla ja siihen tehdyillä ohjelmistoilla tekemään suunnilleen saman kuin mitä tänään järeillä PC-laitteilla, suurilla nopeuksilla, käyttö- ja massamuisteilla. Macin LC:ssä oli 2 Mb keskusmuistia, 20 Mb kovalevytilaa, eikä 12″-värinäyttö edes näyttänyt koko työpöytätilaa.

Lukijan henkilökohtainen suhde Jobsiin. Isaacsonin kirja Steve Jobsista on tarina kaikesta siitä miten tuo yllä kuvattu oli mahdollista tavalliselle nuorelle arkkitehdille, jolla oli intohimo maailman muuttamiseen arkkitehtuurin ja hyvän ympäristön kautta. Jo kirjan ensimmäisiltä sivuilta ymmärrän Jobsia, koska omassa arjessani oli suunnilleen samoja piirteitä jekuista elektroniikkasarjoihin, täydellisyyden tavoittelusta omien laitteiden rakenteluun. Huomasin ainakin yhden kohtalonyhteyden Jobsiin moottoripyörän kautta: Steve ajoi mustalla vuoden 1966 BMW R60/2 -pyörällä noin vuonna 1982, itse hankin 13-vuotiaan unelman mukaisesti mustan, vuoden 1978, BMW R60/7:n vuonna 1994, saamallani kulttuuriapurahalla, enkä ole sen jälkeen (enkä ennen) muilla merkeillä ajanutkaan (tässä Bemarini CS-look). Oli meillä vielä toinenkin yhteinen piirre, samanlaisen Pilot-lyijytäytekynän käyttäminen. Steve oli todella tarkka kynän merkistä ja mallista, joten pidän häntä lähes arkkitehti-kisällinä. Kynän on oltava täsmälleen oikea, jotta luonnostelusta tulee merkittävää. Kumpaakaan yhteyttä, BMW-moottoripyörää ja Pilot-kynää, en tiedostanut aiemmin kuin elämäkerran ajoilta. Voin kuitenkin ymmärtää ne tuntemukset, jotka liittyvät täydellisiin työkaluihin, joiden laatutietoisuuden jaoimme Steven kanssa. Jopa kirjan loppupuolen kuvaus iPhonesta on järisyttävästi mielessäni sekunnilleen, sillä työskentelin puhelimen julkistamispäivänä Forum Nokiassa Tampereen Hatanpäällä, ja kirjoitin iPhonesta oikopäätä ankaran sisäisen blogin siitä mitä Nokian pitäisi tehdä. Nimenomaan, mitä Nokian pitäisi tehdä heti, eikä vuosien päästä. Olen varma siitä, että Nokian sisäisen blogin kirjoitukseni aiheuttivat erottamiseni Forum Nokiasta ja myöhemmin koko Nokiasta. Nyt viisi vuotta myöhemmin todistaessani Nokian sisäistä itsetuhoa ja pitäessä Jobs-kirjaa kädessäni, voin rauhassa todeta olleeni oikeassa Nokia-suunnitelmineni ja julkistuksineni, joista pidin kiinni ehkä samalla varmuudella kuin miten Jobs piti kiinni Applen tuotekehityksestä. Kirja on minulle yhtä aikaa sekä varmistus että tunnustus visionäärisyyden voimasta.

Steve Jobs -kirjan rakenne on Walter Isaacson luomana erittäin dokumentaarinen: Sisällys ja henkilögalleria ovat jo sellaisenaan luettavia ja kiehtovia, sillä sisällyksessä on Applen ja Jobsin pikahistoria, ja henkilögalleria listaa Jobsin kannalta merkitykselliset ihmiset tiiviin kuvauksen muodossa. Luen sisällystä kuin kryptistä kaavaa. Nyt kaava on: valittu–Zen–Xerox–matka–NeXT–Pixar–muotoilun–nerojen–ystävät–taivas. Monta x:ää ja muotoilun, nerojen ja ystävien taivas. Ne yhdistävät ihmisen, intohimon ja muotoilun nykyäänkin. Henkilögalleria puolestaan antaa pikakatsauksen merkityksellisiin henkilöihin Jobsin tarinassa. Minua kiinnostavat Applen erityisluonteen vahvistajat, Applen rajatilojen ratkaisijat ja Jobsin ystävät. Niitä ei varmaankaan ollut monta. Bill Atkinson oli kehittämässä Applen grafiikkaa, joka oli vuosia edellä muita ATK-alan ratkaisuja. QuickDraw, HyperCard ja MacPaint olivat esikuvia myöhemmälle multimedialle, kotisivuajattelulle, tiedon linkittämiselle ja piirto-ohjelmille. Gil Amelio toi Jobsin takaisin vuonna 1997 ja varmistaen samalla Applelle ohjelmistojärjestelmän Jobsin NeXTillä. Amelio kuitenkin erotettiin oikopäätä, mikä todistaa Jobsin paluun ankaruutta puhdistaa hyviäkin asioita toteuttanut keskinkertaisuus pois Applelta. Yhden henkilökohtaisen ystävänkin löysin, Larry Ellisonin. Oraclen pääjohtajana ja Microsoftin ykkösvihollisena hänellä on vielä suuri merkitys media-teknologia-web-kanava -liiketoimintojen järjestelyissä. Näissä Applella tullee olemaan etusija, kestävästä ystävyydestä ja yhteisistä vihollisista johtuen. Steve Jobsilla oli muutama isähahmokin, Mike Markkula ja Arthur Rock. He kumpikin uskoivat Jobsin liiketoimintaan ja rahoittivat sitä alkuvaiheessa. Kaksi Applelle tärkeintä henkilöä Jobsin tukena ja tuotteiden laadun ratkaisijoina ovat olleet Stephen Wozniak ja Jonathan Ive. Wozniak rakensi ja koodasi ensimmäiset Apple-tietokoneet ja Ive on kehittänyt Applelle tunnistettavan muoto-opin Dieter Ramsin Braunilla aloittaman suuntauksen mukaisesti (ks. kuva alla ja vertailu RamsIve).

Comparison between the work of Dieter Rams to the work of Jonathan Ive head of Industrial Design at Apple.

Kuva ”Jonathan Ive tuntee Dieter Ramsinsa”. Teollinen muotoilu on suojakoteloa, käytettävyyttä ja tunnistettavuutta. Suojakotelo voi olla laitteen ulkoinen kuori, autonkori tai myyntipakkaus. Käytettävyyttä ovat laitteen säätö, feedbackin tiedostettavuutta ja input-output -ominaisuuksen optimointia, tunnistettavuutta ovat erottuvuuden opti- tai maksimointia jopa tuotetta heikentävin ominaisuuksin. Vain harva tuote on onnistunut yhdistelmä kaikkia teollisen muotoilun hyveitä. Applen iPhone ja iPad kuten Macit ja iPod ovat parhaita esimerkkejä teollisen muotoilun huipuista.

600 sivua täyteläistä elämää. Isaacsonin kirja etenee kronologisesti vaihe vaiheelta Jobsin ja Applen tarinaa. Sujuva luettavuus kuuluu Apple-kirjaan kuin itsestäänselvyytenä, ja koen Jyri Raivion suomentamisen lisäksi tehneen enemmänkin. Hän on saanut Isaacsonin englanninkielisen version elämään samaa sujuvuutta suomeksi kuin mitä Macit ovat työkaluna luovalle ja aikaansaavalle ihmiselle. Kääntäen: Raivion tekstin kulku ja poljento sekä inspiroi ymmärtämään Jobsia että luomaan jotain vastaavaa.

Steve Jobs oli lopultakin erakko ja omissa oloissaan viihtyvä luova hullu, joka halusi hulluutensa rasittavan mahdollisimman harvoja. ”Luovat lapset leikkivät yksin”, siksi Jobs rakenteli nuoresta lähtien omia maailmojaan yksin. Niin sanotulle hullulle hänen oma olotilansa on normaali, ulkopuolisille tila taas saattaa olla sietämätön. Viisas hullu osaa olla hurmiollisen tilansa kanssa omissa oloissaan, jolloin kovin moni ei pääse siitä osalliseksi. Huippuluovan henkilön ehdotonta luomisvimmaa ymmärtää vain toinen samanlainen. Jobs-kirja on kauttaaltaan selostus määrätietoisesta etenemisestä suurine vastoinkäymisineen huipulle, jolle pääseminen edellytti kaikkia mahdollisia keinoja.

Oliko Steve Jobs hyvä vai paha? Steve Jobsista tuli miljardööri mutta hän ei lahjoittanut omaisuudestaan yhtään hyväntekeväisyyteen. Hän huusi ja raivosi kaikille kohtaamilleen työntekijöille ja lähimmille luotetuilleen. Jobs saattoi ”stevettää” työntekijän hissimatkan lopuksi, jos onneton työntekijä ei kyennyt tyydyttävästi selostamaan merkitystään Applelle (sanonta ”to be steved”). Apple ei menestyksensä vuosina koskaan jakanut osinkoa osakkaille.

Mielestäni Steve Jobs oli kuitenkin hyvä ihminen. Raivoaminen työntekijöille on normaalia mestarikisälli -toimintaa, kilpailijoiden nujertaminen on normaalia bisnessotaa, enkä usko Jobsin olleen yhtään sen poissaolevampi isä kotonaan kuin mitä kaikki isät ovat joka kodissa. Kaikki lapset ovat isättömiä, Jobs jopa kaksinkertaisesti. Jobsin hyvyys ihmisenä on sitä, että kaikki Macintoshien, iPod-, iPhone- ja iPad -laitteiden käyttäjät ostavat halusta, eivät pakosta kuten PC-, klooni- ja piraattilaitteiden ostajat. Applen tuotteet ostetaan hiukan korkeampaan hintaan luovuuden, työn ja musiikin antaman nautinnon vuoksi. PC:itä ja klooneja ostetaan pakosta ja väkisin. Apple on vapauden nimimerkki, PC ja kloonit orjuuden. Tässä on Applen ja PC/klooni/massakulttuurin suurin ero. Totta kai tämä todellisuus ärsyttää, ehkä enemmän kuin Steve Jobsin suorasukaisuus sanoissaan ja toimissaan. PC- ja kloonimaailman orjaluonnetta on laimentanut parhaiden, alun perin Macintoshille tehtyjen, käyttöominaisuuksien ja ohjelmien tuominen PC- ja Windows -ympäristöihin. Nyt voi vihdoin hankkia grafiikka- ja piirto-ohjelmia, 3D- ja CAD -ohjelmia, selaimia ja sujuvuutta muihinkin laitteisiin kuin Appleen.

iPhonen vallankumous asetti Nokian koko tuotekehityksen naurunalaiseksi: kaikki ne viiden vuoden kuudet miljardit tuotekehityseurot olivat Nokian omistajien rahojen haaskausta eivätkä ne tuottaneet kuin poisheitettävän Symbianin ja Nokia menetti itsenäisyyden Microsoftille. iPodin kilpailijat ovat lähinnä säälittäviä muistitikun kaltaisia rumiluksia mitä sekavimmilla nimillä. Entä missä on Sony? iPadin kilpailijat ovat kuin nykymaailman Philipsejä: ei niistä ota selvää mitä ne ovat, mitä kaikkea muuta sotkua firma valmistaa, koska tämä vanhenee, eihän siihen saa edes ohjelmistoja, miten ihmeessä siihen saa musiikkia? Steve Jobs oli hyvä Applelle ja sen tuotteiden käyttäjille. Voisi jopa suoraan sanoa, että Applen kilpailijat olivat samassa suhteessa pahoja omille asiakkailleen, kun eivät tehneet käyttökelpoisia ja haluttavia tuotteita.

Steve Jobs oli myös ilmeisen hyvä isä. Hän suojeli yksityisyyttään esimerkillisesti, normaalina poissaolevana isänä hän oli enemmän läsnä kuin tavalliset perusiskät. Isä, jolla on visioita, potentiaalia ja henkistä sisältöä, on enemmän läsnä kuin vauvan itkuvahtia muistuttava luomuluuseri. Jobs ei luultavasti pilannut lapsiaan sitä määrää kuin testosteroninsa menettäneet surkuiskät konsanaan.

Child Christmas: dissapontment when gettin a Samsung or Nokia, but not an Apple, iPhone, iPod, iPad.

Pilasiko Steve Jobs lasten joulun? Voi miten monessa kodissa lapset joululahjoja avatessaan saavat Samsungin, Nokian tai LG:n.  Äiti, eihän tämä olekaan iPad! Isä, eihän tämä olekaan iPhone!” Kodeissa vanhemmat pettävät lapsia antamalla B-luokan lahjoja, kun ainut oikea olisi Apple. Miten lapsi voi raahautua kouluun joulun jälkeen joku Samsung tai Nokia mukanaan? Liian moni kirkassilmäinen lapsi joutuu kokemaan lapsuuden lopun ilman Applen tuotteita. Mutta. Muutama näistä miljardista lapsesta kohoaa pettymyksestään Jobsin kaltaiseen hybrikseen ja sen jälkeen katarsikseen. Ilman Applea. Vain muutama, ellei vain yksi, voi olla kerrallaan samassa asemassa kuin Steve Jobs. Ja hänellä on oltava ainakin yhtä traaginen ja intohimoinen elämä.

Mielestäni jokaisella lukijalla saattaa olla hyvinkin henkilökohtainen suhde Steve Jobsiin. Jokaisella on tavoitteita, intohimoja, salaisuuksia, ahkeruutta ja taitoa tulevaisuudelle, ja jokainen on joutunut kohtaamaan pettymyksiä, jotka ovat hidasteena tai esteenä ponnekkuudelle. Isaacsonin kuvaus Steve Jobsista on mitä rohkaisevinta luettavaa niille, jotka haluavat esteistä huolimatta vielä onnistua.

______________________Lisäksi_______________________

Apple-kirja esineenä vai bitteinä. Tässä olemmekin Steve Jobsin, Applen ja iPadin kautta kirja-instituution vedenjakajalla: kumpaa versiota suosisin, fyysistä kirjaa vai iPadin iBooks-versiota?  Minulla on erittäin henkilökohtainen suhde kirjaan piirrettyäni yhden alkuperäiskappaleen, 200-sivuisen sarjakuvakronikan armeija-ajastani, kirjoitettuani Nokia-kirjani ja kuvitettuani ja toimitettuani muutamia fyysisiä kirjoja. Viimeisimmät niistä olen toki suunnitellut ja toteuttanut graafisesti niin kuvineen kuin sivunvalmistuksineenkin. Olen siis fyysisen ja binäärisen kirjan aikalainen. Applen iPad on aloittanut  kirjankustannuksen, kirjojen ostamisen ja lukemisen mullistuksen. Varsinainen suuri mullistus on vielä edessä sähköisen kirjan tullessa vääjäämättömästi. Mutta minulla on useita perusteita painetulle kirjalle, käytönnön ratkaisuja painetun ja omistetun kirjan suurenmoiselle edulle.

Miten painettua fyysistä kirjaa käytetään? Vaikka olenkin kirjaston aktiivinen käyttäjä, parhaat kirjat haluan itselleni. Olen ex libris -kirjaihminen. Luen, teen merkintöjä ja piirrän kirjan sivuille, liitän välilehtiä ja taltion kansien sisäpuolien taskuihin kirjan aiheeseen liittyviä artikkeleita ja kuvaleikkeitä. Päivään kommenttini ja arkistoin kirjan lähihyllyyn hakuteokseksi. Kirja on minulle visioinnin, ajattelun, suunnittelun ja muotoilun alkuteos. Lukemani kirjat ovat enemmän kuin kirjakaupasta ostettu teos, sillä siinä on minun merkintöjä, kommentteja, visioita, suunnitelmia ja kaavioita jatkotyöskentelylle. Tämä on minun ex libris, minun kirjani, kirja hyllystäni, kuuluu kirjastooni. Vaikka kirjoitankin päivätyn omistuskirjoitukseni kirjan alkulehdille, ex librikseni on ajatuksillani täydennetty kirjani. Omaan kirjaan saa tehdä merkintöjä, joten tarvitsen tietyt kirjat kirjastooni. Steve Jobs -kirja jos mikä on arvokas juuri fyysisenä esineenä, etenkin silloin kun kirjaan on lisätty teemallisia leikkeitä ja huomioita. Minä skräppään kirjani paremmin luettavaksi aiheeseen liittyvillä aineksilla.

Kirjan esinemuodon vahvistaminen. Näin teet Steve Jobs -kirjasta oman ex libris -tasoisen Apple-leikekokoelmiesi keskipisteen.

 

Kansien sisäpuolille tehdään taskut paksummasta paperista, esim. aikakauslehden kannesta saksimalla ja teippaamalla. Taskuihin sujautetaan kaikki Apple- ja Jobs -aineisto. Sivuille tehdään alleviivauksia, merkintöjä ja huomioita. Oma asiasanaluettelo tehdään viitteineen sivulta 632 alkaen. Asiasanat AZ mahtuvat neljälle sivulle, jaksotus esim. A…F, G…L, M…S, T…Z. Haettavuuden vuoksi merkkaa sivunumerot aina tekstisivulle ja asiasanaluetteloon. Samoin merkkaa saman asiasanan ja sen synonyymin viereen sivunumero sekä tekstisivulle että sanaluetteloon. Näin löydät oleelliset asiat niputettuna silloin kun niitä tarvitset.

Bittikirjasta. Olen toki kiinnostunut iPadin kaltaisesta kirjanselaimesta, mutta olen nähnyt sellaisen vain kerran, Lapissa lokakuussa 2010. Ranskan suurimman talouslehden, Capitalin, toimittaja Gilles Tanguy esitteli juttujaan iPadilla Inarissa minua haastatellessaan. Katselin Gillesin olkapään yli Nokian ex-käyttöliittymämuotoilijana Applen maagista toimintaa. Emme osanneet Nokiassa edes uneksia iPadin ylivoimaisesta olemuksesta, kuten emme iPhonestakaan. iPadin lumous oli samaa luokkaa kuin Google Earth ja Segway. Siis jos taulutietokoneella voisi tehdä merkintöjä ja liittää linkkejä bittikirjaan, voisin hyväksyä koneen. Mutta painettu ja omistettu kirja on kohdallani vielä ylivoimainen. Steve Jobs -kirjasta lumoutuu todellisemmin kuin Pottereista.

Steve Jobs book clipping pocket Juhani Risku

Walter Isaacson, Steve Jobs, arvosteluja englanniksi, reviews in English

Inarissa, 21.11.2011 Juhani Risku

 

________________________Ollila__________________________

Torstaina 17.10.2013 Otava julkaisi kirjan Mahdoton menestys, joka on Jorma Ollilan elämänkerrallinen katsaus Nokiaan. Avustavana kirjoittajana on toiminut Harri Saukkomaa. Video julkistamistilaisuudesta.

Otava: Jorma Ollila - Harri Saukkomaa, Mahdoton menestys 2013

Tunnesuhde Nokiaan kasvaa

Suomalaisten tunnesuhde Nokiaan voi kehittyä monella tavalla. Oma suhteeni Nokiaan kävi reitin työskentelystä Nokian kaupungilla ja siitä opiskeluaikaiseen perehtymiseen Nokia-yhtiöön. 15 vuoden arkkitehdin työn jälkeen alkoi Nokia-kauteni, joka kesti yhdeksän vuotta. Sen päätin vuonna 2010 ilmestyneeseen Nokia-kirjaan.

Tunnesuhteeni Nokiaan kehittyi yhteensä 14 vuoden täyspäiväisen työn kautta. Innostus ja nousujohteisuus olivat päällimmäisinä aina vuoteen 2004, josta Nokian systemaattinen mureneminen alkoi. Vuoden 2013 Nokian matkapuhelinliiketoiminnan myyntipäätös kuittasi Nokian tunnesaldoni pahimmaksi koskaan: mitäänsanomattomaksi ja välinpitämättömäksi.

Vaasan Metsäveikot

Ennen Nokian työkokemuksiani minulla oli eräänlaisia ennakkonäkyjä Nokiaan jo vuosina 1967-73 partiossa, Vaasan Metsäveikoissa. Olin Kärppä-vartiossa painotalo Framin yläkerrosten kololla. Kun lippukunta kasvoi vauhdilla, tarvittiin partiopojista vartionjohtajia, ja niin itsekin olin 13-vuotiaana Kärppien VJ. Pidimme kronikkaa, johon kirjoitimme ja piirsimme kokousten aikana erilaisia partiotoimintaan liittyviä asioita. Kronikan kannet veistin ja kirjailin puusta partiopuukollani.

Partio-Vaasan-Metsäveikot-1960-70-luvuilla-Kirjapaino-FRAM-Vaasanpuistikko-Asemakatu-Maasilta-Risku

Kuva Vaasan Metsäveikkojen tilat vasemmalla tiilitalon viidennessä kerroksessa.

Kun me pikkupojat, siis 13-15 -vuotiaat, tulimme sisään Framin vintille, aulan oikealla puolella oli kaksi huonetta sisustettuna eksoottisiksi partiokammeiksi. Kurkistimme sisään niissä keskustelevien isojen poikien varmaotteista partiotaitokilpailujen suunnittelua ja valmistautumista Röjö-matkaan. Muistaakseni en koko kuuden vuoden aikana käynyt kummassakaan isojen poikien huoneessa, kunnioitus oli niin suurta.

Toinen huoneista oli Tuulihaukkojen, jossa Jorma Ollila oli jäsenenä. Meille pikkupojille Jorman vartion tekemiset olivat ihanteena, sillä he voittivat partiotaitokilpailuja ja saivat etuoikeuden Röjön mökin käyttöön. Köksäkin kohteli heitä kuin aikuisia.

Nokiaa nuorukaisesta keski-ikään

Vuosina 1980-81 olin töissä Nokian kaupungilla tekemässä kaupungin ensimmäistä ympäristönsuojelusuunnitelmaa inventointeineen. Nokia Oy oli silloin merkittävä tekijä Nokian kaupungissa, sillä paperitehdas ja kumitehdas toimivat silloin täydellä höyryllä. Kun samalla opiskelin arkkitehdiksi Tampereen teknillisellä korkeakoululla (nyk. TTY Arkkitehtuuri), olin aktiivinen tietokoneiden kanssa ja alkuvaiheiden CAD-suunnittelun suhteen. Nokia-yhtiö oli myös aloittamassa murtautumista kohti uusia liiketoiminta-alueita, joista yksi oli tietokoneiden, eli Mikro-Mikon, kehittely ja valmistus.

Kun eteeni tuli arkkitehdin diplomityön tekeminen, halusin yhdistää siinä innovaatiota, uutta arkkitehtonista otetta, teoreettista ja taiteellista lähestymistapaa ja maksimaalista käytännöllisyyttä. Nokialla tapaamani nokialaiset, siis yhtiön henkilöt, osoittivat silloin erityistä rohkeutta toteuttaa uusia asioita.

Juhani-Risku-Nokia-Innovation-Center-straegy-47-arctic-architecture

Nokialle tekemäni diplomityön osa oli vuonna 1986 itselleni niin visionäärinen, että oli myöhemmin vuonna 2001 hienoa päästä toteuttamaan osia sen ajatuksista edelleen kehitettynä Nokian Innovaatiokeskuksena. Konseptointi ja luonnostelu tapahtui vuosina 2004-2009 Nokiassa.

Aikani ennen Nokiaa oli melkoista nostatusta, sillä Nokia oli vuonna 2001 ihailtu ja menestyksekäs yhtiö. samalla minulle kehittyi tinkimätön ja perusteellinen ajattelu tuotekehityksestä, jonka minuun istuttivat Nokian insinöörit ja innokas ilmapiiri.

Nokiaan vuonna 2001

Vuonna 2001 Nokian osakekurssi oli jyrkässä laskussa, mutta tuottava liiketoiminta voimakkaassa nousussa. Yhdistelmä on omituinen, sillä sujuvan bisneksen pitäisi nostattaa myös osakekurssia. Kesäkuusta 2000 alkanut osakekurssin voimakas lasku on selitettävissä IT-kuplan puhkeamisella. Nokian korkein kurssiarvo 65 euroa olisi ilman kuplanaiheuttamaa hypeä ollut noin 30 euroa, mikä olisi silti ollut loistava kaikilla mittareilla. Tämä tasohan saavutettiin ajalla lokakuu 2007 – tammikuu 2008 (~27 euroa) kovalla työllä ja iPhonen vedättämänä.

Vuonna 2001 Nokiaan perustettiin suuressa tunnossa MIA (Mobile Internet Applications, Valimo 21) kilpailemaan Googlen ja softatrendien kanssa. MIAn kuoleman raunioille perustettiin myöhemmin Multimedia vastaamaan ns. new median haasteisiin puhelimissa. Forum Nokia -sotkuissa Forum Nokioita oli kaksi, toinen operaattoreille ja toinen developereille. Nokia Networks ja Multimedia eivät sitä hoksanneet, joten tässä Nokia putosi riippumattomien ohjelmistotekijöiden liiketoiminnasta. Tässä vaiheessa Nokian sekasorto oli vielä pientä pinnan alla olevaa harhailua, mutta se kasvoi vuosi vuodelta hallitsemattomaksi.

Ollilan yli 200 miljardin luomus myytiin 5,4 miljardilla

Kun Nokian matkapuhelinliiketoiminta päätettiin myydä Microsoftille vuonna 2013, Nokian suurin taloudellinen ja henkinen investointi myytiin. Nokian matkapuhelimet ovat kiistatta Jorma Ollilan johdossa tapahtunut liiketoiminnallinen mestariteos aina siihen asti, kun Alastair Curtis vastasi muotoilusta. Curtisin aikana Apple oli jo kauan valmistellut ensin iPad-konseptia, joka vaihdettiin iPhone-tuotteen toteuttamiseen. Curtis jatkoi Frank Nuovon linjalla hieman vähempilahjaisena. Curtis osasi vain stailauksen ja puhelinten typologisoinnin eri kategorioihin. Mitä hän ei osannut, oli käytettävyys ja uudet mahdollisuudet käyttöjärjestelmän kehittämiseen.

Missä tapahtui Nokian romahdus ja ketkä sitä edesauttoivat? Vuoden 2003 organisaatiomuutoksessa Nokian merkittävimmäksi muutoksentekijäksi kohosi Anssi Vanjoki. Hän sai johdettavakseen Multimedian, jolle oli valtuutettu Nokian tärkeimmän puhelinkategorian, Nseries-malliston, kehitys. Multimedian tärkein ja työtehtäviltään vapain yksikkö oli Nmedia. Nmedia sai tehdä omien kykyjensä rajoissa mitä tahansa, ja rajan asetti Tarja Pääkkönen. Nyt tullaan oleelliseen, Nokian yli 200 miljardin euron varanto myyntiin 5,4 miljardilla, eli mikä ihmeessä johtaa tällaiseen katastrofiin?

Nokia-negative-investments-2001-2013-254-billion-euros-JRi

Kaavio Mistä 254 miljardia euroa koostuvat? Yhteenlaskien 84 mrd € investointi ja osakkeen arvon 150 mrd ja brändiarvon 20 mrd € sulaminen yhdessä aiheuttivat ainakin 254 mrd euron negatiivisen investoinnin ja arvonalennuksen.  Omien osakkeiden osto 17 mrd miljardilla eurolla suoraan amerikkalaisilta sijoittajilta oli ”ystävällisen kiristyksen tulos”, jolla kassavaroja siirrettiin Yhdysvaltoihin. Näillä satsauksilla Nokia sai matkapuhelimista 5,4 mrd € Microsoftilta. Nokia Rescue Booklet” (Juhani Risku 11.02.2011).

Nokian romahdutti kelvoton nimityskäytäntö. Ratkaiseville paikoille nimitettiin lopulta asiantuntemattomat ja ilman alan pätevyyttä toimivat henkilöt. Samaan aikaan kun Applen eli Nokian tappajan tuotekehitystä johti Steve Jobs ja toteutti Jonathan Ive, Nokian tuotekehitystä johti Vanjoki ja visioi Pääkkönen. Nokia laittoi peliin after-sales -henkilön ja rakennusinsinööritohtorinnan.

Onnettominta asiassa on se, että kun laivassa ja lentokoneessa vastuussa on kapteeni, Nokiassa se on pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Vastuulliset löydetään aina, sitä on johtajuus. Tämä valtakausi oli Ollilalla vuosien 1999-2006 ajan, hallituksen puheenjohtajuus jatkui vuoteen 2012. Jorma Ollila vastasi ylimmän johdon nimityksistä myös Vanjoen ja Pääkkösen tapauksissa. Vanjoen ja Pääkkösen ideat ja kyvyt eivät Curtisin ohessa riittäneet mihinkään verrattuna Applen suunnittelutiimin perustasoon. Syksyllä 2006 Nokia uhkui sinisilmäisyyttä omiin tuotteisiin ja täyttä tiedostamattomuutta kolmen kuukauden kuluttua tulevaan kuolemaniskuun, kun Vanjoki esitteli ”multimediatietokoneen, N95-mallin. Tammikuun 2007 alussa Nokia murskattiin lopullisesti iPhonella, pian iTunesilla, sitten Appseilla, iPadilla, Sirillä jne. Nokia kasvatti maakuntasarjan osaajia. Mutta missä he ovat nyt?

Yllä kerrottu tarina on myös Ollilan kirjassa sivulla 417: ”Vasta myöhemmin meille selvisi, että olimme sijoittaneet oikeaan ajatukseen, mutta aivan liian aikaisin. Uskoimme, että markkinat halusivat kalliita ja suorituskykyisiä puhelimia, mutta emme olleet oikeassa.” Hieno speksi iPhonelle, kallis ja suorituskykyinen puhelin. Onko tässä nyt johdettu mitään, ja mitä meille selvisi? Liian aikaisin vai?

Voiko vuoden 2003 organisaatiomuutos johtaa romahdukseen vuonna 2013? Kyllä voi, sillä tuotekehityksen hitaus ja johtajien elinkaari aiheuttavat suuren inertian. Ennen kuin Vanjoki tajusi, ettei Pääkkönen todellakaan sovi koko alalle, meni useita vuosia. Ennen kuin Ollila näki, ettei Vanjoen ideat olleetkaan sitä luokkaa, mitä media-alaksi muuttunut Screen-business edellytti, oli jo myöhäistä. Mutta kuinka myöhäistä? Voi olla, että Vanjoen kyvyttömyys mobiilimedia-alan innovaattoriksi tulee nyt uutisena, vaikka jo vuosia sitten hänen silmiensä alla ei lopulta tehty kuin yksi skrollausnäyttö ja näppäin. Ja kaikki tämä aivan liian myöhään.

Mitä Nmedia lopulta teki? Yhtiön sisältä katsottuna Nmedia ja Multimedia laajemminkin, olivat mahtipontisuuden ja paistattelukulttuurin pyhättöjä. Ainut, mitä nämä yksiköt tuottivat, olivat Nseries-näytöllä pyörivä erillinen näkymä, jossa ikonit ja valokuvat skrollasivat ympyrässä, ja ns. anssi-näppäin. Kaikki tämä tapahtui Ollilan silmien alla, hänen näkemättään, eikä tätä käsitellä kirjassa ollenkaan. Huomattatakoon, ettei Tarja Pääkköstä mainita lainkaan puheena olevassa kirjassa, vaikka hänen odotettiin stunttaavan Jobs-Ive -talenttina Nokiassa!

Kommentit yllä olevasta kirjaan ”Mahdoton menestys

Kuten kirjan sivulla 349 todetaan Applesta ja Gil Ameliosta, joka ”… joutui lähtemään yhtiöstä heinäkuussa 1997…”, olisi Anssi Vanjoki pitänyt irtisanoa suuren muutoksen kynnyksellä viimeistään vuonna 2003. Silloin myös Tarja Pääkkönen olisi voinut myös toimia jollain muulla alalla, vaikkapa rakennussiivouksen viennissä, eikä koskaan tulpata Nokian innovaatiokanavaa.

Nokian romahduksen vuoden 2004 vedenjakaja on mielenkiintoinen journalistien, analyytikkojen ja Nokian johtajien kannalta: heillä ei ollut mitään näkyvyyttä siihen. Journalisteilla on PRW- ja 70Jours -ongelma, analyytikot katsovat kiikareilla menneisyyteen ja muodostavat valikoiduilla odotusarvoilla intressisidotun skenaarion, edellisvuoden kvartaalista.  Nokia-johtajat puolestaan unohtavat valikoiden, eli he eivät ole kerta kaikkiaan tajunneet mitään alan evoluutiosta ja abstraktiomuutoksista ollessaan suitsissa. Parasta asiassa on se, että Ollila, Vanjoki ja Pääkkönen eivät näe tilannetta samoin kuin yllä, sillä heillä ei ollut koskaan näkyvyyttä Nokian sisäiseen tilanteeseen, ei ymmärrystä Nokian suhteesta media-teknologia -alaan, eikä koulutusta ja kyvykkyyttä joko itse irtisanoutua tai irtisanoa alaisensa.

Millä tasolla on ollut Nokian johtajuus, kun yli 200 miljardia muunnettiin 5,4 miljardiksi? Johtajuus Nokiassa on ollut vuodesta 2003 lähtien kaikilla Nokian liiketoimintatasoilla luokkaa ”Suomen johtajaprofessorien ja johtajakonsulttien kyvykkyys lisättynä TKK:n insinöörien puuhasteluun insinööriä suuremmilla aloilla”. Jos irtisanomisketju Ollila–Vanjoki–Pääkkönen olisi toiminut, olisi Nokian tulevaisuus aivan muuta kuin nykyinen Nokia Networks vuodesta 2014 eteenpäin.

Steve Jobs ja Jorma Ollila

Jorma Ollila oli Nokiassa samassa asemassa kuin Steve Jobs Applella. Ollila toimi Nokian matkapuhelintoiminnan alkuvuosina yhtä voimakkaasti ja älykkäästi, kuin mitä Jobs Applella koko uransa aikana. Ollila kuitenkin menetti otteensa muutamasta syystä: 1) matkapuhelimet muuttuivat media-laitteiksi ja koko toimiala tekno-mediaksi, ja 2) Ollila luotti Dream Teamin loppuunpalamisen jälkeen yhä tiimin keksinkertaisuuksiin.

Näihin kahteen asiaan on syynsä: 1) Ollila, kuten koko Nokiakaan, ei ymmärtänyt media-alan vaatimuksia matkapuhelinliiketoiminnassa. Siihen liittyi kosketusnäytön helppous ja uudet tavat käyttää laitteita ns. suoraosoituksella eli kosketusnäytön uusilla tavoilla (vieritys, nipistys-zoomaus, eleet, sensorit). 2) Kestämätöntä tässä oli se, ettei johtaja ollut toimialansa tasalla, ja hän luotti esikuntaan, joka oli yhtä ymmärtämätön. Nokian sisäinen johtamiskulttuuri oli myös kelvoton kilpailussa Applen ja Googlen moderneihin tapoihin ja substanssijohtamiseen verrattuna. Kun Applen ja Googlen johtajat varmassa ymmärryksessään myös sanelivat ja pakottivat henkilöstönsä alistumaan komentoonsa, yhtiöt onnistuivat.

Nokiassa tapahtui traaginen ja pitkäaikainen onnettomuus juuri käänteisesti: alaa ymmärtämättömät ja epäkompetentit johtajat komensivat henkilöstön toimimaan ala-arvoisilla tavoitteillaan ja kapealla fokuksella pelkkiin näppäinpuhelimiin ja Symbianiin luottaen. Ylimmästä johdosta alaspäin koko henkilöstö typertyi johdon ymmärryksen tasolle. Muotoilujohtaja palkattiin laulukuorosta, ja Mary McDowell potkittiin pois vasta miljardionnettomuuksiensa jälkeen, hallituksessa istui hiuslakkaa ja lastenvaippoja. Moni ylemmän tason johtaja ehti irtisanoutua, vaikka heidät olisi pitänyt potkia pois julkisin CV-merkinnöin ja fanfaarein. Tämä johtamisen malli on myös suomalaisen työnteon ja johtamisen alamais-mallin täydellisin esimerkki.

Kirjan apukirjoittaja

Mahdoton menestys -kirjassa on haamukirjoittaja, joka on ilmoittautunut kustantajalle, niin että nimi saadaan kanteen. Kirjan koko teksti on Jorma Ollilan puhetta, eikä Harri Saukkomaata saati hänen haamuaan näy sivuilla lainkaan. Selvää kuitenkin on, että Saukkomaa on tuonut sekaviin muisteluihin sekä kronologiaa että pilkkusääntöjä. Kirja on kuitenkin kokoelma tiivistä kerrontaa ja jutustelua. Tiivistä on neljä sivua annus horribilista, jutustelua WTC-torniepisodi huolineen ja perheineen, kokonaista seitsemän sivua. Kirja on kauttaaltaan kritiikittömän apukirjoittajan kokoama, jossa turistaan nojatuolista toiseen sherrylasiin tuijottaen. Jos Saukkomaa olisi tiukannut ja sparrannut kertojaa kuin Ylen kovat tädit Susanne Päivärinta, Riikka Uosukainen tai Katri Makkonen konsanaan, olisi kirja ollut sisällöltään todenmukaisempi ja näkemyksiltään rehellisempi. Ollila ei ole voinut olla tietämätön ja ymmärtämätön Vanjoen tyhjistä tynnyreistä, McDowellin kertakaikkisesta tomppeliudesta, hallituksen ainaisista lumiukko-ominaisuuksista, kahden Leen, Williamsin ja Eptingin, tuhovaikutuksesta, ja B-luokan keskinkertaisuuksien Vice Presidenteistä. Kirja eräänlaisia pehmovaarin muisteluita, jossa aika kultaa muistot.

Oliko Nokiassa Steve Jobs -tason johtajia? Ei ensimmäistäkään enää silloin, kun toimiala muuttui verkoista ja puhelimista mediasisällön välitykseen ja ulkopuolisten tekemien ohjelmien mahdollistamiseen.

Saldo

Nokian koskaan tärkein asia, liiketoiminta ja tulonlähde on kiistatta tapahtunut Jorma Ollilan johdossa. Mikä tärkeämpää, Nokian menestys on ollut Ollilan tahdonvoiman tulosta. Kuitenkin ristiriita huippumenestyksen ja hitaasti kituvan romahduksen ja lopullisen niskalaukauksen välillä on suuri. Ollila otti Nokian vastaan vuonna 1992 osakekurssissa  n. 2 euroa, ja hän jätti Nokian noin 3,7 eurossa. Vuoden 2012 heinäkuun 18. päivän (18.7.2012)  osakkeen arvon 1.370 € voidaan bisneksen inertiasyistä johtuen katsoa myös olevan Ollilan valmistelun tulosta.

Ollilan kausi Nokiassa on kuin Jean Sibeliuksen Valse Triste: Väsynyt äiti, punainen valo, kaukainen ääni, hehku ja musiikki. Herää, nousee, alkaa liikkua eestaas. Kutsuu näkymättömiä vieraita. Kuoleva tanssijoiden seassa, toivoo katsetta, kaikki välttävät sen. Uupuu ja musiikki katkeaa. Kerää kaikki voimansa tanssia varten ja vetoaa tanssin avulla vielä kerran. Energiaa, eleitä, villi rytmi saa vallan. Hilpeys saavuttaa huippunsa, joku koputtaa ovelle, se lentää auki. Epätoivoinen huuto, vieraat katoavat, musiikki hiipuu pois. Kuolema. C’est fini.

Nokiaan vuodesta 1992 upotetut, tai paremminkin, Nokiassa uponneet 254 miljardia euroa myytiin 5,4 miljardilla. Onko nyt hyvä olla?

18.11. 2013,  Juhani Risku, Inari

P.S. Jorma Ollilan kirja Mahdoton menestys on tarpeellinen anti-postuumi, jossa Nokiaa käsitellään sopivan rajallisella tavalla. Tähän on syynsä: kaikki hyvä muistetaan mutta Nokian arvokkaimman matkapuhelinosan myyntiä ei käsitellä tappiona, vaikka sadat miljardit eurot vaihdettiin 5,4 miljardiin. Merkittävin syy lieneekin se, että yhtiön ylimmällä tasolla ei ollut näkyvyyttää yhtiön sisäiseen toimintaan, eikä ymmärrystä toimialan muutoksiin. Jos kumpikaan edellisistä syistä ei kelpaa, on vain tunnustettava, että johtajat ja yhtiön henkiöstö eivät vain osanneet asioita.

Mahdotonta menestystä kannattaa lukea muiden Nokia-kirjojen kanssa yhdessä. Juhani Riskun kirja Uusi Nokia alkaa noin vuodesta 2001, ja se on vapaasti ladattavissa tästä. Dan Steinbockin kosiskelukirja The Nokia Revolution on onneton sen vuoksi, että heti kirjan julkaisemisen jälkeen Nokian romahdus kiihtyi.

Ollilan kirjan voi myös pikakelata seuraavasti: lukekaa kirja vain sivulta 349 eteenpäin ja katselkaa Yle A-plus -haastattelu 16.2.2011. Ne antavt yhdessä oleellisen käsityksen Nokia-johtajuudesta.

Mahdotonta menestys -kirjaa kannattaa myös lukea Walter Isaacsonin Steve Jobs -kirjan ohessa. Tässä Jobs-kirjasta arvio.

Onko yllä oleva arvio liian tunteellinen ja rankka? Ei, se on normaalia miljardibisneksessä, jossa ei heitellä pehmeillä palloilla. Jos käytetyn ja kadotetun 254 miljardin euron saldona on vain 5,4 mrd euroa, sitä sietääkin saada olla suora ja siten rehti.

JRi

P.P.S. Ohessa on selvietty Juhani Riskun asema Nokian organisaatiossa vuosina 2001-2009.

13_Nokia-hierarkiatasot-armeija-organisaatio-johtaminen-konseptointi-Product-Creation-Juhani-Risku

Kaavio Nokian ja armeijan hierarkiatasot, organisaatio, johtaminen, konseptointi, Product-Creation. Kaaviossa yhdistetään Nokian henkilöstön ja armeijan hierarkiatasot. Kaavioon on myös merkitty henkilöstön tehtäväkuvauksia Nokiassa, eri ryhmien roolit ja näkyvyys yhtiön liiketoimintaan, tuote- ja palvelukehitykseen. Organisaation abstraktiomalli on esitetty vihreällä värillä. Punaisilla palloilla on merkitty Juhani Riskun työroolit vuosina 2001-2009 ja hänen muutama tärkein innovaatio Nokiassa.

Normaalin päivätyön ohessa monet nokialaiset tekivät ylimääräisenä työnä innovaatiotoimintaa erillisissä yhtiön sisäisissä kilpailuissa, vuotuisessa Venture Challenge -sessiossa ja oman bisnesyksikön erikoishankkeissa. Nokian innovaatio tapahtui 90-prosenttisesti alatasolla, miehistön ja aliupseerien keskuudessa. Esikuntatasolta ja kenraalikunnasta en muista tulleen ainuttakaan merkittävää tuote- tai palvelukonsepti-ideaa vuosien 2001-2009 aikana (ehkä ns. anssi-näppäin kuitenkin vuonna 2002).

Kaaviossa on vihreällä uuden johtajuuden ihannekuvaus, jossa luova organisaatio

Itselleni koitui rasitteeksi liian suuri kokoelma yksin tuotettuja laajoja konsepteja kuten Mobile Arena, Xseries, Innovation Center ja MIST UI, sillä ”ne eivät kuuluneet tehtäviini”, kuten sanottiin. Myöhemmin nämä konseptuaaliset kokonaisuudet aiheuttivat närää siksi, että mobiiliala oli menossa Mobile Arenan suuntaan, ja Apple ja Google toteuttivat käyttöjärjestelmäänsä ja -liittymäänsä Xseries-konseptin suuntaan. Kun vielä MIST UI alkaa lyödä läpi uusissa käyttöjärjestelmissä, ja InterestMachine™ tuli liian vaikeaksi Nokialle toteuttaa, ymmärsin lähteä. Innovation Center -konsepti on toteutumassa mm. Huawein toimesta globaalisti. Kun vielä esittelin luovan organisaation mallin, CrO:n, olin ollut jo liian röyhkeä. Ehdotukseni tulivat häiritsemään verkkaisen mukavasti etenevää innovaatiotoimintaa (kekkailua), etenkin kun ehdotukset tulivat liian alhaalta, lone wolf -henkilöltä, joka oli myös koko ajan liian vanha, 44-53 vuotias.

Nokiasta huolehtimisesta voidaankin seuraavaksi siirtyä Työministeriön kanssa kilpailevan työllistämismallin, Wikimploi-mallin markkinointiin.

JRis

________________________XYZ__________________________

.