Muotoilun kritiikki

Muotoilun kritiikki jakautuu eri muotoilualueiden ja muotoiluprosessin vaiheiden mukaan useaan eri osaan. Yhteistä muotoilukritiikissä esineiden, prosessien, sisällön ja palveluiden osilta ovat mm. idean ja intressin arviointi, sisäisten prosessien kritiikki, muotoilukoulutuksen kritiikki ja vaikutussuhteiden kritiikki.

Muotoilun kritiikin on perustuttava teoreettisesti ja käytännöllisesti yhtenevään, ristiriidattomaan ja kattavaan toimintakokonaisuuteen. Tällainen kokonaisuus on muoto-oppi, muotoilun perusteiden käytännöllis-teoreettinen rakennelma.

Muotoiltaessa mitä tahansa, pientä korua, valtamerilaivaa, elokuvaa, kuljetuspalvelua tai ekologista kaupunkia, konseptointiprosessi on niille yhteinen.

Yllä oleva konseptointiprosessi jakautuu kolmeen eri tasoon, jossa alku on individuaalinen, se siirtyy tiimitasolle ja lopulta yritystasolle. Suuressa yrityksessä konseptointiprosessia johtava luova johtaja on keskeisesti läsnä jokaisella tasolla päivitäin, itse käytännössä ideoimassa, muotoilemassa ja johtamassa koko yrityksen tuotetarjontaa.

Yleisemmällä tasolla muotoilu etenee arkkitehtonista kehää pitkin. Hyvä muotoilu täyttää kehän jokaisen vaiheen kiitettävästi. Kun yhdessäkin lipsutaan, muotoilutuotos on jollain tavalla epäkelpo.

Muotoilualoja ovat ne alat, joilla muotoilijan tiedot, taidot, ymmärrys, koulutus ja kokemus toimivat. Näin määritellen keraamikko, graafikko, konseptoija, teollinen muotoilija ja arkkitehti ovat muotoilijoita.

Muotoilun kritiikki on hyödyllistä, kun kritiikki tulee ajoissa ja se on laadultaan sellaista, että muotoilija pystyy parantamaan tuotostaan ennekuin käyttäjä saa sen käyttöönsä. Arvostelu, joka annetaan liian myöhään ja joka ei ole uskottavaa, on hyödytöntä. Jos taas muotoilija ei ota annettua kritiikkiä vakavasti, ostava asiakas antaa kielteisellä ostopäätöksellään murskakritiikin, joka ylensä tuhoaa muotoilijan mahdollisuudet jatkaa suunnittelua. Tämä johtuu siitä, että muotoilu on erittäin suorassa suhteessa taloudelliseen ja kaupalliseen toimintaan. Teollinen muotoilu on erityisen sidottu kaupallisuuteen tuotteiden teollisen monistettavuuden vuoksi. Yhä monimutkaisemmaksi muotoilu teollisessa mielessä asettuu mielikuva- eli bränditavoitteiden vuoksi. Tällöin muotoilija saattaa joutua eettiseen loukkuun, kun yritysjohto haluaa tuotteen markkinoille keskeneräisenä ja jopa epäkelpona, jolloin muotoilija joutuu ulkoisin keinoin muotoilemaan mielikuvaa, ei tuotetta itseään.

Esimerkkinä brändin (brand engl.) ristiriidasta todellisuuden kanssa on Enron ja sen myötä Arthur Andersen -yhtiö. Arthur Andersen oli luotetuimpia tilintarkastusyhtiöitä samaan aikaan kun se hoiti Enronin valheellista finanssiskandaalia. Andersen pyrki viimeiseen saakka ylläpitää mielikuvaa luottettavuudesta, mikä on kirjanpidon alalla ehkä tärkeintä, kunnes se joutui skandaalin myötä lopettamaan toimintansa. Mainittakoon, että brändi-katastrofien arvioinnissa Geoffrey James menee brändi-abstraktioissaan vieläkin pidemmälle: hän listaa pahimmiksi brändihuijauksiksi Wall Streetin, paavin, islamin ja Bushin.

Juhani Risku

Mainokset